Ero sivun ”Edward J. Smith” versioiden välillä

Hänen ruumiinsa kohtalosta on sekavaa tietoa: joissakin lähteissä kerrotaan, että hänet olisi löydetty pinnalta ja tunnistettu rinnassa olleesta, [[Gibraltar]]in kalliota esittäneestä tatuoinnista<ref>Hannes Wallin: ''50 vuotta Titanicin tuhosta''. Helsingin Sanomat, 15.4.1962.</ref>. Toiset lähteet taas väittävät, että hän olisi sulkeutunut umpinaiseen ohjaushyttiin varmistaakseen, että menisi aluksensa mukana pohjaan. Mikään virallinen lähde ei kuitenkaan vahvista kumpaakaan väitettä. Hän ei kuitenkaan ollut eloonjääneiden joukossa eikä hänen ruumistaan ainakaan virallisesti löytynyt.<ref> Walter Lord: ''Titanicin kohtalonyö''</ref>

 

 

Walter Lordin mukaan<ref> Walter Lord: ''The night lives on'' </ref> oli varsin selvää, että kaikesta taidostaan huolimatta edes kapteeni Smith ei ollut kyllin pätevä Titanicin kapteeniksi – koska kukaan ei ollut. Laiva oli liian paljon suurempi kuin mikään siihenastisista aluksista, ja sen ohjailuun pätivät aivan omat sääntönsä, jotka opittiin vasta paljon myöhemmin vielä suurempien laivojen, kuten ranskalaisen [[S/S Normandie]]n ja [[RMS Queen Mary]]n valmistuttua. Lord mainitsee erikseen, että moni pelastunut kummasteli sitä, että koko alkumatkan alus teki pieniä suunnanmuutoksia – aivan kuin koululaiva. Kapteeni Smith oli todennäköisesti huomannut laivan olevan tavoiltaan omaleimainen ja siksi hän halusi perehtyä sen ominaisuuksiin.