Ero sivun ”Sylvi Kekkonen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pitkä viiva |
Htm (keskustelu | muokkaukset) p Sylvi Kekkosen kansallisbiografia on vapaasti luettevissa |
||
Rivi 26:
== Perhe ==
Sylvi Uinon vanhemmat olivat kirkkoherra Kauno Edvard Uino (1863–1916) ja Emilia Salome Stenberg (s.1869). <ref>[https://www.geni.com/people/Sylvi-Uino/6000000009064241574 Geni.com : Sylvi Uino]</ref>{{parempi lähde|geni.com on yksityiseen kotisivuun verratavissa oleva}} Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1918 [[Mikkeli]]ssä. Ylioppilaaksi tultuaan hän työskenteli lyhyen aikaa Suomen Käsityön Ystävissä ja pidempään [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän Keskuspoliisin]] kansliassa, missä tapasi tulevan puolisonsa Urho Kekkosen. Pari avioitui vuonna 1926. Kaksosten syntymän jälkeen 1928 Sylvi Kekkonen ei enää tehnyt ansiotyötä.<ref name=
== Tasavallan presidentin puoliso ==
Luonteeltaan Sylvi Kekkonen oli älyllinen, pidättyväinen ja sisäänpäin kääntynyt. Presidentin puolisona hän osallistui edustamistehtäviin parhaansa mukaan, vaikka hänen julkista toimintaansa haittasikin [[nivelreuma]].<ref name=
== Kirjallinen ura ==
Sylvi Kekkonen harrasti syvällisesti kirjallisuutta, piti kotonaan kirjallista salonkia ja kirjoitti pienimuotoista proosaa. Hänen ensimmäinen julkaistu teoksensa oli [[aforismi|mietelmäkokoelman]] ''Kiteitä'' 1949. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi muistikuvien kokoelma ''Kotikaivolla''. Pienoisromaani ''Käytävä'' (1955) kuvasi sairaanhoitajan maailmaa ja pääteokseksi luonnehdittu ''Amalia'' (1958) sitä, miten itsensä epäonnistuneeksi tunteva nainen kamppailee omanarvontuntonsa puolesta ja luopuu inhimillisistä toiveistaan. Sylvi Kekkosen viimeinen teos oli lapsuusmuistelma ''Lankkuaidan suojassa'' (1968).<ref name=
Vuonna 1949 Sylvi Kekkonen alkoi järjestää kotonaan kirjallisia keskusteluiltoja. Kirjailija [[Marja-Liisa Vartio]] on kuvaillut ilmapiiriä kotoisaksi ja vapautuneeksi. Hänen mukaansa Kekkonen oli yleensä mietteliäs ja hiljainen mutta saattoi joskus puhjeta hymyyn, kun vierasjoukko oli täynnä nuoruuden tärkeyttä ja itsevarmuutta. Keskusteluilloista muodostui vähitellen foorumi, jossa eri ikäpolvet tapasivat toisiaan ja heidän näkökantansa kohtasivat. Niihin osallistuivat muun muassa [[Eeva Joenpelto]], [[Kirsi Kunnas]], [[Kai Laitinen]], [[Lassi Nummi]] ja [[Kaari Utrio]]. Presidentti Kekkonenkin otti osaa keskusteluun, jos hänellä oli aikaa, ja näin hän tutustui 1950-luvun [[modernismi|modernisteihin]].<ref>{{Lehtiviite | Tekijä= | Otsikko=Sylvin salongissa väiteltiin kirjallisuudesta | Julkaisu=Iltalehden Viikonvaihdeliite | Vuosi=2010 | Numero=21 | Sivut=19}}</ref>
| |||