Ero sivun ”Jacques Pierre Brissot” versioiden välillä

5 634 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
lähteet, laajennus
(lähteet, laajennus)
[[Tiedosto:Jacques Pierre Brissot de Warville.jpg|thumb|Jacques Pierre Brissot, Jean-Baptiste Fouquet’n maalaama muotokuva vuodelta 1792.]]
'''Jacques -Pierre Brissot''' (joskus myösde Warville'''Jean Pierre Brissot''', ([[15. tammikuuta]] [[1754]] [[Chartres]] – [[31. lokakuuta]] [[1793]] [[Pariisi]])<ref name="brit">[https://www.britannica.com/biography/Jacques-Pierre-Brissot Jacques-Pierre Brissot] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 30.9.2018.</ref> oli [[ranska]]lainen poliitikko ja yksi [[Girondistit|girondistien]] johtohahmoja [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] aikana. Hän pääosin johti Ranskan ulkopolitiikkaa [[Ranskan vallankumoussodat|vallankumoussotien]] alkuvaiheessa vuosina 1792–1793. Hänet teloitettiin niin sanottuna [[terrorin aika]]na.
 
==Vaiheet ennen vallankumousta==
Brissot sai nuorena hyvän koulutuksen, ja hän saavutti mainetta taitavana kirjoittajana. Hän oli toimittajana useissa lehdissä. Mielipiteidensä vuoksi hän joutui [[Bastilji]]n vankilaan neljäksi kuukaudeksi syytettynä valtiota vastaan suunnattujen kirjoitusten julkaisusta.
Brissot’n isä omisti [[kievari]]n Chartresissa. Brissot työskenteli nuoruudessaan avustajana asianajotoimistoissa Chartresissa ja Pariisissa, mutta hänen mielenkiintonsa siirtyi pian kirjoittamiseen.<ref name="brit" /> Hän julkaisi oikeustieteellisiä teoksia sekä vuosina 1782–1786 [[oikeusfilosofia]]a käsitelleen kymmenosaisen teoksen ''Bibliothèque philosophique du législateur, du politique et du jurisconsulte''.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbd/0101.html ''Nordisk familjebok'' (1905), s. 170–171] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 30.9.2018.</ref> Näissä varhaisissa teoksissa näkyi [[Voltaire]]n ja [[Jean-Jacques Rousseau]]n ajatusten vaikutus. Brissot kirjoitti myös useisiin lehtiin ja pyrki yhdistämään eurooppalaisen sivityneistön yli valtiorajojen.<ref>[[:s:en:1911 Encyclopædia Britannica/Brissot, Jacques Pierre|Jacques Pierre Brissot]] {{en}} ''Encyclopædia Britannica'' (1911), Wikisource. Viitattu 30.9.2018.</ref> Asuessaan vuonna 1783 jonkin aikaa [[Lontoo]]ssa [[Ison-Britannian kuningaskunta|Englannissa]] hän perusti kaksi lyhytikäiseksi jäänyttä ranskankielistä aikakauskirjaa,<ref name="brit" /> joista toinen oli Englannin tieteen ja taiteen saavutuksia kuvannut ''Journal de Lycée de Londres''.<ref name="NFB" /> Palattuaan Ranskaan Brissot vangittiin [[Bastilji]]n linnoitukseen neljäksi kuukaudeksi syytettynä Ranskan hallitusta ja kuningatar [[Maria Antoinette]]a vastaan suunnattujen [[pamfletti]]en julkaisusta, mutta hänet vapautettiin jo syyskuussa 1784.<ref name="brit" />
 
Brissot perusti helmikuussa 1788 Englannin [[Orjuus|orjuuden]] vastaisen liikkeen innoittamana Pariisissa Sociéte des amis des noirs (”Mustien ystävien seura”) -nimisen järjestön ja matkusti saman vuoden toukokuussa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] edistämään sen toimintaa. Kuultuaan [[Ranskan säätyjen yleiskokous|Ranskan säätyjen yleiskokouksen]] [[Ranskan säätyjen yleiskokous 1789|kutsumisesta koolle]] hän palasi toukokuussa 1789 Ranskaan ja perusti heinäkuussa 1789 ''Le Patriote français'' -nimisen poliittisen sanomalehden.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Poliittiset vastustajat väittivät myöhemmin, että Brissot olisi ollut vallankumousta edeltäneinä vuosina poliisin salainen tiedottaja, petkuttaja ja pornografisten poliittisten häväistyskirjoitusten julkaisija. Väitteiden todenperäisyys on edelleen epäselvä, historiantutkija [[Robert Darnton]] väitti vuonna 1968 niitä tosiksi.<ref>Simon Burrows: [https://www.cambridge.org/core/journals/historical-journal/article/div-classtitlethe-innocence-of-jacques-pierre-brissotdiv/DCD92CDB2DC10A623F902B802802A124 The Innocence of Jacques-Piette Brissot] {{en}} ''The Historical Journal'' 23.12.2003. Viitattu 30.9.2018.</ref>
Vallankumoukseen Brissot osallistui innolla. Hän muun muassa laati vuonna 1791 vetoomuksen, jonka mukaan [[Ludvig XVI]] oli syrjäytettävä hänen yritettyään paeta. Lakia säätävän kokouksen aikoihin Brissot johti käytännössä Ranskan ulkopolitiikkaa.
 
==Poliitikkona==
[[Vuoripuolue]]en saatua valtaa girondistien johtohahmot määrättiin pidätettäviksi 2. kesäkuuta 1793. Brissot yritti paeta valepuvussa, mutta hän jäi kiinni [[Moulins]]issa. Hänet mestattiin 31. lokakuuta 1793 useiden muiden girondistien kanssa.
Brissot valittiin Pariisin ensimmäiseen kaupunginvaltuustoon ja hän muun muassa otti haltuunsa Bastiljin avaimet [[Bastiljin valtaus|linnoituksen valtaamisen]] jälkeen. Hän nousi kuuluisuuteen pidettyään 10. heinäkuuta 1791 [[jakobiiniklubi]]lla puheen, jossa hän julisti kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] menettäneen koskemattomuutensa syyllistyttyään [[Varennesin pako|epäilyttävään pakoyritykseen]]. Brissot esitteli puheessa myös oman ulkopoliittisen ohjelmansa. Hänet valittiin syyskuussa 1791 edustajaksi [[Ranskan lakiasäätävä kansalliskokous|lakiasäätävään kansalliskokoukseen]], jossa hän erikoistui pian ulkopoliittisiin kysymyksiin.<ref name="brit" /> Hänestä tuli kansalliskokouksen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja pian käytännössä Ranskan ulkopolitiikan johtaja.<ref name="NFB" /> Brissot kannatti vallankumouksen edistämistä sodalla, joka paljastaisi muiden valtioiden taantumuksellisuuden ja levittäisi saavutettua vapautta muualle Eurooppaan. [[Ensimmäisen liittokunnan sota|Sota]] julistettiin [[Habsburgien valtakunta|Itävallalle]] huhtikuussa 1792.<ref name="brit" />
 
Vastustaessaan monarkian lakkauttamista Brissot ajautui vastakkain [[vuoripuolue]]en johtajien kuten [[Maximilien Robespierre]]n ja [[Georges Danton]]in kanssa. Robespierre tuomitsi Brissot’n ”vapaudenmurhasta” [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuunissa]] 1. syyskuuta 1792 pitämässään puheessa. Hänet erotettiin jakobiiniklubista 12. lokakuuta 1792.<ref name="brit" /> Brissot valittiin kuitenkin syyskuussa 1792 uuteen [[kansalliskonventti]]in [[Eure-et-Loir]]in edustajana ja hän säilytti edelleen vaikutusvaltansa ulkoasiainvaliokunnassa. Hän liittyi kansalliskonventissa girondistien ryhmään, jossa hänen kannattajiaan kutsuttiin ”brissotiineiksi” (''les brissotins''). Ranskan sodanjulistus Englannille ja [[Alankomaat|Hollannille]] helmikuussa 1793 perustui Brissot’n laatimassa mietinnössä esitettyyn suositukseen.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
{{tynkä/Ranska}}
 
Valtataistelun kiihtyessä Robespierre syytti 3. huhtikuuta 1793 Brissot’ta vihollisen puolelle loikanneen kenraali [[Charles-François Dumouriez|Charles-François Dumouriez’n]] ystäväksi ja syypääksi tappiolliseen sotaan.<ref name="brit" /> Brissot ei ollut kovin näkyvässä asemassa vuoripuolueen ja girondistien välisessä lopullisessa yhteenotossa, mutta hänet yhtä kaikki määrättiin kolmenkymmenenyhden girondisteihin kuuluneen kansalliskonventin edustajan mukana pidätettäväksi 2. kesäkuuta 1793. Brissot onnistui pakenemaan Pariisista, mutta hän jäi kiinni [[Moulins]]issa. [[Vallankumoustribunaali]] tuomitsi hänet 30. lokakuuta pidetyssä oikeudenkäynnissä kuolemaan ja hänet teloitettiin [[giljotiini]]ssa seuraavana päivänä.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
 
Brissot kirjoitti vankeusaikanaan muistelmansa, jotka hänen poikansa julkaisi postuumisti vuonna 1830.<ref name="NFB" />
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
 
==Aiheesta muualla==
{{Commonscat-rivi}}
*[http://www2.assemblee-nationale.fr/sycomore/fiche/%28num_dept%29/12269 Jacques, Pierre Brissot] {{fr}} Ranskan kansalliskokous
 
{{AAKKOSTUS:Brissot, Jacques Pierre}}