Ero sivun ”Don Carlos (1788–1855)” versioiden välillä

[[Tiedosto:Infante don Carlos, by Vicente Lopez.JPG|thumb|Don Carlos, [[Vicente López Portaña]]n maalaama muotokuva.]]

 

Don Carlos oli muun Espanjan kuningasperheen tavoin vangittuna [[Valençay]]ssa vuosina 1808–1814, jolloin [[Napoleon]]in joukot miehittivät Espanjaa. Vuosien 1820–1823 liberaalin hallinnon (''[[Trienio Liberal]]'') aikana hän tuki salahankkeita [[Absolutismi (itsevaltius)|absolutismin]] palauttamiseksi. Veljensä Ferdinand VII:n viimeisinä hallitsijavuosina Don Carlos yritti painostaa tätä tiukempiin otteisiin.<ref name="brit" /> Espanjan taantumuksellisten iloksi kiihkouskovainen ja vanhoillinen Don Carlos näytti kohoavan seuraavaksi hallitsijaksi, sillä Ferdinand VII ei neljästä avioliitostaan huolimatta saanut poikaa.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbd/0647.html ''Nordisk familjebok'' (1905), s. 1169] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 21.10.2015.</ref> Maaliskuussa 1830 kuningas Ferdinand päätti kuitenkin puoliosonsa [[Maria Kristiina (Espanjan kuningatar, 1806–1878)|Maria Kristiinan]] aloitteesta muuttaa niin sanotulla [[Pragmaattinen sanktio (1830)|pragmaattisella sanktiolla]] kruununperimysjärjestystä. [[Saalilainen laki|Saalilaisen lain]] mukainen aiempi [[kruununperimysjärjestys]] salli kruunun perimisen vain miehille, mutta uuden määräyksen mukaan myös kuninkaan tytär voisi periä kruunun poikien puuttuessa. Tämä teki Ferdinandille myöhemmin samana vuonna syntyneestä tyttärestä [[Isabella II|Isabellasta]] ensisijaisen kruununperijän. Don Carlos siirtyi nyt avoimesti oppositioon ja julisti olevansa laillinen kruununperijä.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Espanjan liberaalit asettuivat tukemaan Isabellan oikeutta kruunuun, jolloin vanhoilliset tahot alkoivat kerääntyä Don Carloksen ympärille. Don Carloksen katsottiin suojelevan monarkiaa, katolista kirkkoa ja myös alueellista itsehallintoa, kun taas liberaalit olisivat halunneet luoda Espanjasta perustuslaillisen ja keskitetyn yhtenäisvaltion.<ref name="brit" />