Ero sivun ”Šintolaisuus” versioiden välillä

===Varhainen aika===

Šintolaisuus on Japanin nykyuskonnoista vanhin. Varhaiskantainen šintolaisuus liittyi läheisesti hedelmällisyysriitteihin.<ref>Vesterinen 2012, s. 22–23.</ref> Varhaisšintolaisuuden muodoista on vaikea enää löytää tietoa, mutta sen piirteitä on säilynyt parhaiten luultavasti Japanin pääsaarten eteläpuolisilla [[Riukiusaaret|Riukiusaarilla]].<ref>Vesterinen 2012, s. 26–27.</ref>

 

500-luvulta alkaen šintolaisuus on ollut [[Korea]]n kautta Kiinasta saapuneen [[Buddhalaisuus|buddhalaisuuden]] varjossa.<ref name="Kaukoidän_teologian_näkökulmia" /> Buddhalaisuuden saavuttua Japaniin se alkoi pian yhdistyä šintolaisuuteen. Tätä kahden uskonnollisen perinteen [[synkretismi]]ä kutsutaan nimellä ''[[shinbutsu shūgō]]''. Jo [[Nara-kausi|Nara-kaudella]] 700-luvulla japanilaisten omia vanhoja jumalia alettiin pitää [[Buddha]]n ilmenemismuotoina, ja vallasväki palvoi sekä šintolaisia kameja että buddhia ja [[Bodhisattva|bodhisattvoja]].<ref>Vesterinen 2012, s. 60.</ref> Šintolaisuuden merkitys näkyi vielä 700-luvulla siinä, että Japanin pääkaupunki vaihtui aina keisarin kuollessa, kun vanha pääkaupunki muuttui epäpuhtaaksi. Samoihin aikoihin buddhalaismunkit alkoivat liittää šintolaisia kameja jumalluetteloonsa suojellakseen omaisuuttaan ja samalla ottivat haltuunsa šintolaispyhäkköjä.<ref>Vesterinen 2012, s. 66–67.</ref>