Ero sivun ”Šeol” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Xyzäö (keskustelu | muokkaukset)
korj. Wikipedian ilmoittamia viittausvirheitä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 20:
[[Palestiina]]n alue kuului [[Hellenismi|hellenistisen kulttuurin]] vaikutuspiiriin. Vuosien [[200 eaa.]]–[[200|200 jaa.]] välillä juutalaiseen kirjallisuuteen ilmestyi runsaasti vaikutteita idästä ja lännestä. Nämä kirjat jäivät pääsääntöisesti pois Tanakin kokoelmasta eli ne ovat [[Apokryfiset kirjat|apokryfisia kirjoja]]. Lännestä saatiin kreikkalainen näkemys sielun kuolemattomuudesta. Vastaavasti idästä saatiin [[Zarathustralaisuus|zarathustralaisuuden]] näkemys hyvä ja pahan välisestä taistelusta<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>. Sielun ja ruumiin erottaminen toisistaan oli vallankumouksellista juutalaisessa uskonnossa. Tunnetuin hellenistinen juutalaisfilosofi oli [[Filon Aleksandrialainen]], joka pyrki yhdistämään Platonin ajattelua ja Tanakin oppeja. Juutalaisen historioitsijan [[Josefus|Josefuksen]] mukaan [[essealaiset]] – jotka todennäköisesti kirjoittivat [[Kuolleenmeren kääröt]] – uskoivat sielun kuolemattomuuteen ja pahojen sielujen kärsivän ikuisista rangaistuksissa tuonpuoleisessa.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>
 
Kenties varhaisin maininta suoranaisesta juutalaisesta helvetistä löytyy virallisen tekstikokoelman ulkopuolisesta [[Henokin kirja|Ensimmäisessä Henokin kirjassa]]. [[Henok (Jaredin poika)|Henok]]in nimiin laitetun [[100-luku eaa.|100-luvulla eaa.]] syntyneen kirjan mukaan tuonpuoleisessa on neljä varastoa, joissa sielut odottavat tuomiota. Ensimmäisessä varastossa ovat puhtaat ja toisessa syntiset. Kolmannessa ovat väkivaltaisesti kuolleet, jotka tulevat tuomiopäivänä syyttämään tappajiaan. Neljännessä varastossa ovat puolisyntiset sielut, jotka eivät pääse tuomiolle, vaan he jäävät pysyvästi varastoon.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>
 
Varsinainen helvetti on [[gehenna]]. Alun perin nimellä tarkoitettiin Ge-Hinnomin laaksoa [[Jerusalem]]in lounaispuolella. [[Israelin kuningaskunta|Israelin kuningaskunnan]] aikana siellä harjoitettiin palvontamenoja, joihin kuului lasten polttaminen uhreina [[Moolok]]-jumalalle. Hellenistisellä ajalla nimi miellettiin syntisten rangaistuspaikaksi. Kreikkalaisen Tartaroksen tapaan se oli syvä kuilu. Profeetta [[Jesaja]]n mainitsema sammumaton tuli muuttui kansan mielessä polttavaksi kidutustavaksi. Perinne alkoi puhua tulisesta järvestä tai jopa merestä.<ref name="helvetinhistoria8">Kuula 2006, s. 61–70.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Šeol