Ero sivun ”Ilmari Helenius” versioiden välillä

'''Ilmari Veikko Helenius''' ([[19. lokakuuta]] [[1879]] [[Kurkijoki]] – [[22. marraskuuta]] [[1944]]) oli [[Helsinki|Helsingin]] poliisimestari ja usean [[lääni]]n [[maaherra]]. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1900 ja valmistui [[Jelisavetgrad]]in ratsuväen sotakoulusta 1902. Työuransa hän aloitti leskikeisarinnan [[rakuuna (sotilas)|henkirakuunarykmentin]] [[kornetti (sotilasarvo)|kornettina]] 1902–1909, toimi sitten [[Helsingin poliisilaitos|Helsingin poliisilaitoksen]] opetusupseerina 1909–1911 ja oli Uudenmaan pankin palveluksessa kolme vuotta. Helenius otti osaa [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] ja sodasta palattuaan hän oli [[Terijoki|Terijoen]] poliisimestari 1917, Helsingin virkaatekevä poliisimestari 1917 ja vakinaisena 1918. [[Uudenmaan lääni]]n virkaatekevänä maaherrana hän oli 1920 ja 1922, erittäin lyhytikäisen [[Petsamon lääni]]n ainoana maaherrana 1921, [[Turun ja Porin lääni]]n maaherra 1922–1932 ja Uudenmaan läänin maaherrana 1932–1944. Lisäksi Helenius toimi vapaussotaa valmistelleen sotilaskomitean jäsenenä 1917, [[etsivä keskuspoliisi|etsivän keskuspoliisin]] uudistuskomitean puheenjohtajana 1922 ja poliisiasiainneuvottelukunnan puheenjohtajana 1933–1934.<ref>''Aikalaiskirja 1941.'' Otava 1941.</ref> Suomen armeijan [[eversti]]ksi Helenius ylennettiin 1918 ja [[kenraali]]majuriksi 1922.<ref>Muistokirjoitus. ''Helsingin Sanomat'' 23.11.1944, s. 7.</ref>