Ero sivun ”Elina Vaara” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 21:
'''Elina Vaara''' (oik. '''Kerttu Elin Vehmas''' o.s. '''Sirén'''; vuodesta 1926 '''Viljanen''', vuodesta 1930 '''Virtanen''', vuodesta 1937 '''Vaaskivi''', vuodesta 1944 '''Vehmas'''; [[29. toukokuuta]] [[1903]] [[Tampere]] – [[26. joulukuuta]] [[1980]] [[Helsinki]])<ref name=kb /> oli suomalainen runoilija, satukirjailija ja suomentaja. Hän tuli ylioppilaaksi keväällä [[1923]] ja opiskeli sen jälkeen [[Turun yliopisto]]ssa suorittamatta kuitenkaan tutkintoa. Hän osallistui 1920-luvulla [[Tulenkantajat|Tulenkantajiksi]] kutsutun kirjallisen ryhmän toimintaan.
Hänen ensimmäinen puolisonsa oli [[Lauri Viljanen]] vuosina [[1926]]-[[1930]]. Erottuaan Vaara avioitui samana vuonna taiteilija [[Väinö Vormala]]n (ent. Virtanen) kanssa. Liiton purkauduttua hän avioitui [[1937]] kirjailija [[Tatu Vaaskivi|Tatu Vaaskiven]] kanssa. Vaaskivi kuoli syksyllä 1942. Neljännen avioliittonsa Vaara solmi [[1944]] taiteilija [[Einari Wehmas|Aarne Einari Wehmaksen]] kanssa. Avioliitostaan Väinö Vormalan kanssa Elina Vaaralla oli yksi poika.<ref>Toivo Pekkanen ja Reino Rauanheimo (toim.): ''Kailaasta Meriluotoon: suomalaisten kirjailijain elämäkertoja'', s. 37. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1947.</ref>
Vaaraa on sanottu unen, lumotun ja romantiikan utuisten maisemien runoilijaksi. Professori [[Kerttu Saarenheimo]]n hänestä kirjoittama elämäkerta ja syntymän satavuotisjuhlavuosi nostivat Vaaran hetkeksi esiin, mutta muuten Vaara on paljolti jäänyt unohduksiin.
| |||