Ero sivun ”Alarik” versioiden välillä

Vuonna 391 Alarik johti joukkoa, johon kuului gootteja ja heidän liittolaisiaan. Alarik johti joukkonsa Balkanilta Traakiaan, mikä puolestaan esti keisari Theodosius I:stä marssimasta Traakian läpi matkalla Konstantinopoliin. Vuonna 394 käydyssä [[Frigiduksen taistelu]]ssa gootit olivat roomalaisten liittolaisia ja heidän ansiostaan keisari [[Theodosius I]] kukisti [[usurpaattori]] Eugeniuksen.<ref>Mitchell s. 89</ref> Taistelun jälkeen Alarik nousi goottien johtajaksi. Historioitsija [[Zosimus]] kertoo, että Alarik halusi taistelun jälkeen itselleen palkkioksi [[magister militum]]in arvon. Kun hän ei tätä saanut, Alarik ja hänen miehensä ryöstelivät aluksi [[Traakia]]a ja [[Makedonia]]a. Sen jälkeen Alarik suuntasi joukkonsa Konstantinopolia kohti, mutta luopui hyökkäyksestä ilmeisesti siksi, että pretoriaaniprefekti [[Rufinus (konsuli)|Rufinus]] lahjoi hänet. Vuosina 395–396 Alarik ja hänen miehensä hyökkäsivät Attikan kautta Peloponnesokselle ja ryöstivät muun muassa Ateenan. Pakanalegendan mukaan Ateena säästyi goottien hyökkäykseltä, koska gootit näkivät Athenen ja Akilleen vartioivan kaupungin muureja. Lopulta Rooman palveluksessa ollut vandaalikenraali [[Stilicho]] saapui Peloponnesokselle. Stilicho antoi Alarikin ja tämän miesten poistua Peloponnesokselta [[Epeiros|Epeirokseen]], jonka Alarik ja hänen goottinsa ottivat haltuunsa.<ref name="M91">Mitchell s. 91–92</ref>