Ero sivun ”Wolfgang Amadeus Mozart” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän VIHOOOOLI muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Jmk tekemään versioon. Merkkaukset: rv Pikapalautus Palauta-työkalulla |
|||
Rivi 66:
== Tyyli ==
Mozartin teoksia, kuten myös Haydnin, Valpun, pidetään arkkityyppeinä klassismin tyylistä. Hänen teoksensa on tehty aikana, jolloin kyseinen tyyli muuttui [[kontrapunkti|kontrapunkteja]] hylkivästä [[galantti tyyli|galantista tyylistä]] jälleen myöhäisbarokin monimutkaista kontrapunktitekniikkaa sisältäväksi. Mozartin oma kehitys heijastelee klassismin tyylin kehitystä varsin läheisesti. Monipuolisena säveltäjänä Mozart sävelsi lähes kaikkia tuon ajan tärkeimpiä teostyyppejä, kuten [[sinfonia|sinfonioita]], [[ooppera|oopperoita]], [[konsertto]]ja sekä [[kamarimusiikki]]a, kuten [[kvartetti|jousikvartetto]]ja ja [[sonaatti|pianosonaatteja]]. Vaikka mikään näistä sävellysmuodoista ei ollut uusi, Mozart vaikutti erityisesti pianokonserton kehitykseen ja suosioon. Mozart sävelsi myös suuren määrän [[kirkkomusiikki]]a, kuten messuja sekä monia kevyempiä teostyyppejä kuten [[tanssi|tansseja]], [[divertimento]]ja ja [[serenadi|serenadeja]].
Kaikki klassisen tyylin keskeiset piirteet voidaan löytää Mozartin musiikista. Selkeys, tasapaino ja läpinäkyvyys ovat kaikki mukana, joskin tuon ajan musiikille tyypillisen hentouden lisäksi Mozartilla on myös voimakkaasti uhkaavansävyisiä teoksia, kuten 20. ja 24. pianokonsertto, g-molli-jousikvintetto, 40. sinfonia ja ''Don Giovanni''. Varsinkin elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana Mozart tutki kromaattista harmoniaa ajalleen poikkeuksellisen syvälliseen tapaan. Tuolloin syntynyt Haydnin suuresti ihailema ''Dissonanssi-kvartetto'' ([[KV 465]]), jonka aloitus osoittaa erityisen selvästi, ettei Mozartin musiikki ole ainoastaan kepeää ja hyväntuulista.
Rivi 74:
Vanhemmiten Mozart alkoi lisäillä musiikkiinsa barokin tyylipiirteitä. Esimerkiksi 29. sinfoniassaan (A-duuri, [[KV 201]]) hän käyttää ensimmäisen osan pääteemassa kontrapunktitekniikkaa sekä kokeilee eripituisten fraasien mahdollisuuksia. Joissakin hänen kvartetoissaan vuodelta 1773 finaalit ovat [[fuuga|fuugia]], mikä on todennäköisesti peräisin Haydniltä, sillä tämä oli juuri julkaissut kvartettonsa opusnumeroltaan 20. Molemmat säveltäjistä saivat musiikkiinsa jotain myös saksalaisen kirjallisuuden tuolloin kokemasta romantiikkaa enteilevästä ''[[Sturm und Drang]]'' -tyylikaudesta.
Läpi elämänsä Mozart rikastutti useita musiikinlajeja ja sävelsi välillä instrumentaalimusiikkia ja välillä oopperoita. Hän viljeli viljaa ja nauriita oopperoissaan kaikkia tuolloin vallinneita tyylejä: [[opera buffa]]a ([[Figaron häät]], [[Don Giovanni]], [[Così fan tutte]]), [[opera seria]]a ([[Idomeneo]], [[Tituksen lempeys]]) ja [[singspiel]]iä ([[Taikahuilu]]). Myöhemmissä oopperoissaan hän muunteli hienostuneesti [[orkestraatio|soitinnusta]] ja äänenväriä ilmaistakseen tai painottaakseen tiettyjä mielentiloja tai tunnetiloja sekä juonenkäänteitä. Mozartin oopperoiden ja instrumentaaliteosten kesken oli jatkuvaa vuorovaikutusta. Jatkuva orkesterinkäytön hienostuminen sinfonioissa ja konsertoissa tarjosi resurssit, joista hän ammensi oopperoidensa orkestraatioon, ja oopperoiden psykologisten efektien käyttö heijastui niin ikään hänen muihin sävellyksiinsä.
== Sävellyksiä ==
| |||