Avaa päävalikko

Muutokset

47 merkkiä lisätty, 10 kuukautta sitten
kh, aika hyvä, joitakin epäselviä kohtia jäi
}}
 
'''Mutinan sota''' olion vuonna [[43 eaa.]] käyty [[Rooman sisällissota]], joka käytiin [[Marcus Antonius|Marcus Antoniuksen]] ja hänen vastustajiensa välillä. Antonius piiritti [[Mutina]]ssa (nyk. [[Modena]]) yhtä Caesarin murhaajista, [[Decimus Junius Brutus Albinus|Decimus Junius Brutus Albinusta]], jota auttamaan saapuivat senaatin lähettämät konsulit [[Aulus Hirtius]] ja [[Gaius Vibius Pansa Caetronianus]]. Taisteluihin osallistui myös Caesarin adoptoima [[Octavianus]]. Konsuli Pansa kuoli Mutinan lähettyvillä käydyssä Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin ja Hirtius kaatui Mutinan kaupungin ulkopuolella käydyssä taistelussa.
 
Sota päättyi, kun Antonius ja Octavianus muodostivat [[toinen triumviraatti|toisen triumviraatin]], jonka kolmanneksi jäseneksi otettiin [[Lepidus]].
 
== Tausta ==
[[Tiedosto:Illus266 - Marcus Antonius.png|rightupright|thumb|[[Marcus Antonius]] oli Julius Caesarin tärkeimpiä alaisia. Caesarin murhan jälkeen hän nousi Caesarin kannattajien johtajaksi.]]
 
[[Julius Caesar]] murhattiin [[15. maaliskuuta]] vuonna [[44 eaa.]], jonka jälkeen Caesarin konsulikumppani Marcus Antonius nousi valtaan, kun Caesarin murhaajat pakenivat Roomasta. Huhtikuussa 44 eaa. Roomaan saapui Caesarin siskon Julian tyttärenpoika [[Augustus|Octavianus]], jonka diktaattori oli testamentissaan adoptoinut. Antonius teki kaikkensa estääkseen Octavianusta saamasta hänelle kuuluvaa Caesarin perintöä. Octavianus käytti Caesarin nimeä saadakseen tämän entiset sotilaat puolelleen.<ref>Kivimäki ja Tuomisto s.34-35 34–35</ref><ref>Suetonius 10, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#5 45.5-75–7]</ref>
 
Caesarin murhaajien joukossa oli ollut muun muassa [[Decimus Junius Brutus Albinus]], jonka Caesar oli jo aikaisemmin nimittänyt [[Gallia Cisalpina]]n maaherraksi. [[Marcus Antonius]] halusi kuitenkin tämän provinssin itselleen, koska se sijaitsi lähempänä Roomaa kuin [[Macedonia]], jonka maaherraksi hänet oli aikaisemmin nimitetty. Useat senaattorit asettuivat Caesarin murhaajien puolelle ja pelkäsivät Antoniuksen kasvavaa valtaa. Antonius sai senaatin vastustuksesta huolimatta [[Comitia|kansankokouksen]] nimittämään itsensä Gallia Cisalpinan maaherraksi, mutta Brutus ei aikonut luopua provinssistaan vapaaehtoisesti. Antonius ajoi myös läpi myös päätöksen siitä, että neljä Macedoniassa olleista legioonista siirrettäisiin hänen alaisuuteensa Gallia Cisalpinaan. <ref>Osgood s. 40, Cambridge Ancient History s. 474</ref>
 
[[Tiedosto:M-T-Cicero.jpg|left|thumb|upright|Cicero oli senaatin vaikutusvaltaisimpia jäseniä.]]
 
Antonius lähti pian Roomasta [[Brundisium]]iin, jonne oli saapunut osa joukoista, jotka hän oli määrännyt siirrettäväksi Macedoniasta Galliaan. Tilanteen kärjistyessä Octavianus lähti [[Campania]]an, jossa hän kokosi itselleen armeijan Caesarin veteraaneista. Octavianuksella ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta koota tällaista armeijaa, vaan saadakseen sotilaat puolelleen hän käytti rahalahjoja ja asemaansa Caesarin poikana saadakseen sotilaat puolelleen.<ref>Cambridge Ancient History s. 478</ref>
 
Caesarin veteraanien mielestä Antoniuksen olisi pitänyt kostaa Caesarin murhaajille. Octavianus lupasi myös sotilaille 2000myös 2&nbsp;000 [[sestertius|sestertiuksen]] rahalahjan ja lupasi heillevielä 20&nbsp;000 sodan loputtua. Kaksi Antoniukselle aikaisemmin uskollista legioonaa, [[Legio Martia]] ja [[Legio IIII Macedonica]], jotka olivat matkalla Brundisiumista Roomaan, loikkasivat Octavianuksen leiriin. Octavianukselle päätyivät myös Antoniuksen armeijan [[sotanorsu]]t. Antonius oli tuolloin Roomassa, ja hän yritti 28. marraskuuta saada senaatin julistamaan Octavianuksen valtakunnan viholliseksi, mutta tämä epäonnistui. Antonius epäili omien joukkojensa lojaalisuuttalojaaliutta, jos hän joutuisi taisteluun Octavianusta vastaan. Hän otti vielä tällöin itselleen vielä uskolliset joukot ja marssi Gallia Cisalpinaa kohti, jossa hän aikoi hyökätä Decimus Brutuksen kimppuun.<ref>Cambridge Ancient History s.478-479 478–479</ref> <ref>Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#11 45.11–13], Suetonius 10.10, Appianus 40–44</ref>
 
Senaatissa ilakoitiiniloitiin siitä, että Caesarin entiset kannattajat riitelivät keskenään. [[Cicero]], jokaoli tuolloin oli vaikutusvaltaisimpia senaattoreja, ja hän alkoi kannattaa Octavianusta, jolla oli jo valmis armeija, jota senaatti saattoi käyttää Antoniusta vastaan. Octavianusta pidettiin kokemattomana, eikä hänen uskottu olevan yhtä vaarallinen senaatille kun Antonius. Cicero alkoi kampanjoida Octavianuksen puolesta ja yritti saada senaatin julistamaan Marcus Antoniuksen isänmaan viholliseksi.<ref>Cambridge Ancient History s. 479</ref>
 
== Sota alkaa ==
Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 43 eaa. konsuliksi jo aikaisemmin nimitetty [[Gaius Vibius Pansa Caetronianus|Vibius Pansa]] avasi senaatin istunnon. Monta päivää kestäneiden keskustelun tuloksena Octavianus nimitettiin senaattoriksi, ja hänelle myönnettiin propreetorin ''[[imperium]]'', joka laillisti hänen siihen asti laittoman armeijansa. Senaatti määräsi vuoden 43 eaa. toisen konsulin [[Aulus Hirtius|Aulus Hirtiuksen]] ottamaan Octavianuksen armeijan komentoonsa. SenaattiLisäksi senaatti lupasi myös maksaa Octavianuksen lupaamat 20&nbsp;000 sestertiusta Martian ja neljännen legioonan sotilaille, ja Pansa sai määräyksen värvätä uusia legioonia sotaa varten. Ciceronuusia yritykset julistaa Antonius valtion viholliseksi epäonnistuivat taaslegioonia. [[Lucius Calpurnius Piso Caesoninus|Lucius Calpurnius Pison]] vastustuksesta Ciceron yritykset julistaa Antonius valtion viholliseksi epäonnistuivat taas.<ref>Cambridge Ancient History s. 480</ref><ref>Everitt 75–76, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#29 45.29–38], Suetonius 10.10–12</ref> Hirtius ja Pansa olivat kummatkinkumpikin maltillisia Caesarin kannattajia. Hirtius oli Caesarin entinen sotapäällikkö, ja hän oli tunnettu myös kirjailijana. Hän on muun muassa Caesarin Gallian sotaa käsittelevän teoksen viimeisen osan kirjoittaja. KummatkinMolemmat konsulit olivat hyvissä väleissä Ciceron kanssa.
 
{{sitaatti|Kaupungissa oli tähän aikaan suuri vaikutusvalta Cicerolla. Tämä mies, joka kiihotti koko maailmaa Antoniusta vastaan, sai vihdoin aikaan, että senaatti julisti Antoniuksen isänmaan viholliseksi, myönsi Caesarille [[liktori]]saattueen ja sotapäällikön arvomerkit ja lähetti saman vuoden konsulit, Pansan ja Hirtiuksen, karkottamaan Antoniusta Italiasta.|Plutarkhos, Kuuluisien miesten elämäkertoja, Antonius. Kääntänyt Kalle Suuronen<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=[[Plutarkhos]] (suomentanut| Suomentaja = Kalle Suuronen)|Vuosi=[[ 1989]] |Nimeke=Kuuluisien miesten elämäkertoja |Julkaisija=WSOY |Tunniste=ISBN 951-0-15794-5}}</ref>}}
 
Senaatissa toivottiin kuitenkin vielä Antoniuksen luopuvan aikeistaan. Fufius Calenuksen ehdotuksesta senaatti päätti lähettää lähetystön neuvottelemaan Antoniuksen kanssa. Jos Antonius ei perääntyisi Gallia Cisalpinasta tulisi, senaatti julistamaanjulistaisi sodan häntä vastaan.<ref>Cambridge Ancient History s. 480</ref>
 
[[KuvaTiedosto:Marcus Aemilius Lepidus.jpg|right|thumb|upright|Marcus Aemilius Lepiduksen kolikko. Lepidus oli Julius Caesarin kannattaja, ja vuonna 44 eaa. Caesarin ratsuväen päällikkö eli ''magister equitum''.]]
 
Antoniuksen, Brutuksen ja Octavianuksen joukkojen lisäksi läntisissä provinsseissa oli Caesarin kannattajia, joiden lojaaliuudesta senaattia kohtaan ei oltu varmoja. [[Lepidus]], Caesarin ''[[magister equitum]]'', oli [[Gallia Narbonensis|Gallia Narbonensiksessa]]. Galliassa oli myös Caesarin entinen upseeri [[Lucius Munatius Plancus]], joka oli Caesarin murhan jälkeen nimitetty Gallian maaherraksi. Lepidus ja Plancus lähettivät kummatkin kirjeitäkumpikin senaatille kirjeitä, joissa he kehottivat senaattia pyrkimään rauhansopimukseen Antoniuksen kanssa. Ainakin Plancus oli ollut yhteyksissäyhteydessä Antoniuksen kanssa. Cicero vastusti minkäänlaista sopimusta, joka olisi jättänyt joukkoja Antoniuksen komentoon joukkoja. Antonius yritti puolestaan saada Octavianuksen ja Hirtiuksen liittoutumaan kanssaan. Cicero tuomitsi Antoniuksen rauhanaikeet kolmannessatoista [[filippolaispuhe]]essaan ja luonnehti tätä rikolliseksi., Ciceroja hän kirjoitti kirjeitä myös Lepidukselle ja Plancukselle, joissa nuhteli heitänuhdekirjeitä. Plancus lähettikin senaatille kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi käytöstään ja syytti tapahtumasta sotilaitaan, joille Antonius oli tehnytantanut suuria lupauksia.<ref>Cambridge Ancient History IX s.470-471 470–471, 482-483482–483</ref>
 
== Joukot ==
Sodan alussa tasavaltalaisten joukot koostuivat pääasiassa Octavianuksen värväämistä joukoista ja niistä kahdesta Antoniuksen legioonasta, jotka olivat loikanneet Octavianuksen puolelle. Octavianus värväsi Caesarin veteraanien joukosta kaksi legioonaa ja lisäksi yhden alokkaista koostuvan legioonan. Konsuli Pansa värväsi neljä alokkaista koostuvaa legioonaa sodan aikana.<ref name="Appian47">[http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Appian/Civil_Wars/3*.html Appianus - The Civil Wars 3.47]</ref>
* [[Legio IV Macedonica]] (Antoniuksen entinen legioona, loikkasi Octavianuksen puolelle)<ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/iiii_macedonica.html Livius.org - Legio IIII Macedonica]</ref>
* [[Legio Martia]] (Antoniuksen entinen legioona, loikkasi Octavianuksen puolelle, numeroa ei tiedetä)
* [[Legio VII Claudia Pia Fidelis|Legio VII Paterna]] (Octavianuksen värväämä, koostui Caesarin entisistä sotilaista)<ref name="Osgood50"/><ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/vii_claudia_pia_fidelis.html Livius.org - Legio VII Claudia Pia Fidelis]</ref>
* [[Legio VIII Augusta|Legio VIII Gallica]] (Octavianuksen värväämä, koostui Caesarin entisistä sotilaista)<ref name="Osgood50"/><ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/viii_augusta.html Livius.org - Legio VIII Augusta]</ref>
* Pansan värväämät neljä legioonaa.<ref name="Cicero F 10.30">[http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?lookup=Cic.+Fam.+10.30 M. Tullius Cicero, Letters, F 10.30] Servius Sulpicius Galban kirje Cicerolle 16. huhtikuuta 43 eaa.</ref> Yleensä konsulien legioonat olivatoli numeroitu I, II, III ja IV.
 
Appianuksen mukaan Decimus Brutuksen piiritettynä Mutinassa olleet joukot:
* Appianuksen mukaan Brutuksella oli myös "suuri määrä [[gladiaattori|gladiaattoreita]]"<ref name="Appian50" />
 
Antoniuksen joukkoihin kuului kolme Makedoniasta siirrettyä legioonaa. Lisäksi armeijaan kuului yksi veteraaneista koostuva legioona. NimeltäänNimeltä tunnetaan ainakin seuraavat legioonat:<ref name="Appian46">[http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Appian/Civil_Wars/3*.html Appianus 3.46]</ref>
* Legio II (yksi Antoniuksen makedonialaisista legioonista)<ref name="Cowan">Cowan 2007, s.13-14 13–14</ref><ref name="Osgood50">Osgood s. 50</ref><ref name="Cicero F 10.30" />
* [[Legio V Alaudae]] (veteraaneista muodostettu legioona)<ref name="Osgood50"/><ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/v_alaudae.html Livius.org - Legio IIII Macedonica]</ref>
* [[Legio XII Fulminata]] (epävarma)<ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/xii_fulminata.html Livius.org - Legio XII Fulminata]</ref>
* Legio XXXV (yksi Antoniuksen makedonialaisista legioonista)<ref name="Cowan"/><ref name="Osgood50"/><ref name="Cicero F 10.30" />
 
Brutus yritti aluksi puolustautua Antoniusta vastaan, mutta joutui pian alakynteen. Hän perääntyi Mutinan kaupunkiin, jota Antonius alkoi piirittää. Antonius lähetti kaupunkiin miehiään, jotka yrittivät saada Brutuksen sotilaat karkaamaan.
 
Helmikuussa 43 eaa. Octavianus marssi joukkojensa kanssa Arretiumiin, jossa hän kohtasi Hirtiuksen. Octavianus oli tuolloin vielä kokematon eikä ollut koskaan johtanut sotilaita taistelussa. Hirtius otti heti koko armeijan johtoonsa ja antoi Octavianuksen johdettavaksi luultavasti vain kaksi legioonaa, pitäen itse muun muassa kaksi Antoniukselta loikannutta kokenutta legioonaa. Octavianusta ärsytti myös se, että konsulit ja eräät muut senaatin jäsenet yrittivät vielä neuvotella Antoniuksen kanssa. Octavianukselle oli tärkeää, etteivät Antonius ja senaatti löytäisi minkäänlaista yhteisymmärrystä.<ref>Everitt 78</ref>
 
Kun Octavianus sai kuulla Mutinan piirityksestä, hän taivutteli Hirtiuksen marssimaan joukkoineen Antoniusta vastaan, vaikka toinen konsuleista oli vielä Roomassa kokoamassa uusia legioonia. Octavianus pelkäsi, että Mutinan puolustajat antautuisivat ruoan käydessä vähiin Mutinan puolustajat antautuisivat. Octavianus ja Hirtius lähtivät matkaan ja valtasivat läheisen Bononian (nykyinen [[Bologna]]) ilman taistelua, koska kaupungin varuskunta oli paennut. Antonius lähetti heitä vastaan ratsuväkeä, mutta se lyötiin pakosalle. Mutinan lähellä virtaavan joen yli Octavianuksen ja Hirtiuksen armeija ei kuitenkaan päässyt Antoniuksen joukkojen ansiosta. Brutukselle saatiin kuitenkin lähetettyä viesti, että apu oli lähellä.<ref>Everitt 76, 79, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/46*.html#36 46.36]</ref>
 
Kun Antonius näki, ettei Brutus aikonut hevillä antaa periksi, hän jätti veljensä [[Lucius Antonius|Luciuksen]] huolehtimaan kaupungin piirityksestä. Antoniuksen ja Hirtiuksen armeijat seisoivat nenäkkäinmonta monenpäivää päivän ajanvastakkain, ja armeijoiden ratsuväkiosastot kahakoivat keskenään. Yllättäen [[germaani]]ratsuväki, jonka Octavianus oli saanut loikkaamaan omalle puolelleen, loikkasi takaisin Antoniuksen leiriin. Ratsuväen joukkoon kuului myös [[sotanorsu]]ja. Germaanit pääsivät loikkaamaan vihollisen puolelle, kun osa ratsuväestä oli lähdössä leiristä kahakoimaan Antoniuksen joukkojen kanssa. Germaanit ratsastivat muiden edellä, mutta kääntyivät yllättäen ympäri ja hyökkäsivät entisten liittolaistensa kimppuun. Toinen välikohtaus tapahtuisattui, kun sotilaat, jotka oli lähetetty kummastakin armeijasta keräämään muonaa, alkoivat kahakoida keskenään. Antoniuksen joukot pääsivät tässä taistelussa niskan päälle. Näiden pienten voittojen kannustamana ja saatuaan tiedon siitä, että Pansa pian saapuisi paikalle vereksien joukkojen kanssa, Antonius päätti hyökätä vihollisen leiriä vastaan. Hirtius ja Octavianus eivät kuitenkaan halunneet ryhtyä taisteluun ennen kuin Pansa pääsisi paikalle.<ref name="Dio37">Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/46*.html#37 46.37]</ref>
 
== Forum Gallorumin taistelu ==
[[Tiedosto:Mutinan taistelu.svg|right|thumb|350px|Armeijoiden liikkeet ennen Forum Gallorumin taistelua.]]
 
Antonius päätti ottaa osan joukoistaan ja tehdä yllätyshyökkäyksen Pansan kokemattomia joukkoja vastaan. Osan joukoistaan hän määräsi hyökkäämään vihollisen leiriä vastaan, jotta vihollinen ei huomaisi Antoniuksen aikeita. Antonius lähti öiselle marssille kahden legioonansa kanssa. Hirtius oli kuitenkin varuillaan ja lähetti Sulpicius Galban ja Carfulenuksen johdolla Pansalle lisäjoukkoja. Hirtiuksen lähettämiin veteraanijoukkoihin kuului ''Legio Martia'' sekä hänen ja Octavianuksen henkivartiostot (''[[Pretoriaanikaarti|cohors praetoria]]''). Antonius asetti legioonansa väijytykseen erääseen Forum Gallorum -nimiseen kylään ja sitä ympäröivälle suolle. Ainoastaan Antoniuksen kevytaseiset ja ratsuväki pysyttelivät näkyvillä. Nähdessään nämä joukot Legio Martia ja pretoriaanit lähtivät heti hyökkäykseen. Legio Martian ja pretoriaanien kohortit eivät ehtineet muodostaa kunnollista taistelujärjestystä, vaan ryhmittyivät suoraan marssimuodostelmastaan taistelulinjaksi. Niin sanotussa ''simplex acies'' taistelujärjestyksessä joukot taistelivat yhdessä rivissä, mutta yleensä legioonat taistelivat useammassa rivistössä. Legio Martian ja pretoriaanikohorttien sotilaat eivät pystyneet hillitsemään itseään, vaan lähtivät käskyistä huolimatta rajuun hyökkäykseen. Octavianuksen pretoriaanikohortti taisteli rivistön keskellä, [[Via Aemilia]]lla, Mutinan ja Bononian välisellä tiellä, joka kulki soisen maaston läpi korotetulla harjanteella. Legio Martian kahdeksan kohorttia taistelivat soisella alueella tien oikealla puolella, ja vasemmalla siivellä taistelivat Legio Martian loputmuut kaksi kohorttia ja Hirtiuksen pretoriaanit. Taistelujärjestyksestä voidaan päätellä, että kahdeksan Legio Martian kohorttia oli marssinut joukkojen kärjessä. Sen perässä olivat marssineet pretoriaanit ja kaksi Legio Martian kohorttia.<ref name="Cowan"/>
 
Yllättäen Antonius määräsi piilossa olleet joukkonsa hyökkäämään. Galba määräsi paikalle kerenneetehtineet kaksi legioonaansa seuraamaan näiden perässä.<ref name="Montagu s. 236">Montagu s. 236</ref> Oikealla siivellä, jossa osa Legio Martian kohorteista taisteli Antoniuksen Legio XXXV:tä vastaan, käytiin ankara yhteenotto. Vaikka Antoniuksen legioonalla oli miesylivoima, pystyivät Legio Martian sotilaat lyömään heidät takaisin. Pian Antoniuksen [[Mauretania (provinssi)|mauretanialainen]] ratsuväki uhkasi saartaa oikean siiven, ja Legio Martian oli peräännyttävä. Antoniuksen joukot olivat ilmeisesti niin väsyneitä, etteivät jaksaneet seurata perääntyviä joukkoja, ja kevytaseiset pitivät Antoniuksen ratsuväen loitolla, kun Legio Martia perääntyi.<ref name="Cowan"/>
 
Pansan joukot joutuivat alakynteen vasemmalla siivellä, jossa Hirtiuksen henkivartiosto taisteli Antoniuksen Legio II:ta vastaan. Antoniuksen vahva ratsuväki yritti kiertää vihollisen selustaan ja pakotti tämän perääntymään. Via Aemilialla taistellut Octavianuksen henkivartiosto sai vastaansa Antoniuksen ja tämä liittolaisen [[Junius Silanus|Junius Silanuksen]] pretoriaanit.<ref name="Cowan"/> Octavianuksen pretoriaanit taistelivat viimeiseen mieheen asti.<ref name="Montagu s. 236">Montagu s. 236</ref>
 
Suuri osa Pansan joukoista kaatui, ja loput perääntyivät takaisin leiriin. Pansa haavoittui pahasti, kun hän sai keihään kylkeensä, ja haavoittunut konsuli vietiin Bononiaan.<ref name="Montagu s. 236" /> Antonius yritti vallata leirin rynnäköllä, mutta epäonnistui. Octavianus ja Hirtius saivat kuulla Pansan tappiosta ja päättivät, että Hirtius ottaisi 20 kohorttia ja hyökkäisi Antoniuksen kimppuun. Octavianus jäi puolestaan vartioimaan leiriä. Paluumatkalla omaan leiriinsä Antoniuksen taistelusta väsyneet joukot joutuivat Hirtiuksen hyökkäyksen kohteeksi, ja heidät lyötiin perusteellisesti.<ref>Everitt 79–80</ref><ref name="Dio37" /><ref name="Cicero F 10.30" /><ref name="Montagu s. 237">Montagu s. 237</ref>
 
Lyötyään Antoniuksen joukot Hirtiuksen joukot tervehtivät komentajaansa ''[[imperaattori]]na''. Myös Pansaa ja Octavianusta tervehdittiin imperaattoreina, vaikka heillä ei ollut osuutta voittoon.<ref>Cambridge Ancient History IX, s. 483</ref> Dio Cassiuksen mukaan myös senaatti soi Hirtiukselle tämän kunnian.<ref name="Dio38">Dio Cassius 46.38</ref>
 
Sulpicius Galba kertoo kirjeessään Cicerolle, että heidän joukkonsa olivat ottaneet sotasaaliikseen kaksi [[aquila]]a ja kuusikymmentä muuta tunnusta ja Galba pitikin Forum Gallorumin taistelua suurena voittona.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Ross Cowan | Nimeke=Roman Legionary 58 BC - AD 69 (s. 49)| Julkaisupaikka= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 1841766003}}</ref>
 
Vuosia taistelun jälkeen Antonius väitti Octavianuksen paenneen Forum Gallorumin taistelusta. AntoniuskenAntoniuksen mukaan Octavianus palasi leiriin vasta seuraavana aamuna hukattuaan hevosensa ja purppuraisen komentajan viittansa. Väitteen todenperäisyydestä ei ole tietoa, ja se saattaa liittyä Antoniuksen ja Octavianuksen väliseen propagandasotaan, jota käytiin vuosien ajan. Dio Cassiuksen mukaan Octavianuksen henkivartiosto taisteli viimeiseen mieheen ilman johtajaansa, joka oli jäänyt vartioimaan leiriä. Jos Octavianus oli mukana taistelussa, niinei hän ei ainakaan ollut tehnyt suurempaa vaikutusta.<ref>Everitt s. 80</ref>
 
Dio Cassiuksen mukaan samaan aikaan Forum Gallorumin taistelun kanssa käytiin taistelu T. Munatius Plancuksen ja [[Pontius Aquila]]n välillä, joka oli yksi Caesarin murhaajista. Hän oli liittoutunut murhan jälkeen Brutuksen kanssa ja toimi hänentämän legaattinaanlegaattina Gallia Cisalpinassa. Aquila kukisti Plancuksen ja ajoi hänet pois Pollentian kaupungista.<ref name="Dio38" />
 
== Mutinan taistelu ==
[[Tiedosto:Young August Louvre Ma2577.jpg|rightupright|thumb|Nuori Octavianus nuorena miehenä. Vuonna [[43 eaa.]] Octavianus oli vielä nuori ja kokematon, mutta hän oli suosittu murhatun Caesarin entisten kannattajien keskuudessa. Kreikkalainen marmoriveistos 1. vuosisadalta.]]
 
Antonius joutui perääntymään leiriinsä Forum Gallorumista. Dio Cassius kertoo, että osa Antoniuksen kannattajista jättihylkäsi hänet taistelun jälkeen. Octavianus ja Hirtius ilahtuivat tästä ja päättivät provosoida Antoniuksen uudelleen taisteluun,<ref name="Dio38" /> ja muutama päivä Forum Gallorumin taistelun jälkeen Antoniuksen oli pakko uskaltautua taisteluun. Tämä ratkaiseva taistelu käytiin 21. huhtikuuta.<ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s. 483, Osgood s. 56</ref>
 
Antoniuksen heikentynyt armeija joutui alakynteen Hirtiuksen ja Octavianuksen armeijan hyökätessä. Ehkä myös Decimus Brutus teki ehkä myös hyökkäyksen Antoniuksen joukkoja vastaan Mutinasta. Hirtiuksen johtamat joukot murtautuivat Antoniuksen leiriin, ja Dio Cassius kertoo konsulin kaatuneen taistellessaan Antoniuksen komentoteltan edessä.<ref name="Dio39">Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/46*.html#39 46.39]</ref> Octavianus oli tällä kertaa mukana itse taistelussa, ja hänen kerrotaan, kantaneenettä hän kantoi kuolleen Hirtiuksen ruumiin turvaan.<ref name="Everitt81">Everitt s. 81</ref> Suetonius puolestaan kertoo, että Octavianus "haavoistaan ja verenvuodosta" huolimatta otti harteilleen kuolevan kotkankantajan sotamerkin eli ''[[aquila]]n'' ja kantoi sen omaan leiriin.<ref name="Everitt81"/> Antonius perääntyi ratsuväkensä ja jäljelle jääneen jalkaväkensä kanssa. <ref name="Mutina"/>
 
== Taistelun jälkeen ==
Mutinan taistelun jälkeen Antonius pakeni Galliaan [[Lepidus|Marcus Lepiduksen]] luokse. Matkalla Antoniuksen joukot kärsivätkokivat suunnattomia rasituksia, mutta hän näyttiosoitti suuria johtajan lahjojakykyjä jakaenollessaan mukana sotilaidensa kärsimyksetkärsimyksissä.<ref name="Everitt81"/>
 
Hirtiuksen konsulikumppani Pansa menehtyi Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin muutama päivä Mutinan taistelun jälkeen. Väitettiin, että Pansan kreikkalainen lääkäri Glyco olisi myrkyttänyt hänet Octavianuksen käskystä. Toukokuussa [[Marcus Brutus]] sai kuulla myrkytyshuhuista ja puolusti Glycoa, joka oli Brutuksen mukaan rehti mies. Toinen huhu kertoi, että Octavianus olisi itse tappanut Hirtiuksen taistelun tiimellyksessä. Tämä ei luultavasti ole totta, koska konsulin murha keskellä taistelukenttää tuskin olisi jäänyt huomaamatta. Tosiasia kuitenkin on, että konsulien kuoleman ansiosta Octavianuksen valta kasvoi suunnattomasti. Senaatti määräsi Octavianuksen luovuttamaan konsulien armeijan Decimus Brutukselle, mutta Octavianus kieltäytyi ja piti joukot itsellään. Hänellä oli nyt kahdeksan legioonaa, jotka olivat lojaaleja hänelle henkilökohtaisesti eikähänelle eivätkä senaatille.<ref name="Everitt81"/>
 
Senaatissa riemuttiinriemuittiin, kun Mutinan piirityksen lopputulos kuultiin. Senaatti julisti viimein Antoniuksen valtion viholliseksi ja myönsi Decimus Brutukselle [[triumfi]]n. Cicero ehdotti Octavianukselle ''[[ovatio]]ta'', mutta tämä ehdotus ei saanut kannatusta. Sotilaille luvattu 20&nbsp;000 [[sestertius|sestertiuksen]] palkkio laskettiin 10&nbsp;000 sestertiukseen. Senaatti määräsi, että palkkiorahat jaettaisiin senaatin nimittämän neuvoston kautta, eikä joukkojen komentajan kautta, kuten yleensä oli tapana. Octavianusta ei valittu tähän neuvostoon. Hänen sotilaansa raivostuivat tästä ja lähettivät valituksensa senaatille Roomaan. Senaatti määräsi, että kuolleiden konsulien armeija tulisi siirtää Decimus Brutuksen komentoon. Octavianus julisti, ettei olisi minkäänlaisissa tekemisissä ottoisänsä murhaajan kanssa. Myös Legio III:n ja Martian sotilaat kieltäytyivät ottamasta vastaan käskyjä Caesarin murhaajalta. Brutus lähti joka tapauksessa ajamaan takaa Antoniuksen armeijaa, mutta pian Antonius sai lisäjoukkoja liittolaiseltaan [[Publius Ventidius Bassus|Publius Ventidius Bassukselta]], joka oli koonnut Picenumissa kolme legioonaa Picenumissa. Antonius pääsi pakenemaan Gallia Narbonensikseen, kun Octavianus ei edes yrittänyt pysäyttää häntä. <ref name="Mutina2">Cambridge Ancient History s.483-484 483–484, Osgood s. 56</ref><ref name="Everitt82">Everitt s. 82</ref>
 
[[Tiedosto:Antony with Octavian aureus.jpg|right|thumb|Kolikko vuodelta 41 eaa. Mutinassa toisiaan vastaan taistelleet Antonius ja Octavianus pääsivät pian yhteisymmärrykseen.]]
 
Galliassa Antonius saapui Lepiduksen armeijan luokse toukokuun lopulla. Lepidus oli useaan otteeseen julistanut kannattavansa senaattia, mutta häneen ei luotettu. Lepiduksen sotilaat, kuten Antoniuksenkin sotilaat, olivat Caesarin veteraaneja, ja julistivat, etteivät aikoisi taistellataistelisi Antoniusta vastaan. Sotilaiden painostuksesta Lepidus antoi lopulta periksi ja liittoutui Antoniuksen kanssa. Decimus Brutus suuntasi tämän jälkeen matkansa [[Lucius Munatius Plancus|Lucius Munatius Plancuksen]] luokse, jonka uskottiin pysyneen lojaalina senaatille. Kesän kuluessa [[Gaius Asinius Pollio]] julisti myös kannattavansa Antoniusta ja Lepidusta. Pollio sai suostuteltua Plancuksen liittymään Antoniuksen kannattajiin. Decimus Brutus yritti tämän jälkeen paeta maitse Macedoniaan Marcus Brutuksen luokse. Italiassa Octavianus taas odotti tilaisuutta saada hyökätä Brutuksen kimppuun. Brutuksen joukot karkasivat suurissa joukoissa. Lopulta Brutus joutui erään gallialaisen päällikön vangiksi, ja hänet surmattiin Antoniuksen käskystä. Lopputuloksena oli, että Antoniuksen komennossa oli 23 legioonaa ja Octavianuksella 17. <ref name="Mutina3">Cambridge Ancient History s.484-485 484–485, Osgood s. 57</ref><ref name="Everitt82"/>
 
== Octavianuksen Rubikon ==
Vahvistaakseen asemiansa Octavianus lähetti Roomaan joukon [[Sadanpäämies|sadanpäämiehiä]], jotka vaativat komentajalleen konsulin virkaa. Octavianus oli lain mukaan yli kaksikymmentä vuotta liian nuori tähän virkaan, ja senaatti torjui sotilaiden vaatimuksen. Octavianuksen mukaan hänen sotilaansa suuttuivat tästä ja vaativat häntä johtamaan heidät Roomaan. Elokuussa Octavianus ylitti [[Rubikon]]in ja marssi Roomaan. Saadessaan kuulla tästä senaatti myönsi heti Octavianukselle luvan asettua ehdokkaaksi konsuliksi ja lupasi Octavianuksen sotilaille suuria rahasummia. Pian senaatti sai kuitenkin kuulla, että Africasta oli tulossa lojaaleja joukkoja, ja perui päätöksensä. Octavianus ei välittänyt tästä, vaan pystytti leirinsä Rooman ulkopuolella. Seuraavana päivänä Octavianus ratsasti kaupunkiin henkivartiostonsa kanssa ja määräsi sotilailleen jaettavaksi 25002&nbsp;500 sestertiusta valtion varoista. Octavianus pakotti senaatin nimittämään itsensä ja serkkunsa [[Quintus Pedius|Quintus Pediuksen]] konsuleiksi. Octavianus ajoi myös läpi myös useita uusia lakeja, muun muassa ''lex Pedian'', jokajonka tekimukaan Caesarin murhastamurha rikollisenoli teon.rikollinen teko.<ref name="Mutina4">Cambridge Ancient History s. 485, Osgood s.58-59 58–59</ref>
 
VuodenKesällä 43 eaa. kesällä Octavianus lähti Roomasta yhdentoista legioonan voiminkanssa. Kaikki luulivat hänen ryhtyvän taisteluun Antoniusta vastaan, mutta todellisuudessa Octavianus ja Antonius olivat päättäneet solmia liiton keskenään. Niin sanottuun [[toinen triumviraatti|toiseen triumviraattiin]] he ottivat jäseneksi myös Lepiduksen. <ref name="Everitt82"/>
 
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Ross Cowan | Nimeke=Roman Battle Tactics 109BC-AD313 | Julkaisupaikka=109BC–AD313 | Julkaisija=Osprey Publishing | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 1846031842 |Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=John Anthony Crook et. al. | Nimeke=The Cambridge Ancient History IX, The last age of the Roman Republic | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1994 | Tunniste=ISBN 0521256038 |Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Anthony Everitt | Nimeke=The First Emperor: Caesar Augustus and the Triumph of Rome | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=John Murray | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 978-0-7195-5495-7 |Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto | Nimeke=Rooman keisarit | Julkaisupaikka=Hämeenlinna | Julkaisija=Karisto | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 951-23-4546-3}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=John Drogo Montagu | Nimeke=Battles of the Greek and Roman World: A Chronological Compendium of 667 Battles to 31Bc, from the Historians of the Ancient World | Selite=Greenhill Historic Series | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Greenhill Books | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 1-85367-389-7 |Kieli = {{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Josiah Osgood | Nimeke=Caesar'sCaesar’s Legacy: Civil War and the Emergence of the Roman Empire | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 0521855829 |Kieli = {{en}} }}
 
=== Antiikin lähteet ===
Forum Gallorumin taistelusta on säilynyt kaksi hyvää lähdettä nykypäivään. Appianuksen sisällissotia käsittelevän teoksen lisäksi Sulpicius Galba kertoo taistelun kulusta kirjeessään Cicerolle. [[Dio Cassius]] ja [[Appianus]] antavat yleiskatsauksen sodan kulusta.<ref>Montagu s. 236</ref> Galban silminnäkijäkuvaus Forum Gallorumin taistelusta eroaa jonkin verran Appianuksen kuvauksesta. Galba korostaa omaa osuuttaan taistelun kulkuun ja unohtaa täysin Carfulenuksen joka myös johti oikean siiven joukkoja. Appianuksen kuvaus taistelusta on kirjoitettu lähes 200 vuotta tapahtuman jälkeen. Appianuksella tiedetään olleen hyvät lähteet, mutta hänen versionsa korostaa, että taistelun kummatkinkummankin osapuolen joukot olivat kokeneita veteraaneja. Nykytutkijat epäilevät, että Appianuksen lähteenä oli Asinius Pollio, jonka tiedetään kirjoittaneen sisällissotia käsittelevän teoksen. Cicerolle osoitetussa kirjeessä Pollio pyytäpyytää saada lisätietoja taistelun kulusta.<ref>Osgood s.53-54 53–54</ref>
 
* {{Verkkoviite|Tekijä=Suetonius |Nimeke=The Life of Augustus (Suetoniuksen Augustuksen elämäkerta)| |Osoite=http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Suetonius/12Caesars/Augustus*.html |Julkaisija=LacusCurtius}} {{en}}