Ero sivun ”Martin Van Buren” versioiden välillä

3 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
p
ei muokkausyhteenvetoa
p
p
Vuonna 1821 hän asettui ehdolle [[Yhdysvaltain senaatti|Yhdysvaltain senaattiin]] [[Yhdysvaltain demokraattis-republikaaninen puolue|demokraattis-republikaanisen]] puolueen ehdokkaana. Van Buren voitti vaalit, pääsi senaatin talouskomiteaan ja toimi senaatissa ''[[Albany Regency]]'' -nimisen vaikutusvaltaisen poliittisen ryhmittymän johtajana. Kun [[John Quincy Adams]] voitti [[Andrew Jackson]]in vuoden 1824 vaaleissa, Van Buren alkoi ryhmänsä kanssa tukea Jacksonia. Yhteistyö edisti uuden [[Yhdysvaltain demokraattinen puolue|demokraattisen puolueen]] syntymistä.<ref name="history"/><ref name="miller2"/>
 
Van Buren jätti Yhdysvaltain senaatin vuonna 1828 ja voitti New Yorkin [[kuvernööri]]n vaalit. Samana vuonna järjestetyissä presidentinvaaleissa hän tuki uudelleen ehdolle asettunutta Jacksonia yhdessä muiden demokraattien kanssa. Jackson valittiinkin Yhdysvaltain seitsemänneksi presidentiksi, ja kun hän nimitti Van Burenin [[Yhdysvaltain ulkoministeri|ulkoministeriksi]], tämä jätti virkansa kuvernöörinä muutaman viikon jälkeen. Jacksonin kabinetti kärsi Van Burenin ulkoministerikauden aikaan sisäisistä konflikteista ja kabinetin jäsenet olivat jakautuneet kahteen ryhmittymään, joista toista johti Van Buren ja toista varapresidentti [[John C. Calhoun]]. Kabinetin jäsenet olivat niin pahasti riidoissa keskenään, että Jackson ryhtyi lopulta hyödyntämään enemmän epävirallista "keittiökabinettia" (johon Van Buren kuului) kuin todellista kabinettiaan. Keväällä 1831 Van Buren ja [[John Eaton]] erosivat kabinetista, jotta Jackson voisi hajottaa lopunkin kabinetin ja täyttää sen kokonaan uudelleen.<ref name="miller2"/>
 
Elokuussa 1831 Van Buren nimitettiin Yhdysvaltain suurlähettilääksi [[Lontoo]]seen, jonne hän matkusti kuukautta myöhemmin. Van Buren vietti kuitenkin Lontoossa vain puoli vuotta, koska tammikuussa 1832 Yhdysvaltain senaatti päätti yhden äänen erolla olla vahvistamatta Van Burenin nimitystä Yhdysvaltain Englannin suurlähettilääksi. Samana vuonna demokraattinen puolue kuitenkin nimitti hänet puolueensa varapresidenttiehdokkaaksi presidentinvaaleihin Andrew Jacksonin pariksi. Jackson voitti vaalit ja Van Burenista tuli näin Yhdysvaltain uusi varapresidentti.<ref name="miller2"/>
6 694

muokkausta