Ero sivun ”Fredrik Suuri” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
wlfix |
||
Rivi 79:
Kun tieto Fredrikin tappiosta tuli julki Venäjä hyökkäsi [[Itä-Preussi]]ssa ja sai Grossjägersdorfissa suuren voiton. Ruotsin armeija eteni Pommerissa ja itävaltalainen kevyt armeijaosasto ryösteli Berliinissä. Asiat saivat uuden käänteen Rossbachin taistelussa lokakuun 5. päivänä vuonna 1757, missä 21 600 preussilaista löi 32 000 ranskalaista, joilla oli mukanaan 11 000 saksalaista liittolaista. Kaikkien hämmästykseksi Fredrik komensi joukkonsa voittoon ja hän menetti kuolleina vain 156 miestä ja haavoittuneina 376 miestä, vihollisen tappiot on arviotu olleen tuhansia miehiä. Uusi taistelu käytiin Leuthenissa 5. joulukuuta vuonna 1757 ja nyt Preussi sai taas hämmästyttävän voiton: 32 000 preussilaista löi 80 000 itävaltalaista. Preussilaiset saivat 22 000 miestä vangeiksi ja omia kuoli 1150. Iso-Britannia ylisti nyt Fredrikiä ja ilmoitti lähettävänsä joukkonsa Ranskaa vastaan ja maksavansa apurahaa 670 000 puntaa vuodessa. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen, 1983 s.222-224</ref>
Vaikka Preussi olikin saanut suuria voittoja ylivoimaisista vastustajistaan, alkoi tilanne vuonna 1758 näyttää Fredrikin kannalta pahalta. Itävalta karkotti preussilaiset Böömistä vuonna 1758 ja seuraavan vuoden Fredrik suunnitteli olevansa puolustuskannalla. Hänen parhaat kenraalinsa olivat kuolleet ja rivimiehistäkin alkoi olla pulaa. Elokuun 12. päivä vuonna 1759 lähellä [[Frankfurt an der Oder]]ia venäläisiä vastaan käydyssä taistelussa Preussi kärsi suurtappion. Fredrik oli itsekin vaarassa kuolla, kaksi hevosta ammuttiin hänen altaan ja luoti hipaisi häntä. Preussi 48 000 miehen armeijasta jäi jäljelle 3000 miestä. Berliini oli vaarassa ja Fredrik kehotti kaupungin asukkaita ajattelemaan turvallisuuttaan. Vuonna 1760 venäläiset tekivät ryöstöretken Berliiniin. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen, 1983 s.233-236</ref>
Talvella 1761 venäläiset olivat jo Pommerissa ja Iso-Britannian uusi pääministerri veti tukensa pois Fredrikiltä. Tietyt yllättävät seikat käänsivät sodan kuitenkin Fredrikin kannalle. Ranska oli kyllästynyt sotimiseen jo vuonna 1758. Sen hovissa ajateltiin, että jos Preussi tuhoutuu, liittoutuvat Iso-Britannia ja Itävalta ja tämä tekee Ranskan aseman tukalaksi. Lisäksi se oli menättänyt rahaa arviolta 40 000 000, ilman suurempia tuloksia. Se piti Venäjää rauhan esteenä. Pian Venäjällä tapahtuikin yllättäviä asioita. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 17, valistuksesta vallankumoukseen, 1983 s.236</ref>
| |||