Ero sivun ”Moro-kapina” versioiden välillä

Filippiinien muslimivähemmistö, lähinnä Mindanaon ja Jolon alueilla asuneet [[morot]] olivat kannattaneet itsenäisyyttä ja käyneet sissisotaa miehittäjiä vastaan jo [[Espanja]]n siirtomaavallan aikana. Morot jatkoivat nyt taistelua uusia miehittäjiä vastaan. Vielä Filippiinien ja Yhdysvaltain sodan lopulla morothe väijyttivät yhdysvaltalaisten partioita ja osastoja, sekä tekivät ryöstöretkiä vastustajan varastoihin. Amerikkalaiset vaativat paikallisia johtajia ''datu''ja luovuttamaan soturit, jotka olivat osallistuneet hyökkäyksiin ja palauttamaan Yhdysvalloille kuuluvan omaisuuden. Datut eivät puolustaneet pelkästään itsenäisyyttään, vaan myös ikivanhoja säätyihin perustuneita yhteiskuntaluokkia jasekä oikeutta pitää [[orjuus|orjia]] ja [[maaorjuus|maaorjia]].

Eversti [[Frank Baldwin]]in johtama rangaistusretkikunta hyökkäsi moroja vastaan Bandapatanin taistelussa 2. toukokuuta 1902. Bandapatanin ''cotta'', morojen linnake oli, tarjosi yllättävän suuren vastuksen ja kun yhdysvaltalaisjoukot saivat tehtyä murron puolustukseen he surmasivat armotta kaikki puolustajat. Bandapatanin taistelu toimi esikuvana ja vastaavanlaisia verilöylyihin päättyneitä taisteluja käytiin koko kapinan ajan.

* 1903–1906: Kenraalimajuri [[Leonard Wood]] aloitti huomattavia uudistuksia, joihin kuuluivat muun muassa orjuuden lakkauttaminen, koulutuslaitoksen perustaminen, vanhan sulttaanivaltajärjestelmän käytännöllinen purku ja maanomistuksen salliminen kaikille. Hän aloitti myös lakiuudistuksen, jonka tarkoitus oli saada aikaan rauha muslimien ja kristittyjen välille. Wood määräsi myös veroja kerättäväksi, mikä suututti moroja. Sotilaallisesti Wood uskoi koviin otteisiin ja hänen aikanaan yhdysvaltalaisjoukot lähettivät useita rangaistusretkikuntia moroalueelle. Rangaistusoperaatiot vaativat usein myös siviiliuhreja. Näistä yhteenotoista kuuluisimpia on [[Bud Dajon ensimmäinen taistelu]], jota kutsutaan myös Moro-kraatterinkraaterin verilöylyksi.

* 1906–1909: Kenraalimajuri [[Tasker H. Bliss]] sovelsi edeltäjäänsä rauhanomaisempaa politiikkaa morojenmoroja suhteenkohteen. Hänen aikanaan pitäydyttiin laajoista rangaistustoimista ja luotettiin amerikkalaisjohtoisiin, mutta paikallisesti värvätyistä koostuviinvärvättyihin miliisijoukkoihin.<ref>''Philippine Constabulary''{{lähde tarkemmin}}</ref> FilippiiniläismiliisiFilippiiniläiset olimiliisijoukot olivat kuitenkin suhteellisen heikkoheikkoja vahvuudeltaan ja sene käyttikäyttivät ajoittain kyseenalaisia keinoja rajoittaakseen morojen amok-hyökkäyksiä. KontraAikanaan kontra-amiraaliamiraaliksi ylennetty D. P. Mannix, joka palveli alueella luutnanttina 1907–1908 ja kertoi myöhemmin, että kapinallisten ruumiit käärittiin siantaljoihin ja suihin tungettiin lisäksi sianlihaa. Tarkoituksena oli näin häpäistä ruumis uskonnollisesti ja estää soturin hengen pääsy taivaaseen.