Ero sivun ”Eläinten viestintä” versioiden välillä

'''Eläinten viestintä''' on eläinten pyrkimystä [[Viestintä|viestimällä]] vaikuttaa viestin vastaanottavien eläinten päätöksentekoon. [[Signaali|Viestisignaali]] voi olla esimerkiksi ääni, värikuvio, asento, liike, sähköpurkaus, kosketus, hajusignaali, tai monen signaalin yhdistelmä.<ref name=eb-1>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/science/animal-communication | Nimeke = Animal communication | Tekijä = Sandra L. Vehrencamp & Jack W. Bradbury | Ajankohta = | Julkaisu = Encyclopædia Britannica | Viitattu = 26.9.2018 }}</ref>

 

Eläimet viestivät monenlaisista syistä. Moni eläinlaji viestii varoitukseksi, alistumisen osoitukseksi, houkutellakseen parittelukumppania tai ilmoittaakseen [[reviiri]]nsä omistuksen. Yhteisölliset lajit koordinoivat ryhmän liikkeitä ja osoittavat sosiaalista arvojärjestystään viestimällä. Vanhemmat viestivät kaksisuuntaisesti poikastensa kanssa näitä hoitaessaan. Eläimet osaavat myös hälyttää lajitoverinsa löytäessään ruokaa tai havaitessaan vihollisen. [[Lepakot]] ja jotkin muut eläimet käyttävät itse lähettämiään äänisignaaleja suunnistukseen.<ref name=eb-1 />

 

Eläinten viestintäkykyjä rajoittaa niiden [[perimä]]. Esimerkiksi monet hyönteiset pystyvät tuottamaan ja kuulemaan vain tietyn korkuisia ääniä. Joidenkin lajien yksilö erittää vain omanlaistaan tuoksua, jonka perusteella tuoksun vastaanottaja joutuu opettelemaan tunnistamaan yksilön. Jotkin lajit voivat oppia viestimään: esimerkiksi [[laululinnut]] voivat oppia lauluja nuorena, ja [[papukaijat]] oppivat tuottamaan uudenlaisia viestejä koko ikänsä.<ref name=eb-1 />

 

 

Hajusignaalit leviävät hitaasti ja vaikeasti paikallistettavasti ilmavirran mukana. Eläimet käyttävätkin hajuviestintää vain lähviestintään ja toistuvaan reviirin puolustamiseen ja puolison etsintään.<ref name=eb-1 />

 

==Lähteet==