Ero sivun ”Aikamatkustus” versioiden välillä

Suhteellisuusteorian mukaan on periaatteessa mahdollista näennäisesti matkustaa tulevaisuuteen, mutta tämä ei ole käytännössä mahdollista, koska tarvittavaa tekniikkaa ei ole. Näennäisen tulevaisuuteen matkustamisen teoreettiset perusteet on tunnettu jo [[1900-luku|1900-luvun]] alusta lähtien, jolloin fyysikko [[Albert Einstein]] julkaisi suhteellisuusteoriansa.<ref name=Greene>''Kosmoksen rakenne'' s. 435</ref> Einsteinin keksiessä ajan kulun nopeuden riippuvan havaitsijan nopeudesta hän tuli samalla luoneeksi tulevaisuuteen suuntautuvan näennäisen aikamatkustuksen perusteet. Mikäli ihmiskunnan tekniikan taso olisi tarpeeksi korkea, voisi ihminen näennäisesti matkustaa tulevaisuuteen, kun olisi rakennettu hyvin suurilla nopeuksilla liikkuva ja jo valonnopeutta lähestyvä avaruusalus, jolla hän poistuu [[Maapallo]]lta. Aika kuluisi eri tahtiin avaruudessa liikkuvan avaruusaluksen ja Maapallon suhteen. Tämän vuoksi kyseinen matkaaja tuntisi vain pienen hetken kuluneen, vaikka Maassa olisi kulunut hyvinkin pitkä aika. Esimerkiksi jos avaruusaluksen nopeus on 99,9999999996 prosenttia valonnopeudesta ja alus viipyy avaruudessa päivän, on sen palatessa Maassa kulunut tuhat vuotta paikallista aikaa. Tämä ajan hidastuminen nopeuden kasvaessa on todistettu käytännössä oikeaksi, vaikkakin huomattavasti pienemmässä mittakoossa. Mittaamalla hiukkaskiihdyttimissä liikkuvien [[myoni]]en hajoamisnopeuksien kestoa suhteessa hitaasti liikkuvien myonien vastaaviin elinkaarien pituuksiin, ovat mittaustulokset olleet suhteellisuusteorian mukaisia.<ref name=Greene />