Ero sivun ”Anoreksia nervosa” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Hoito: Korjattu kirjoitusvirhe
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Koko nimi on anoreksia nervosa, ei ole kirjoitusvirhe. Hylättiin viimeisimmät 2 tekstimuutosta (tehnyt 62.148.127.42) ja palautettiin versio 17460649
Rivi 106:
== Hoito ==
 
AnoreksiaaAnoreksia nervosaa sairastavat nuoret kieltävät oireensa. Siksi heidän motivoimisensa ja ohjaamisensa hoitoon vaatii kärsivällisyyttä.<ref name="kasikirja"/> Anoreksia nervosa on yleensä pitkäaikainen ja monivaiheinen: syömishäiriöiden keskimääräinen sairausaika on 6–7&nbsp;vuotta. Uusiutumis- ja kroonistumisriskin vuoksi anoreksia nervosaa voidaan kutsua pitkäaikaissairaudeksi, mutta joskus se voi olla lyhytaikainen ja parantua ilman mainittavia toimenpiteitä.<ref name="suokas 306"/> Oireet eivät tavallisesti aiheuta heti vakavia vaurioita keholle.<ref name="keski-rahk 59"/>
 
AnoreksianAnoreksia nervosan diagnoosin tekee erikoislääkäri, joka myös arvioi hoidon tason ja tarpeen. Hoidossa on kaksi tasoa: ravitsemustilan korjaaminen ja [[psykoterapia|psykoterapeuttinen]] hoito. Hoito aloitetaan alipainoisuuden korjaamisella, joka potilaan tilanteesta riippuen toteutetaan Suomessa joko sairaalassa tai [[avohoito|avohoidossa]]. Painon korjaatuminen vähentää myös anoreksiaan liittyviä muita psyykkisiä oireita kuten pakko-oireita ja masennusta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Erin C. Accurso, Anna C. Ciao, Ellen E. Fitzsimmons-Craft, James D. Lock, Daniel Le Grange|Otsikko=Is weight gain really a catalyst for broader recovery?: The impact of weight gain on psychological symptoms in the treatment of adolescent anorexia nervosa|Julkaisu=Behaviour Research and Therapy|Ajankohta=2014-05-01|Numero=56|Sivut=1–6|Doi=10.1016/j.brat.2014.02.006|www=http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0005796714000278}}</ref>. Hoitokäytänteet vaihtelevat eri maissa,<ref name="nuorten"/> mutta henkeä uhkaavan alipainoisuuden hoitaminen aloitetaan aina sairaalassa. Hoitopaikan valinta somaattisella tai psykiatrisella osastolla tehdään potilaan kunnon mukaisesti.
 
Psykoterapiassa on saavutettu tuloksia vaihtelevilla työmuodoilla niin yksilö- kuin [[perheterapia]]na. [[Maudsleyn menetelmä|Perhepohjaisella hoidolla]] on saatu erinomaisia tuloksia teini-ikäisten sairastuneiden kohdalla.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Renee D Rienecke|Otsikko=Family-based treatment of eating disorders in adolescents: current insights|Julkaisu=Adolescent Health, Medicine and Therapeutics|Ajankohta=2017-06-01|Numero=8|Sivut=69–79|Pmid=28615982|Doi=10.2147/AHMT.S115775|Issn=1179-318X|www=http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5459462/}}</ref> Perhepohjaisen hoidon variantti, jossa terapeutti tapaa ainoastaan vanhemmat ja hoitaja sairastunutta, on toiminut vähintään yhtä hyvin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Daniel Le Grange, Elizabeth K. Hughes, Andrew Court, Michele Yeo, Ross D. Crosby, Susan M. Sawyer|Otsikko=Randomized Clinical Trial of Parent-Focused Treatment and Family-Based Treatment for Adolescent Anorexia Nervosa|Julkaisu=Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry|Ajankohta=August 2016|Numero=8|Sivut=683–692|Pmid=27453082|Doi=10.1016/j.jaac.2016.05.007|Issn=1527-5418|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27453082}}</ref> Vanhempien potilaiden kohdalla pitkä ja yksilöllinen hoito onnistunee parhaiten<ref name ="kasikirja"/> . Pitkittynyt aliravitsemustila ja avohoidon riittämättömyys voivat johtaa tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon.<ref name="kasikirja"/>
 
AnoreksianAnoreksia nervosan hoidossa on kokeiltu erilaisia psyykenlääkkeitä, mutta kontrolloiduissa tutkimuksissa on esimerkiksi [[neurolepti|neurolepteistä]] ja [[masennuslääke|masennuslääkkeistä]] todettu kiistatonta hyötyä vain silloin, kun anoreksia nervosaan liittyy selvää masentuneisuutta.<ref name="kasikirja"/>