Ero sivun ”Trianonin rauha” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Risukarhi siirsi sivun Trianonin rauhansopimus uudelle nimelle Trianonin rauha: siirretty lyhemmälle nimelle, ilmeisesti joku muukin toivonut
Rivi 17:
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana vuonna 1916 [[Itävalta-Unkari]]ssa valtaan noussut uusi hallitsija [[Kaarle I (Itävalta)|Kaarle I]] (Unkarin kuninkaana Kaarle IV) teki ensimmäiset tunnustelut [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] kanssa liittolaisensa [[Saksan keisarikunta|Saksan]] selän takana. Ympärysvallat määrittelivät sodanpäämääränsä Itävalta-Unkaria koskien ensi kertaa tammikuussa 1917. Ympärysvallat vaativat kansallisuusperiaatteeseen vedoten kaksoismonarkian eri kansojen vapauttamista "vieraasta herrudesta". Vaatimus kuulosti uhkaavalta, mutta sitä saattoi tulkita monella tapaa. Tärkeintä ympärysvalloille oli löytää nopein reitti Itävalta-Unkarin irrottamiseksi sodasta. Julistus innosti kuitenkin maan vähemmistökansalaisuuksia, joita oli innottanut myös [[Helmikuun vallankumous|Venäjän vallankumous]] maaliskuussa 1917. [[Venäjän väliaikainen hallitus]] vaati ympärysvalloista ensimmäisenä Itävalta-Unkarin pirstomista itsenäiseen [[Tšekkoslovakia]]an ja eteläslaavien yhteiseen valtioon. [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] presidentti [[Woodrow Wilson]]in tammikuussa 1918 julkaistu [[Neljäntoista kohdan ohjelma|14 kohdan rauhanohjelma]] vaati samaan tapaan [[Balkan]]in ja [[Italia]]n rajojen vetämistä uudelleen kansallisuusperiaatteen mukaisesti. [[Serbia]]n tuli saada meriyhteys, mutta vähemmistökansalaisuuksien itsenäistyyteen ei viitattu. Sen sijaan vaadittiin niiden "autonomista kehitystä". Itävalta-Unkarissa syntyikin ajatus kaksoismonarkian muuttamisesta liittovaltioksi.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 194-196">Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 194-196</ref>
 
Venäjän [[Kansankomissaarien neuvosto|bolševikkihallituksen]] kanssa tehdyn [[Brest-Litovskin rauha]]n jälkeen Itävalta-Unkarille jäi vain kaksi rintamaa Balkanilla ja Pohjois-Italiassa. Sotilaallinen tilanne oli kohentunut, mutta maalla oli vakavia taloudellisia ja sisäisiä ongelmia. Teollinen tuotanto ja maatalous ei enää kyennyt vastaamaan maan ja väestön tarpeisiin. [[Lokakuun vallankumous]] innoitti työväenliikkeen vallankumousaatetta. Huhtikuussa 1918 Roomassa järjestettiin kongressi, jossa [[Jugoslavian komitea|Jugoslavia]]n, Tšekkoslovakian ja [[Puola]]n kansalliskomiteat, sekä maanpaossa eläneet serbien ja romanialaisten edustajat vaativat täydellistä itsenäisyyttä. Lisäksi erillisrauhan mahdollisuudesta luopuneet ympärysvallat ilmoittivat kesäkuussa, että Puolan ja Tšekkoslovakian itsenäisyys kuului niiden sodanpäämääriin. 4. lokakuuta 1918 Itävalta-Unkari pyysi aselepoa ja rauhanneuvotteluiden aloittamista. Neuvottelut haluttiin aloittaa Wilsonin 14 kohdan ohjelman pohjalta, mutta Yhdysvallat ilmoittikin nyt, että kaksoismonarkian kansojen tuli itse päättää kohtalostaan. 28. lokauuta tšekit julistautuivat itsenäiseksi ja kaksi päivää myöhemin heihin liittyivät slovakit. Kroatian maapäivät päätti puolestaan eroavansa Unkarista. Unkarissa käynnistyi lokakuussa niin sanottu [[krysanteemivallankumous]]. Monarkian tunnukset asuistaan irti repineet vallankumoukselliset sotilaat miehittivät pääkaupungin avainkohdat. Kaksoismonarkian viimeiseskiviimeiseksi merkittäväksi eleeksi jäi [[Villa Giustin aselepo|aselevon]] allekirjoitaminen [[Padova]]ssa 3. marraskuuta. Kaarle IV luopui vallasta 11. marraskuuta ja 16. marraskuuta istuntoon kokoontunut kansallisneuvosto julisti Unkarin itsenäiseksi tasavallaksi.<ref name="Huotari ja Vehviläinen 2004, s. 194-196" />
 
===Unkarin itsenäistyminen===