Ero sivun ”Eero Koivistoinen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
toinenkin lähde yrjölle |
→Henkilöhistoria ja musiikki: kuva palkinnosta |
||
Rivi 3:
==Henkilöhistoria ja musiikki==
Koivistoisen ensimmäinen soitin noin 11-vuotiaana oli [[viulu]], jolla hän soitti [[barokkimusiikki|barokki-]] ja [[kamarimusiikki]]a.<ref name="selvis"/> 16-vuotiaana hän vaihtoi [[alttosaksofoni]]in,<ref name="bio">{{Verkkoviite|Tekijä= |Nimeke= Eero Koivistoinen |Osoite= http://www.eerokoivistoinen.com/main_pages/biografia_finnish.html |Ajankohta= |
Koivistoisen ensimmäinen yhtye oli kokeilevaa [[Avantgarde-jazz|avantgarde-]] ja [[fuusiojazz]]ia soittava trio, jossa rumpalina toimi [[Edward Vesala]] ja basistina [[Pekka Sarmanto]].<ref name="bio"/> Vuonna 1967 Koivistoinen liittyi [[Blues Section]]iin, jota on pidetty Suomen ensimmäisenä [[progressiivinen rock|proge]]-yhtyeenä. Yhtyeen levy ''[[Blues Section (albumi)|Blues Section]]'' oli Koivistoisen ensimmäinen. Yhtye kuitenkin hajosi jo kesällä [[1968]], kun Koivistoinen jätti sen.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=Kippola, Heikki
[[File:Eero-Koivistoinen-1967.jpg|thumb|right|Eero Koivistoinen ja ensimmäinen [[Yrjö-palkinto]] vuonna 1967. Vasemmalla [[Pekka Sarmanto]] ja oikealla [[Reino Laine]].]]
Vuonna 1967 vastaperustettu [[Suomen Jazzliitto]] myönsi ensimmäisen [[Yrjö-palkinto|Yrjö-palkinnon]] Koivistoiselle.<ref name="bio"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://jazzfinland.fi/jazzliitto/kotimaan-toiminta | Nimeke = Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto|Julkaisu =Jazz Finland | Julkaisija = Jazzliitto| Viitattu = 30.7.2018 }}</ref> Vuonna 1968 ilmestyi hänen ensimmäinen sooloalbuminsa ''[[Valtakunta (Eero Koivistoisen albumi)|Valtakunta]]''. Levyn kappaleiden sanat ovat suomalaisten runoilijoiden runoja, ja laulajina toimivat [[Eero Raittinen]], [[Seija Simola]], [[Vesa-Matti Loiri]] sekä Koivistoinen itse. LP:n julkaisi [[Otava (kirjankustantamo)|Otava]]. Levystä on julkaistu vuonna 1995 myös CD-versio, jolle oli lisätty kappaleita [[Maarit Hurmerinta|Maarit Hurmerinnalta]], [[Sakari Kuosmanen|Sakari Kuosmaselta]] ja [[Pepe Ahlqvist]]ilta.<ref>{{Verkkoviite|Nimeke= Eero Koivistoinen: Valtakunta |Osoite= http://www.phinnweb.org/retro/garage/finland/valtakunta/ |Julkaisija= phinnweb.org |Viitattu= 3. toukokuuta 2007 | Kieli = {{en}} }}</ref> Seuraavana vuonna Koivistoisen [[kvartetti]] voitti yhtyekilpailun [[Montreux Jazz Festival|Montreux’n jazzfestivaaleilla]] [[Sveitsi]]ssä. Voittoa on pidetty ensimmäisenä suomalaiselle jazzille osoitettuna kansainvälisenä tunnustuksena, ja sen ansiosta yhtye pääsi esiintymään [[Newportin jazz-festivaalit|Newportin jazz-festivaaleille]] [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]].<ref name="bio"/>
1970-luvun alussa Koivistoinen muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan [[Berklee College of Music]]iin, [[Boston]]iin. Siellä hän opiskeli kolme lukukautta opettajinaan muun muassa [[Joe Viola]] ja [[Herb Pomeroy]].<ref name="bio"/> 1970-luvulta lähtien Koivistoinen on myös opettanut Sibelius-Akatemiassa ja [[Helsingin Pop & Jazz Konservatorio]]ssa.<ref name="fimic"/> Vuonna 1975 Koivistoinen oli mukana perustamassa [[UMO Jazz Orchestra|Uuden Musiikin Orkesteria]]<ref name="bio"/> ja soitti yhtyeen riveissä aina vuoteen 1990.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}}<!--en-wikistä--> Myöhemmin vuosina 1996–1998 hän toimi yhtyeen taiteellisena johtajana. Kaudellaan hän muun muassa tuotti UMOn ensimmäisen albumin ulkomaiselle levy-yhtiölle sekä toimi kapellimestarina ja sovittajana kriitikoiden kiittämällä levyllä ''Electrifying Miles''.<ref name="bio"/>
Vuonna 1973 Eero Koivistoinen Music Society julkaisi fuusiojazz-albumin ''Wahoo!'' On väitetty, että LP:itä olisi alun perin painettu vain 600 kappaletta, ja että niistä saisi nykyään maksaa yli 500 dollaria.<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=Wuethrich, Matthew
Vuonna 1981 Koivistoinen voitti [[Euroopan yleisradiounioni]]n sovituspalkinnon Nording-kilpailussa [[Jersey]]ssä teoksellaan "Ultima Thule",<ref name="bio"/> ja vuonna 1983 hänen 1980-luvun alussa perustamansa{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} levy-yhtiö [[Pro Records]] julkaisi samannimisen albumin.<ref name="luettelo">{{Verkkoviite|Nimeke= Suomalaisten jazzlevyjen luettelo |Osoite= http://www.suomijazz.com/levyt.htm#K |Ajankohta= 2007 |
Koivistoisen 1990-luvun projekteihin kuuluvat muun muassa [[Trio X]], jossa Koivistoisen lisäksi soittivat pianisti [[Seppo Kantonen]] ja vibrafonisti [[Severi Pyysalo]],<ref name="fimic"/> sekä kvintetti [[Zone]].<ref name="bio"/>
Vuosituhannen vaihteessa Koivistoinen kiinnostui [[Kansanmusiikki|etnisestä musiikista]]: toisaalta vuonna 1998 hän julkaisi [[senegal]]ilaisten muusikoiden kanssa albumin ''Eero Koivistoinen and Senegalese Drums'',<ref name="bio"/> ja toisaalta vuonna 2002 albumin ''Utu'', joka koostui hänen jazzkvartetille sovittamistaan suomalaisista kansanlauluista<ref>{{Verkkoviite|Tekijä
Koivistoinen on kuitenkin jatkanut myös fuusion parissa vuonna 2001 julkaistulla albumillaan ''Helium''<ref>{{Verkkoviite|Tekijä=Partanen, Markka
Koivistoinen on jazzin lisäksi säveltänyt muun muassa [[Helsingin kaupunginteatteri]]lle [[baletti|baletin]] "Äiti Maa" vuonna 1979, tehnyt [[Yleisradio]]lle radiokoosteen "Suomi – maailman majakka" vuonna 1996,<ref name="selvis"/> [[Charles Baudelaire]]n runoelman innoittamana sarjan "Pahan kukkia", sekä [[Radion sinfoniaorkesteri]]lle sarjan "Round about Monk".<ref name="bio"/>
|