Ero sivun ”Adolf Hitler” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kuvakoodin siivous |
fix kuvat. fix viitteet. +auktoriteettitunnisteet. |
||
Rivi 45:
== Elämäkerta ==
{{Pääartikkeli|[[Adolf Hitlerin elämäkerta]]}}
=== Lapsuus ja nuoruus ===
[[Tiedosto:Volksbücherei Braunau 03.jpg|pienoiskuva|vasen|Adolf Hitlerin syntymäkoti [[Braunau am Inn]]issä. Talon edessä on nykyään fasismin uhrien muistolaatta.]]
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 183-1989-0322-506, Adolf Hitler, Kinderbild.jpg|pienoiskuva|upright|Hitler vauvana 1889.]]
Adolf Hitlerin isä [[Alois Hitler]] loi uransa Saksan ja Itävallan välisellä rajalla [[tulli]]virkailijana. Alois Hitler avioitui kolmesti, ensimmäistä kertaa Anna Glasl-Hörerin kanssa. Avioliitto oli lapseton ja erottuaan Annasta Alois nai talouden keittäjättären, Franziska Matzelsbergerin. Franziska synnytti Aloisille pojan [[Alois Hitler Jr|Alois junior]]. Pian tämän jälkeen syntyi toinen lapsi, tytär Angela. Franziskan kuoltua 1883 [[tuberkuloosi]]in Alois avioitui [[piispa]]n erikoisluvalla serkkunsa Klara Pölzlin (s. 1860) kanssa, jonka kanssa hänellä oli ollut suhde vielä toisen vaimonsa eläessä.<ref name="JT5-13"/>
Alois Hitler oli luonteeltaan kova, tiukkaan kuriin ja järjestykseen uskova väkivaltainen mies. Katkeroitunut ja ajan myötä [[alkoholismi|alkoholisoitunut]] Alois pieksi vaimoaan ja perhettään usein pienimmistäkin syistä. Alois ja Klara saivat yhdessä kuusi lasta, joista kolme ensimmäistä kuolivat alle kaksivuotiaina. Vasta neljäs, Adolf, eli pitempään. Adolfin syntyessä Alois oli 52-vuotias. Miestään 23 vuotta nuorempi [[Klara Pölzl]] puolestaan oli siisti, vakava ja ahkera nainen, joka hoiti taloutta parhaansa mukaan miellyttääkseen puolisoaan. Syvästi uskovainen Klara oli onneton ärtyisän ja väkivaltaisen Aloisin puolisona ja suri syvästi kolmea ensimmäistä vauvaiässä kuollutta lastaan.<ref name="WM27-39"/> Neljännen lapsen Adolfin jälkeen perheeseen syntyivät myös Edmund, joka kuoli kuusivuotiaana [[tuhkarokko]]on ja [[Paula Hitler|Paula]], joka eli sisarusparvesta pisimpään, vuoteen 1960 saakka.<ref name="JT5-13"/>
Adolf Hitler syntyi 20. huhtikuuta 1889 Braunau am Innissä Itävalta-Unkarissa, Salzburger Vorstadt-kadun varrella olevan talon toisessa kerroksessa. Hänet kastettiin [[Katolinen kirkko|katolisen kirkon]] jäseneksi nimellä Adolfus Hitler.<ref name = "JT5-13"/><ref name = "WM11-29">Maser: ''Adolf Hitler'' s. 11–29.</ref> Pariskunta pelkäsi, ettei heidän neljäskään lapsensa sisarustensa tapaan selviäisi kovin vanhaksi; pariskunnan kuudesta lapsesta vain Adolf ja hänen nuorempi sisarensa Paula elivät aikuisikään asti. Kun hän kuitenkin jäi henkiin ja kasvoi, hemmotteli Klara poikaansa parhaansa mukaan. Lapsuudessaan Adolf joutui usein hakemaan yhä enemmän juopottelevan isänsä kotiin lähiseudun kapakoista. Kirjassaan ''[[Taisteluni]]'' (''Mein Kampf'') Hitler kuvaa isäänsä tiukaksi kurinpitäjäksi, jonka karskin kuoren alla piili lempeä ja perheestään huolehtiva tunnollinen mies. Yksityisesti Hitler, muistellessaan lapsuuttaan, kuvasi isäänsä todellisuudessa sadistiseksi ja väkivaltaiseksi öykkäriksi, joka kulutti perheen rahat alkoholiin.<ref>Snyder: Encyclopedia... s. 151.</ref>
Rivi 63 ⟶ 64:
=== Kouluvuodet ===
[[Tiedosto:Theoderich hagn vaakuna.png|pienoiskuva|vasen|130px|Piirros apotti Theoderich Hagnin vaakunasta.]]
Hiukan ennen kuudetta ikävuottaan Adolf laitettiin Fischlhamnin kylän [[kansakoulu]]un. Siellä hän oppi lukemaan ja kiinnostui jo lukutaipaleensa alussa [[historia]]sta. Vuonna 1897 Klara laittoi hänet [[lambach]]ilaiseen [[luostarikoulu]]un toivoen, että Adolfista tulisi [[munkki]]. Hänet kuitenkin erotettiin, koska hänet oli saatu kiinni tupakoinnista luostarin alueella. Lambachin [[benediktiinit|benediktiiniläisen]] apottiluostarin kirkon pääkulkuväylän varrella oli myös edesmenneen apotti [[Theoderich Hagn]]in [[vaakuna]], jonka keskeisin piirre oli [[hakaristi]].<ref name="JT5-13"/>
Rivi 70 ⟶ 72:
==== Kansallinen koulutus ====
''[[Taisteluni]]''-kirjassaan Hitler kuvailee ensimmäisiä kouluvuosiaan tärkeiksi kansallisen [[identiteetti (yhteiskuntatieteet)|identiteettinsä]] määrittelemisen kannalta. Eri kansallisuusaatteitten villitsemässä 1800–1900-lukujen vaihteen Itävallassa Saksan vastaisella rajalla ihailtiin eniten juuri saksalaisuutta. ”''Saksalainen poika, älä unohda olevasi saksalainen''” ja ”''Tyttö, muista, että sinusta pitää tulla saksalainen äiti''” olivat aikansa isku- ja oppilauseita, joita viljelivät muun muassa innokkaimmat opettajat. Erityisellä lämmöllä Hitler muistelee oppikoulun historianopettajaansa tohtori Leopold Pötschiä, jonka Saksan historiasta pidetyt oppitunnit olivat hänelle ikimuistoisia.<ref name = "AHT16-23">Hitler: ''Taisteluni osa I'' s. 16–23.</ref> Muutoin Hitler vihasi kouluaan ja varsinkin isänsä ajatusta tulevaisuudestaan virkamiehenä. Piirtämistaidoistaan äidiltään, tovereiltaan ja opettajiltaan kehuja saanut Hitler oli vakuuttunut halustaan tulla taiteilijaksi. Hänellä oli kyky katsoa rakennusta ja tallentaa se myöhemmin paperille yksityiskohtaisen tarkasti.<ref name="JT5-13">Toland: ''Hitler'' s. 5–13.</ref>
==== Isän kuolema ====
[[tiedosto:Alois Hitler.jpeg|pienoiskuva|upright|Alois Hitler tullivirkailijan univormussaan.]]
Isän äkillinen kuolema keuhkoverensyöksyyn kodin lähellä sijainneessa oluttuvassa vuoden 1903 alussa vapautti tuolloin 14-vuotiaan Hitlerin unelmoimaan taiteilijanurasta. Äitinsä toiveesta Hitler kuitenkin jatkoi oppikoulussa [[Steyr]]issä,<ref name="AHT16-23"/> jossa hän alkuun pärjäsi hyvin. Hänen keskiarvonsa alkoivat kuitenkin laskea ja 1905 ne olivat jo selvästi keskitasoa huonommat. Steyrissä hän myös joi itsensä humalaan elämänsä ensimmäisen ja viimeisen kerran. Opettajiensa mukaan hän oli lahjakas ja älykäs, mutta vastahakoinen, omahyväinen ja laiskahko. Hitler sairastui keuhkotautiin ja lääkärin neuvosta hän joutui ilokseen keskeyttämään opintonsa ainakin vuodeksi. Hitler palasi syksyllä kouluunsa hakemaan todistuksen, mutta vakuuttuneena pärjäämisestään taiteilijana ja opettajiinsa kyllästyneenä, hän lopetti ennen kirjoittamistaan ylioppilaaksi.<ref>Toland: Hitler, s. 25-26.</ref>
==== Onnen päivät ====
Klara Hitler vei teini-ikäisen poikansa [[Weitra|Spitaliin]] maaseudulle sukulaistensa luo toipilaaksi. Tuon ajan Hitler nautti kiertelemällä kaunista ympäristöä piirtäen ja maalaten. Peltotöitä välttääkseen Hitler vetosi heikkoon kuntoonsa. Samaan aikaan Klara muutti Adolfin sisaren Paulan kanssa Linziin, jonne Hitlerkin palasi maalta. Oopperassa hän tapasi [[August Kubizek]]in, nuoren [[muusikko|muusikonalun]], joka hyvänä kuuntelijana osoittautui täydelliseksi ystäväksi Hitlerille. Nuoret kiertelivät ympäri kaupunkia keskustelemassa [[arkkitehtuuri]]sta ja taiteesta haaveillen loistavasta tulevaisuudesta kulttuurin parissa. Hitler hahmotteli myös ensimmäisiä poliittisia mielipiteitään Kubizekille, joka ajoittain säikähti Hitlerin raivokasta paatosta, hänen päästessään vauhtiin.<ref name = "JT20-25">Toland: ''Hitler'' s. 20–25.</ref>
Kubizekin mukaan Hitler myös rakastui nuoreen naiseen nimeltä Stephanie Jansten, jolle hän kirjoitti useita rakkausrunoja, mutta jonka kanssa hän ei koskaan edes keskustellut. Hitler selitti parin viestivän pelkin katsein, mutta Stephanie menikin naimisiin nuoren ratsuväenupseerin kanssa. Tapahtuneen masentama Hitler suunnitteli jopa itsemurhaa, jonka hän suorittaisi Stephanien kanssa. Kuultuaan [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen ihailijastaan Stephanie oli järkyttynyt, mutta muisti saaneensa oudon ja nimettömän kosiokirjeen.<ref name="JT20-25"/>
Rivi 85 ⟶ 90:
=== Vuodet Wienissä ===
[[
Pikkupojasta asti innokkaasti piirtänyt Hitler keräsi 18-vuotiaana rohkeutensa toteuttaakseen unelmansa ja haki arvostettuun [[Wienin kuvataideakatemia]]an. Hitler oli optimistinen ja itsevarma, mutta pettyi pahasti, sillä hän putosi jo pääsykokeen toisessa vaiheessa. 113 hakijasta Hitler oli niiden 85 joukossa,<ref name="AOT"/> jotka eivät päässeet sisälle. Hitlerin kyky hahmottaa ja jäljentää rakennuksia huomattiin ja häntä kannustettiin hakemaan akatemian arkkitehtiosastolle. Tullakseen hyväksytyksi arkkitehtiosaston pääsykokeisiin Hitler olisi kuitenkin tarvinnut kahta vuotta aiemmin lopettamansa oppikoulun päästötodistuksen.<ref name = "AHT2">Hitler: ''Taisteluni osa I'' s. 26, 62–73</ref>
==== Äidin kuolema ====
[[Tiedosto:Klara Hitler.jpg|pienoiskuva|upright|Adolf Hitlerin äiti, Klara Hitler.]]
Vuosi toi lisää murheita. Hitler matkusti takaisin Linziin pitämään huolta äidistään, jonka terveydentila heikkeni. Hitlereiden juutalainen [[lääkäri|perhelääkäri]] [[Eduard Bloch]] kuvaili Adolfin huolenpitoa myöhemmin vuonna 1938: ”Hän oli mitä hellimmin kiintynyt äitiinsä ja tarkkaili tämän jokaista liikettä voidakseen auttaa häntä pienimmissäkin asioissa”. Hitlerin äiti kuoli muutamaa päivää ennen jouluaattoa. Tohtori Bloch muisteli, ettei 40-vuotisen uransa aikana nähnyt toista niin surun murtamaa nuorta miestä, eikä ottanut kuin pienen palkkion tavallisesti kalliista hoidosta. Hitler oli tästä Blochille ikuisesti kiitollinen ja suojeli häntä poikkeustapauksena myöhempien juutalaisvainojen aikana.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = The Nizkor Project | Nimeke=Interview With Dr. Eduard Bloch | Osoite = http://www.nizkor.org/hweb/people/h/hitler-adolf/oss-papers/text/oss-sb-bloch-01.html | Ajankohta=5.3.1943 | Julkaisija=Office of Strategic Services | Viitattu = 29.6.2007}}</ref>
Loppukesästä 1908 Hitler haki taideakatemiaan toistamiseen, muttei onnistunut tälläkään kertaa. Kubizek vuorostaan menestyi musiikkiopinnoissaan ja kerran palatessaan Linzistä Kubizek huomasi Hitlerin muuttaneen ilmoittamatta pois heidän yhteisestä asunnostaan. Syy oli osittain heikentyneessä rahatilanteessa, mutta ratkaiseva tekijä oli Kubizekin mielestä se, ettei menestymätön Hitler enää kokenut olevansa auktoriteetti ystävyssuhteessa.<ref>Toland: ''Hitler'' s. 37–39</ref>
==== Taiteilija ====
[[Eurooppa|Euroopassa]] elettiin vaikeita aikoja ja unelmiensa lisäksi molemmat vanhempansa menettänyt Hitler ajautui pummiksi. Hän nukkui puistonpenkeillä ja söi hyväntekeväisyyskeittiöiden soppajonoissa. Talvisin hän asui asuntolassa ja köyhien yhteisasumuksissa. [[Michael Burleigh]] arvioi näiden kokemusten jäädyttäneen lopullisesti Hitlerin inhimilliset tunteet. Hitler alkoi kohota aallonpohjasta päästyään kaupungin yömajasta laadukkaampaan miesten asuntolaan, joka oli rahoitettu [[Rothschild]]in kaltaisten sukujen hyväntekeväisyydellä.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Burleigh, Michael | Nimeke = Kolmas valtakunta | Suomentaja = Seppo Hyrkäs | Vuosi = 2004 | Luku = 1 | Sivu = 91 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = WSOY}}</ref> Elantonsa Hitler sai tekemällä vesi- ja öljyvärimaalauksia Wienin nähtävyyksistä, joita hän ja hänen asuntolatoverinsa [[Reinhold Hanisch]] myivät. Myynnillä ja satunnaisilla tilaustöillä he tulivat kohtuullisesti toimeen. Vuonna 1910 Hitler saattoi vuokrata pienen huoneiston ja hänen sanotaan ostaneen ainoastaan parasta laatua olevia värejä, siveltimiä ja kankaita. Yhteistyö Hanischin kanssa katkesi, kun Hitler ilmoitti poliisille Hanischin varastaneen häneltä pari maalausta. Myöhemmin, ennen natsien valtaannousua Hanisch yritti kostaa tuomioksi saamaansa viikon vankeutta kertomalla lehdistölle [[skandaali]]nkäryisiä, mutta väritettyjä tai keksittyjä tarinoita Hitlerin elämästä Wienissä.<ref name="WM60-63">Maser: ''Adolf Hitler'' s. 60–63.</ref>
Kirjassaan ''Taisteluni'' Hitler kertoi poliittisen ajattelunsa ja [[antisemitismi]]nsä heränneen Wienissä. Siellä hän olisi myös ensimmäistä kertaa ymmärtänyt rodullisen ja kansallisen paremmuutensa.<ref name="AHT2"/> On kuitenkin epävarmaa tapahtuivatko asiat juuri näin, sillä kirjaa ei voi pitää kaikilta osin luotettavana lähteenä. Se on kirjoitettu poliittiseksi muistelmaksi tilanteessa, jolloin Hitler luultavasti koki tarvetta [[propaganda|propagoida]] tekstillään. Wienissä Hitlerillä oli myös juutalaisia ystäviä, joista eräälle hän antoi talven lähestyessä päällystakkinsa.<ref>Toland: ''Hitler'' s. 47–51.</ref> Myös monet hänen asiakkaistaan olivat juutalaisia, kuten myös hänen taulujensa uusi välittäjä [[unkarilainen]] kauppias Neumann. Hitler oli kuitenkin kyllästynyt heikkona pitämäänsä [[Habsburg-suku|Habsburgien]] Itävaltaan, jonka ”[[Babylon]]in kaltaisessa rodullisesti ja kansallisesti sekasortoisessa pääkaupungissa” hän ei ollut kokenut muuta kuin pettymyksiä ja kurjuutta. Hitler, joka ei tuntenut Itävaltaa kohtaan lojaaliutta, oli vuonna 1909 jättänyt menemättä asevelvollisuuskutsuntoihin ja tiesi kutsuntaviranomaisten etsiskelevän häntä. Niinpä täytettyään 24 vuotta ja saatuaan osuutensa isänsä perinnöstä hän pakkasi tavaransa ja lähti toukokuussa 1913 ”todellisen kansansa” luokse [[München]]iin, Saksaan.<ref name="WM60-63"/><ref>Kershaw 2009, s. 74–75.</ref>
=== Münchenissä ennen suurta sotaa ===
Keväällä 1913 Hitler muutti [[Baijeri]]n pääkaupunkiin Müncheniin, [[Schwabing]]in alueelle.<ref name="AOT"/> Hitler maalasi yhä elääkseen, luki ja kirjoitti runoja. Münchenissä hän tunsi voivansa hengittää ja tulla taloudellisestikin toimeen paremmin kuin kalliimmassa Wienissä. Hitler vietti puolittaista erakkoelämää yksinkertaisessa huoneistossaan, mutta iltaisin hän kävi pitkiä keskusteluja politiikasta vuokraisäntänsä kanssa, joka kertomansa mukaan seurasi Hitlerin pitkiä ja kiihkeitä yksinpuheluja hämmentyneesti ihaillen.<ref>Toland: ''Hitler'' s. 53–55</ref>
Luterilaisuuden perustajan [[Martti Luther]]in näkemykset juutalaisista olivat parhaiten esillä juuri Münchenissä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = Luther, Martti | Nimeke = On the Jews and Their Lies| Osoite = http://www.humanitas-international.org/showcase/chronography/documents/luther-jews.htm| Ajankohta=1542 | Julkaisija = Humanitas International | Viitattu= 5.7.2007}}</ref> Siellä toimivat erilaiset poliittiset liikkeet, ryhmät ja [[salaseura]]t, joista monet olivat luonteeltaan hyvin antisemitistisiä. Mikäli Hitlerin juutalaisvastaisuus ja inho [[marxismi]]in olivat syttyneet Wienissä, täällä ne saivat varmasti lisää pontta. Hitler seurasi vielä enimmäkseen kuitenkin Saksan sisä- ja ulkopolitiikkaa, sekä Saksan ja Itävallan välisiä suhteita.<ref name = "WM70-80">Maser: ''Hitler'' s. 70–80.</ref>
Itävallan armeija tavoitti Hitlerin tammikuussa 1914 ja vaati tätä tulemaan kutsuntalääkärintarkastukseen. Helmikuussa Hitler matkusti vastahakoisesti [[Salzburg]]iin, jossa vetosi vanhaan keuhkotautiinsa niin uskottavasti, että kutsuntalääkäri totesi hänet kelpaamattomaksi palvelukseen. Kesäkuussa tuli uutinen, että Itävallan [[kruununperillinen]] [[Franz Ferdinand]] oli murhattu [[Sarajevo]]ssa. Hitler oli innoissaan [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttymisestä ja halusi palvella nimenomaan Saksan eikä Itävallan armeijassa. Hitler ilmeisesti ilmoittautui lähimmällä kutsuntapaikalla, jossa hänen kansalaisuuttaan ei kysytty.<ref name = "WM89-99">Maser: ''Adolf Hitler'' s. 89–99.</ref><ref>Kershaw 2009, s. 79–.</ref>
=== Ensimmäinen maailmansota ===
{{Katso myös|[[Ensimmäinen maailmansota]]}}
[[
[[
Münchenin Elisabetinkoulun [[kasarmi]]lla annetun vajaan kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen Hitler saapui lokakuussa 1914 [[rintama]]lle Baijerin 16. reservijalkaväkirykmentin, komentajansa mukaan nimetyn ”Listin rykmentin” ensimmäiseen [[komppania]]an. Hitler sai tulikasteensa vielä saman kuukauden 29. päivän aamuna [[Lille]]n laitamilla Pohjois-Ranskassa. Runsasta kuukautta myöhemmin, joulukuun 2., hänet palkittiin urheudesta lähettinä vihollistulen alla Wytschaeten taistelussa toisen luokan [[rautaristi]]llä. Entiselle vuokraisännälleen hän kirjoitti sen olleen elämänsä onnellisin päivä.<ref name="WM89-99"/>
Hitler palveli vaikeissakin tilanteissa ensiluokkaisesti ja sai kiitoksia useilta komentajiltaan sodan aikana ja sen jälkeen. [[Juoksuhauta|Juoksuhautojen]] Hitler oli upseerien ja rintamamiesten muistoissa toverillinen, harkitseva, erityisen urhea, reipas ja altis vapaaehtoinen.<ref name="WM89-99"/> Toisin kuin kouluaikoina hän ei niskuroinut eikä kyseenalaistanut käskyjä. Kaikesta huolimatta jo ensimmäisenä vuonna saavutettu ylennys korpraaliksi jäi Hitlerin ainoaksi. Tähän olivat syynä puuttuvat johtajanominaisuudet, yleensä epäsotilaallinen käytös ja huolittelematon [[univormu]].<ref name = "JT63-68" >Toland: ''Hitler'' s. 63–68.</ref>
[[Michael Burleigh]]’n mukaan sotakokemukset raa'istivat entisestään Hitlerin persoonaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Burleigh, Michael| Nimeke = Kolmas valtakunta | Suomentaja = Seppo Hyrkäs| Vuosi = 2004 | Luku = 1 | Sivu = 94
[[
Elokuussa 1918, lähes neljän sotavuoden jälkeen, Hitler palkittiin ensiluokkaisesta palveluksesta rivimiehille harvoin myönnetyllä ensimmäisen luokan rautaristillä.<ref name="WM89-99"/> Tällä mitalilla palkittiin sodan aikana 220 000 henkilöä. Vertailun vuoksi II luokan rautaristin sai 5,5 miljoonaa henkilöä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Iron Cross|Osoite=http://www.firstworldwar.com/atoz/ironcross.htm| Ajankohta= 30.3.2003| Julkaisija=First World War.com| Viitattu=1.7.2007}}</ref> Erään kertomuksen mukaan<ref name=HS>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/tiede/a1305754303586 | Nimeke =HS selvitti: Näin luotettava Wikipedia on | Tekijä = Koistinen, Olavi |
==== Haavoittumiset ====
Sodan aikana Hitler osallistui länsirintamalla noin 40 taisteluun,<ref>''Eri lähteet antavat erilaisia tietoja. Hitlerin sotapalvelukseen hyvin perehtynyt [[Werner Maser]] ilmoittaa taistelujen määräksi 37. Sen sijaan muun muassa Adam Bullockin kirjassa ja Louis L. Snyderin pienoiselämäkerrassa luku on 47, joka nähdään usein englanninkielisten elämänkertojien teoksissa. Kyse voi olla erilaisesta rintaman tapahtumien tulkinnasta, kun Hitlerin palvelusrekisteriä ja Listin rykmentin historiaa on verrattu länsirintamalla käytyihin taisteluihin.''</ref><ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke=Office of Strategic Services:Hitler Source Book | Osoite = http://www.nizkor.org/hweb/people/h/hitler-adolf/oss-papers/text/oss-sb-biz-390810.html | Ajankohta=10.8.1939 | Julkaisija = Berliner Illustrierte Zeitung| Viitattu=29.6.2007}}</ref> mukaan lukien [[Ypresin taistelu|Ypres]], Fromelles, [[Messinesin taistelu|Messines]], Wytschaeten, [[Sommen taistelu|Somme]], Artois, La Basse, [[Arrasin taistelu|Arras]], [[Aisnen taistelut|Chemin des Dames]], [[Marnejoen taistelu|Marne]] ja La Montagne.<ref name="WM89-99"/> Hän haavoittui kahdesti, ensimmäisen kerran jalkaan lokakuussa 1916. Melko tarkkaan kaksi vuotta myöhemmin Ypresin edustalla Wervickin eteläpuolella englantilaiset ampuivat kaasukranaatteja yön ajan rintamalle. Hitler kesti yön [[kaasunaamari]]nsa turvin, mutta sai viimein aamulla [[sinappikaasu|keltaristikaasumyrkytyksen]]. Hän menetti näkönsä tilapäisesti.<ref>Hitler: ''Taisteluni osa I'' s. 233</ref> Pasewalkin sotasairaalaan kuljetettu Hitler pelkäsi menettävänsä näkönsä kokonaan ja oli ajoittain hysteerinen. Sairaalan psykiatrin Edmund Robert Forsterin mukaan hänen näönmenetyksensä saattoi johtua [[hysteerinen sokeus|psykologisista syistä]]. Forster analysoi Hitlerin myös [[psykopaatti|psykopaatiksi]].<ref name="toland_xv-xx">Toland: ''Hitler'', Prologue, s. 15–20.</ref>
==== Sodan loppu ====
Marraskuun alussa hänen näkökykynsä palautui, mutta hetkellisen ilon ja helpotuksen pilasi musertava uutinen sodan päättymisestä Saksan häviöön.<ref name="Taisteluni234">Hitler: ''Taisteluni osa I'' s. 234.</ref> Pian sodan jälkeen katkera Hitler, joka ei rintamapalveluksen aikana osoittanut juutalaisvastaisuutta, tukeutui [[selkäänpuukotusteoria]]an. Teorian mukaan juutalaiset ja juutalaisjohtoiset [[kommunisti]]t työskentelivät kotirintamalla Saksan häviön eteen, jotta he voisivat ottaa vallan [[Venäjä]]n vallankumouksen tapaan.<ref>Snyder: Encyclopedia... (Dolchstosstheorie) s. 72.</ref> Vaikka Hitler tiesi useiden yksikössään palvelleiden olleen juutalaisia, hän nielaisi teorian sellaisenaan ja käytti sitä myöhemmin propagandassaan.<ref name="Taisteluni234" /><ref>Maser: ''Adolf Hitler'' s. 100–124.</ref>
Rivi 129 ⟶ 140:
=== Sodan jälkeisessä Saksassa ===
Hitlerin palatessa Müncheniin Baijeria hallitsi sosiaalidemokraattien muodostama ja radikaalin juutalaisen [[Kurt Eisner]]in johtama vallankumouksellinen väliaikaishallitus; sotilaskasarmeilla pitivät valtaa vallankumoukselliset sotilasneuvostot.<ref name="K94">Kershaw 2009, s. 94–99.</ref> 30-vuotias Hitler, jolla ei ollut selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia, päätti jäädä toistaiseksi sotilaspalvelukseen. Ansioituneena [[veteraani]]na hän saattoi pysyä armeijassa, joka supistettiin 100 000 mieheen [[Versailles’n rauha]]n vaatimusten mukaan.<ref>[http://www.firstworldwar.com/source/versailles.htm firstworldwar.com: Primary Documents - Treaty of Versailles, 28 June 1919] Viitattu 23.2.2014</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = McDonough, Frank | Nimeke = Hitler and the Rise of the Nazi Party | Vuosi = 2003 | Sivut = 36–37 | Julkaisija = Pearson Education | Isbn = 0582506069}}</ref> Radikaalein vasemmisto pyrki jatkamaan vallankumousta Saksassa ja keväällä 1919 kommunistit perustivat muutaman viikon ikäiseksi jääneen [[Baijerin neuvostotasavalta|Baijerin neuvostotasavallan]], jonka vastavallankumoukselliset [[Freikorps]]-joukot toukokuussa kukistivat. Hitler oli sodan jälkeen aluksi pari kuukautta vartijana Traunsteinin sotavankileirillä ja sen jälkeen Münchenin kaupungilla. Neuvostotasavallan aikana hänet valittiin pataljoonan sotilasneuvoston vaalissa 19 äänellä komppaniansa varaluottamusmieheksi, mikä tarkoitti periaatteessa vallankumoushallintoon osallistumista. Tämä herätti myöhemmin huhuja, että hän olisi ollut tuolloin sosiaalidemokraattien tukija. Todellisuudessa Hitler kuitenkin inhosi koko ajan vallankumousta ja lienee osallistunut neuvoston toimintaan lähinnä opportunistisista syistä. Hän ei osallistunut neuvostotasavallan kukistamiseen, mutta oli nopeasti sen jälkeen ilmiantamassa kumousta tukeneita sotilastovereitaan.<ref name="K94" />
München oli nyt sotilashallinnon alainen ja armeija järjesti ”antibolševistisia” puhujakursseja propagandisteiksi koulutettaville sotilaille, joiden oli tarkoitus kitkeä kumoukselliset ajatukset miehistön keskuudesta. Kesäkuussa kapteeni [[Karl Mayr]] määräsi vastavallankumouksellisena tunnetun Hitlerin ensimmäiselle näistä kursseista. Kurssilla Hitler kuuli muun muassa [[Gottfried Feder]]in innostavan luennon ”korko-orjuuden” murtamisesta ja huomasi ensi kertaa kykenevänsä itse vaikuttamaan puhujantaidoillaan muihin.<ref>Kershaw 2009, s. 99–100.</ref> Kurssin aikana Hitlerissä heräsi ajatus poliittisesta urasta.<ref name = "AHT247-258">Hitler: ''Taisteluni osa I'' s. 247–258.</ref> Mayr vakuuttui Hitlerin kyvyistä ja nimitti hänet poliittiseksi koulutusupseeriksi Reichswehrin sotilasleirille Lechfeldiin. Hitlerin pitämien puheiden ja esitelmien sanotaan saaneen helposti sotilaiden mielenkiinnon. Hän hyökkäsi puheissaan mielellään varsinkin juutalaisia vastaan ja Mayr alkoi pitää häntä aiheen asiantuntijana. Hitleristä tuli vähäksi aikaa Mayrin oikea käsi.<ref>Kershaw 2009, s. 101–102.</ref>
Rivi 136 ⟶ 148:
{{Pääartikkeli|[[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue]]}}
==== Armeijan vakoilija liittyy puolueeseen ====
[[Tiedosto:Hitler's DAP membership card.png|pienoiskuva|Hitlerin henkilökohtainen puolueen jäsenkirja.]]
Vallankaappausten pelossa armeija tarkkaili Münchenissä tapahtuvaa poliittista toimintaa. Urkkijana toiminut Hitler määrättiin vakoilemaan erään pienpuolueen toimintaa. Kun hän osallistui 12. syyskuuta 1919 sivustakatsojana Saksan työväenpuolueen DAP:n (''Deutsche Arbeiterpartei'') kokoukseen Sterneckerbräu-ravintolassa, paikalla oli lähes koko puolueen jäsenistö, 23 henkilöä.<ref>Toland: Hitler s. 85</ref> Alkuun järjestettiin [[kolehti]], jolla pyrittiin kartuttamaan puolueen kassaa, jossa ennestään oli muutama kymmenen markkaa. Hitler seurasi kokousta ikävystyneenä, kunnes erään [[professori]] Baumannin puheenvuoro, jossa vaadittiin Baijerin eroa Saksasta, pakotti hänet lausumaan oman mielipiteensä. Kiihkeän puheenvuoron jälkeen <ref>Kai R Lehtonen: KOULUHISTORIAN OHEISLUKEMISTO, s. 485 - 491</ref> hämmentynyt professori vetäytyi ja Hitler kääntyi kannoillaan poistuakseen. Hitlerin puhevoimasta lumoutunut puolueen puheenjohtaja [[Anton Drexler]] sujautti hänelle kirjoittamansa lehtisen ja ehdotti puolueeseen liittymistä.<ref name = "AHT247-258"/><ref>Kershaw 2009, s. 102.</ref> Kasarmilla Hitler kirjoitti kokouksesta raportin, johon hän oli hahmotellut lisäksi omia poliittisia ajatuksiaan. Mayr luki ihastuneena raportin ja pyysi Hitleriä täsmentämään joitain ajatuksiaan juutalaisista. Hitler kirjoitti juutalaismietintönsä, jossa hän vaati juutalaisten täydellistä poistamista saksalaisesta [[yhteiskunta|yhteiskunnasta]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Fest, Joachim C. | Nimeke = Hitler | Vuosi = | Sivut = 113–116 | Julkaisija = Houghton Mifflin Harcourt | Isbn = 054419554X}}</ref>
Hitler sai pian kutsun DAP:n seuraavaan kokoukseen, ja lisäksi tiedon, että hänet oli jo liitetty puolueeseen jäsennumerolla 55. Hitler oli ajatellut perustaa oman puolueensa, mutta päättikin tehdä DAP:sta mieleisensä. Myöhemmin jäsenkirjaan kirjoitettiin numero 555, sillä puolue halusi vaikuttaa suuremmalta kuin se oli. Hitler itse mainitsee kirjassaan oikean jäsennumeron olleen 7.<ref name = "AHT247-258"/> Hän kuitenkin piti päätöstään puolueeseen liittymisestä elämänsä merkittävämpänä. Jäsenenä oli myös vanhempi äärioikeistolainen ja antisemitistinen runoilija [[Dietrich Eckart]], jolla oli suuri vaikutus Hitlerin vielä kehittyvään poliittiseen aatteeseen. Hitler, joka aikaisemmin oli ahminut kaikenlaista kirjallisuutta, luki nyt mieluiten poliittisia ja yhteiskunnallisia tekstejä.<ref>Toland: Hitler s. 73-86</ref>
Rivi 143 ⟶ 156:
==== Poliitikko syntyy ====
[[Kuva:Hitler as young man.jpg|pienoiskuva|upright|Hitler 1920-luvun alussa.]]
Puolueen nimi vaihdettiin 1920 Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi. Hitler suunnitteli sille myöhemmin kuuluisaksi tulevaa rekvisiittaa tervehdyksistä, hakaristisymboleista ja -lipuista lähtien. Hitlerin [[Ernst Hanfstaengl]]ilta lainaamilla rahoilla puolue perusti oman lehden, ''[[Völkischer Beobachter]]in'', jonka päätoimittajaksi tuli hänen ystävänsä Eckart. Alkuun jäsenmäärän kasvu oli hidasta, mutta Hitler ei lannistunut. Hän kehitti puhetaitojaan ja käytti hyväkseen jokaisen mahdollisuuden saada huomiota. Hitler laati Drexlerin ja Eckartin kanssa [[kansallissosialistinen puolueohjelma|25-kohtaisen kansallissosialistisen puolueohjelman]].<ref>[http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/25points.htm Kansallissosialistinen puolueohjelma] {{en}}, The History Place, 1996</ref> Erityisesti Versailles’n ”häpeärauhan” purkaminen vetosi aikalaisyleisöön.<ref>Guderian: ''Panzer Leader''</ref>
==== Puolueen johtajaksi ====
Vähitellen räiskyvästä ja energisestä Hitleristä tuli puolueen keulahahmo. Hitlerin ollessa vierailulla Berliinissä, kasvavasta yksinapaisuudesta huolestunut Anton Drexler ja muut perustajajäsenet yrittivät heikentää hänen valtaansa puolueessa kirjoittamalla syytekirjelmän, jossa Hitleriä syytettiin diktatorisista otteista ja jopa juutalaismaisesta toiminnasta. Hitler teki tästä teeman julkisessa kokouksessa ja Drexler joutui eroamaan. Kirjassaan Hitler kuvasi Drexleriä yksinkertaiseksi työläiseksi, armeijaa käymättömäksi ja sotaa kokemattomaksi, lahjattomaksi puhujaksi, intohimottomaksi ja liian heikoksi johtamaan puoluetta, jonka johtoon kaivattiin miestä, joka on ”nopea kuin vinttikoira, sitkeä kuin nahka ja kova kuin [[Krupp]]in teräs”.<ref>Hitler: ''Taisteluni osa I'' s. 419</ref>
Hitlerin voimakkaan esiintymisen avulla natsiaate veti puoleensa myös muita tulevia kuuluisuuksia, kuten [[Hermann Göring]]in, [[Joseph Goebbels]]in, [[Ernst Röhm]]in ja [[Rudolf Hess]]in. Kustantaja Ernst Hanfstaenglin avulla Hitler tutustui varakkaaseen väestönosaan, jolta puolue saikin taloudellista tukea. [[Inflaatio]] alkoi vaikuttaa kansalaisten elämään [[ranska]]laisten suorittaman [[Ruhrin miehitys|Ruhrin miehityksen]] aikoihin vuonna 1921. Tämä toi Hitlerille rutkasti lisää kannatusta ja puolueesta alkoi tulla merkittävä tekijä Baijerissa, kun myös arvostettu kenraali [[Erich Ludendorff]] liittyi sen tukijaksi. Hitler alkoi kerätä kannatusta muuallakin Saksassa. Puoluejohtajan henkivartiokaartiksi 1920 perustettu [[Ernst Röhm]]in johtama [[Sturmabteilung]] (SA) laajeni puolueen omaksi pienarmeijaksi.<ref>{{
=== Oluttupavallankaappaus ===
{{Pääartikkeli|[[Oluttupavallankaappaus]]}}
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 146-2007-0003, Soldaten bei der Verhaftung von Stadträten.jpg|pienoiskuva|Hitlerin kapinallisia Münchenin raatihuoneen edustalla.]]
[[Tiedosto:Justizvollzugsanstalt Landsberg am Lech.JPG|pienoiskuva|Landsbergin vankilan sisäänkäynti vuonna 2006.]]
Hitlerin suuresti ihailema [[fasismi|fasistijohtaja]] [[Benito Mussolini]] kaappasi vallan [[Italia]]ssa vuonna 1922. Seuraavana vuonna Baijerin kolmijäseninen osavaltiohallinto (niin kutsuttu [[Baijerin triumviraatti]]) riitaantui Berliinin kanssa ja alkoi Hitlerin myötävaikutuksella suunnitella vallankaappausta koko maassa. Triumviraatti vastusti natseja periaatteessa, mutta käytännössä joutui ottamaan heidät huomioon poliittisena tekijänä. Hitler, innoittuneena Mussolinin menestyksestä päätti ottaa vallankaappauksen omiin käsiinsä.<ref name = "JT146-177">Toland: ''Hitler'' s. 146–177</ref>
Rivi 159 ⟶ 177:
Oikeudenkäynti venyi pitkäksi, mutta natsit saivat heitä sympatisoineelta [[tuomari]]lta rikoksen laatuun nähden vain vähäiset tuomiot. Hitler sai lisäksi tuoda poliittisia ajatuksiaan julki kansainvälisen lehdistön seuratessa aitiopaikalta. Sodassa ansaittu rautaristi oli myös eduksi. Vaikka Hitler ei ollut Saksan kansalainen, häntä ei ajettu maanpakoon, koska hän oli palvellut maan armeijassa rintamalla. Huhtikuussa 1924 hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen [[Landsbergin vankila]]an, mutta ehdonalaisuutta hän saattoi hakea jo puolen vuoden kuluttua.<ref name="JT146-177"/>
==== Landsbergin vankilassa ====
Masentunut Hitler ryhtyi nälkälakkoon. Lisäksi hänelle kehittyi hermostollinen oire, joka sai hänen vasemman kätensä ja jalkansa vapisemaan. Oire katosi muutamassa vuodessa, kunnes palasi toisen maailmansodan loppupuolella.<ref>Maser: ''Hitler'' s. 219.</ref> Ernst Hanfstaengl sai kuitenkin itsemurhaa hautovan Hitlerin piristymään vaimonsa Helenan vierailujen avulla. Landsbergin vankilassa Hitler vietti verrattain mukavia aikoja, sillä hänen vartijansa olivat suureksi osaksi häntä palvovia kansallissosialisteja. Vankilaan puolueen naisjäsenet lähettivät ihailijakirjeitä sekä leivonnaisia ja makeisia. Vankilassa Hitler saneli kirjaansa ''Taisteluni'' jan suunnitteli poliittisen strategiansa uudelleen. Kahdeksan kuukauden jälkeen Hitler vapautui joulukuussa 1924 ja palasi kovasti pienentyneen puolueensa johtajaksi.<ref name="JT146-177"/>
==== Mein Kampf ====
{{Pääartikkeli|[[Taisteluni]]}}
[[Tiedosto:Taisteluni400.png|pienoiskuva|vasen|upright|''Mein Kampfin'' suomenkielisen painoksen kansilehti vuodelta 1941.]]
Hitler halusi todistaa jo julkaisseille natsijohtajille, kuten Goebbelsille ja [[Alfred Rosenberg]]ille, että hänkin kykenisi laittamaan poliittisen ajattelunsa paperille. Hän aloitti kirjansa sanelemisen heinäkuussa 1924 Landsbergissa. Aluksi hänen sihteerinään toimi [[Emil Maurice]] ja myöhemmin [[Rudolf Hess]]. Nimeksi hän kaavaili ”Neljä ja puoli vuotta taistelua valheita, typeryyttä ja pelkuruutta vastaan”. Hänen julkaisijansa ja entinen sotakaverinsa [[Max Amann]] vaihtoi nimeksi ''Taisteluni''. Kirjan ensimmäinen muistelmallinen osa valmistui vankila-aikana ja toisen, poliittisohjelmallisen osan työstämistä hän jatkoi 1925–1926.<ref name="Snyd_MK">Snyder: Encyclopedia... ss. 224–226</ref>
Kirjan alkuosassa, joka julkaistiin erikseen loppuvuonna 1925, Hitler käy läpi 35-vuotista henkilöhistoriaansa. Muistelmaosaa ei ole pidetty luotettavana lähdeteoksena Hitlerin nuoruuden vuosilta, sillä hän kirjoitti sen vaiheessa, jolloin hänellä oli tarve propagoida jopa omalla menneisyydellään. Toinen osa julkaistiin 1926. Siinä Hitler esittelee poliittisia aikomuksiaan, natsipuolueen luonnetta ja Saksan ja saksalaisten tarpeita ja tulevaisuutta. Hitlerin poliittinen ajattelu sitoutui vahvasti rodullisuuteen ja erityisesti antisemitismiin. Juutalaisuus oli Hitlerin mukaan kaiken pahan alku ja juuri.<ref name="Snyd_MK"/>
Kun ensimmäinen painos julkaistiin, kirjailija [[Lion Feuchtwanger]] laski teoksesta tuhansia kielioppivirheitä. Teos oli huonosti kirjoitettu, se oli sekava, siinä käytettiin outoja ilmaisuja ja viljeltiin pitkiä sanoja. Sitä ei voitu verrata Hitleriin sujuviin ja voimakkaisiin puheisiin. Huolimatta sekavuudestaan Hitlerin kirjasta tuli aikaa myöten kansallissosialistien raamattu. Natsihallinnon aikana se oli tavallinen hää- ja ristiäislahja. Vuoteen 1939 mennessä teos oli julkaistu 11
=== Nousu valtaan ===
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 102-10460, Adolf Hitler, Rednerposen.jpg|pienoiskuva|Kuvia, joiden avulla Hitler harjoitteli esiintymistä.]]
Vuonna 1925 [[Weimarin tasavalta|Weimarin tasavallan]] olot olivat vakiintuneet. Vuoden loppuun mennessä Hitlerin puolueessa oli 27 000 jäsentä ja vuonna 1929 vain 178 000. Hitler jakoi maan kannattajiensa kesken alueisiin, jotka vastasivat suunnilleen Saksan vaalipiirejä. Näiden alueiden johtajina toimivat piirijohtajat, joille jakautui suuresti valtaa myöhemmin natsi-Saksassa. Hän perusti myös lasten ja nuorten järjestön [[Hitler-Jugend]]in (''Hitler-nuoret'') samoin kuin muutkin ammatti- ja kansalaisryhmille suunnatut järjestönsä. Niin ikään hän jakoi puolueosastot tehtävien mukaan eri ryhmiin. Vaikka kannattajakunta oli toistaiseksi pieni, sen korvasi tehokas organisaatio. SA:n mellakointia rauhoitettiin ja Hitler lähestyi myös [[porvaristo]]a ja teollisuusjohtajia. Niinpä koko järjestelmä oli valmis, kun 1930-luvun lama ja työttömyys iskivät Saksaan. Hitlerin vankilassa kehittämä uusi suunta osoittautui toimivaksi.
Uhmakkaan vallankumouksellisen sijasta hänestä oli tullut juonikas [[reaalipolitiikka|reaalipoliitikko]]. Baijerin sijasta hän liikkui koko Saksan alueella vahvistamassa kansallissosialistien kannatusta ja rintamaa. Hän tarjosi kaikille jotakin omaa sekä uuden ajatuksen saksalaisesta ykseydestä. Hitler myös liikkui kansan parissa kätellen ihmisiä. Jopa SA esiintyi edukseen, kommunistien pieksämisen ohella se järjesti soppakeittiöitä köyhille ja kodittomille. Myös raivoisat hyökkäykset juutalaisia kohtaan vähenivät, vaikka hän säilytti puheissaan arvostelevan ja ylenkatsovan asenteen heitä kohtaan. Niinpä vuoden 1930 vaaleissa natsit saivat yllätysvoiton, 18
==== Perheongelmia ====
Pätevä organisaatio antoi Hitlerille myös vapaa-aikaa, sillä puolue hoiti itsensä paremmin kuin kaappausta edeltäneenä aikana. Laman tullen Hitler oli ehtinyt ansaita jo mukavasti kirjansa myyntituloilla ja omisti tilavan, joskin makunsa mukaan askeettisesti sisustetun kattohuoneiston Münchenissä. Hän lomaili ajoittain kauniissa [[Obersalzberg]]issä, jossa hänellä oli loma-asunto. Vuonna 1928 Hitler otti sisarpuolensa [[Angela Raubal]]in mökkinsä taloudenpitäjäksi. Hitler ihastui Raubalin tyttäreen, tuolloin 20-vuotiaaseen [[Geli Raubal|Geliin]], ja ryhtyi tämän holhoajaksi. Noihin aikoihin Hitler tutustui myös [[Eva Braun]]iin. Gelin ja Hitlerin välisestä suhteesta kohuttiin, mutta sen seksuaalisesta luonteesta ei ole todisteita.<ref name = "Knopp25-45">Knopp: ''Hitlerin naiset'' s.25–45</ref> Geli oli kuitenkin onneton yliholhoavan enopuolensa otteessa ja todennäköisesti ampui itsensä riideltyään Hitlerin kanssa syyskuussa 1931.<ref name = "JT235-254"/> Hitler menetti jälleen ruokahalunsa ja lähes luhistui surusta. Usein aiemminkin kasvisruokavaliota harkinnut Hitler lopetti lihan syömisen Gelin itsemurhan jälkeen. Hän kuitenkin toipui tyypilliseen tapaansa nopeasti pitämään kokouksen merkittävimmille SA-johtajille ja Gauleitereille [[Hampuri]]ssa.<ref name ="JT256-264">Toland: ''Hitler'' s. 256–264.</ref>
==== Ongelmia puolueessa ====
[[Tiedosto:Natsien-menestys-parlamenttivaaleissa.png|pienoiskuva|Natsipuolueen menestys parlamenttivaaleissa 1924–1933.]]
Uusi poliittinen suunta ei miellyttänyt kaikkia. Puolueen vasemmistosiiven johtoon kuuluvat veljekset [[Gregor Strasser|Gregor]] ja [[Otto Strasser]] arvostelivat Hitleriä työläiskeskeisen vallankumouksellisuuden hylkäämisestä. Niin ikään [[Ernst Röhm]] tunsi olonsa levottomaksi, [[Heinrich Himmler]]in johtaman [[SS|SS:n]] syödessä hänen SA-miestensä arvovaltaa. Hampurin kokouksessa Hitler ojensi rivejään. Sekä puolueessa että sen järjestöissä tapahtui muutoksia hänen ajamaansa suunnan mukaiseksi.<ref name ="JT256-264"/>
Rivi 189 ⟶ 212:
Erotettuaan vanhan hallituksen Hindenburg nimitti uuden johtoon [[Franz von Papen]]in, joka järjesti uudet parlamenttivaalit. Heinäkuussa 1932 natsipuolueesta tuli 230 paikalla valtiopäivien suurin puolue. Hallitus jäi lyhytikäiseksi natsien ja toiseksi suurimman ryhmän kommunistien välisten riitojen vuoksi. Marraskuun vaaleissa natsit menettivät kannatustaan säilyttäen yhä suurimman puolueen asemansa. Hindenburg korvasi Papenin tehokkaaseen juonitteluun kyenneellä kenraali [[Kurt von Schleicher]]illa, joka pyrki muodostamaan enemmistöhallituksen muun muassa kristillisten, [[sosiaalidemokratia|sosiaalidemokraattien]] ja Gregor Strasserin vasemmistosiiven kanssa. Lojaali Strasser kieltäytyi. Hitler, joka Goebbelsin kiihotuksen vuoksi epäili Strasserin pettävän hänen puolueensa, ajautui riitaan Strasseria vastaan, joka johti lopulta Strasserin eroon.<ref name = "JT270-290">Toland: ''Hitler'' s. 270–290</ref> Työväenluokan suosion menettämistä pelänneen Hitlerin sanotaan purskahtaneen itkuun Strasserin lähdettyä. Hän kuitenkin kokosi itsensä ja piti työväestön houkuttamiseksi yhden parhaimmista puheistaan.<ref>Snyder: ''Encyclopedia...'' s. 335–336.</ref>
==== Unelman täyttymys ====
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 183-S38324, Tag von Potsdam, Adolf Hitler, Paul v. Hindenburg.jpg|pienoiskuva|Hitler kättelemässä Paul von Hindenburgia keväällä 1933.]]
Kenraali Schleicher jäi juonittelutaidoissa toiseksi Hitlerille, joka kävi salaisia keskusteluja Papenin kanssa, joka tunsi itsensä Schleicherin pettämäksi. Papen puolestaan sai sosiaalidemokraatteja kosiskelleen Schleicherin suosion laskemaan heihin epäluuloisesti suhtautuneen Hindenburgin silmissä. Kun Schleicher onnistui kääntämään lähes jokaisen poliittisen ryhmän itseään vastaan, Hindenburg erotti hänet 28. tammikuuta 1933. Papenin kehotuksesta Hindenburg, väsyneenä jatkuviin poliittisiin ongelmiin ja niiden seurauksia peläten päätti vihdoin nimetä Hitlerin [[valtakunnankansleri]]ksi.<ref name = "JT270-290"/>
Rivi 197 ⟶ 221:
=== Väkivallan politiikka ===
Natsit pystyttivät Saksaan totalitaarisen järjestelmän. Säilyttääkseen asemansa ylimmän vallan haltijana Hitler harjoitti ”hajota ja hallitse” -politiikkaa, jossa hän suosi puolueen ja valtion eri organisaatioiden välistä kilpailua.<ref>Walter C. Langer s. 111</ref><ref>Toland: ''Hitler'' s. 233–328.</ref>
Rivi 202 ⟶ 227:
==== Valtiopäivätalon palo ====
{{Pääartikkeli|[[Saksan valtiopäivätalon tuhopoltto]]}}
Täydellisen sovinnon aikaansaamiseksi riitaisimmat on hiljennettävä. Vahvimpien vastustajien alistamiseksi tarjoutui syy, kun hollantilaissyntyinen anarkokommunisti [[Marinus van der Lubbe]] sytytti 27. helmikuuta 1933 palamaan Berliinin [[valtiopäivätalo (Saksa)|valtiopäivätalon]], [[Berliinin raatihuone|raatihuoneen]] ja [[Berliner Stadtschloss|linnan]]. Muut sammutettiin nopeasti, mutta valtiopäivätalon paloa ei saatu hillityksi. Goebbelsien luona illallisella ollut Hitler tuli paikalle ja kuuli Göringiltä, että teosta oli pidätetty kommunisti. Hitler kutsui tulta taivaan merkiksi itselleen, mutta kommunisteille se oli hänen mukaansa tarkoittanut merkkiä vallankaappauksen aloittamiseksi.<ref>Snyder: Encyclopedia... s. 286–287.</ref> Levottomien aikojen päättymistä toivoneet saksalaiset eivät nyt suvainneet rauhanrikkojia ja hyväksyivät seuraavana päivänä säädetyn ihmisoikeuksia ja sananvapautta jyrkästi rajoittaneen valtakunnanpresidentin määräyksen kansan ja valtion suojelemiseksi. Kuolemantuomio tuli rangaistukseksi useista rikoksista, varsinkin jos ne koskivat valtiota tai puoluetta.<ref>[http://www.yale.edu/lawweb/avalon/imt/document/nca_vol4/2371-ps.htm Nazi Conspiracy and Aggression Volume IV Document No. 2371-PS]</ref>
Lubben aikomus kannustaa teollaan tovereita taisteluun natsivallan torjumiseksi kääntyi saman tien kommunisteja itseään vastaan, ja osansa saivat myös muut kansallissosialistien viholliset, kuten sosiaalidemokraatit ja äänekkäimmät Weimarin tasavallan kannattajat. Kommunistipuolueen johtajat vangittiin ennen seuraavia vaaleja, ja puolue kiellettiin 3. maaliskuuta 1933. Ensimmäiset keskitysleirit perustettiin Münchenin lähelle [[Dachaun keskitysleiri|Dachau]]hun ja Berliinin kylkeen [[Sachsenhausenin keskitysleiri|Oranienburgiin]], joihin aluksi joutuivat hankalina pidetyt poliittiset viholliset.<ref>{{
==== Diktaattori ====
Kansallissosialistinen puolue sai 43,9 prosenttia äänistä 5. maaliskuuta 1933 pidetyissä vaaleissa. [[Hitlerin hallitus]] sai enemmistön, noin 52 prosenttia, valtiopäivillä vain liittoutumalla [[Saksalaiskansallinen kansanpuolue|Saksalaiskansallisen kansanpuolueen]] kanssa. Kun valtiopäivät kokoontuivat ensimmäistä kertaa palon jälkeen, Hitler ajoi läpi lain kansan ja valtakunnan kurjuuden helpottamiseksi (''Gesetz zur Erhebung der Not von Volk und Reich'') eli [[valtalaki (Saksa)|valtalain]] 24. maaliskuuta 1933. Kun kommunistit oli vangittu, ainoastaan sosiaalidemokraatit uskalsivat äänestää lakia vastaan, mutta SA:n joukot ”taivuttelivat” muut edustajat vaadittavaan kahden kolmasosan enemmistöön. Hitler sai Weimarin tasavallan lait kumoavat diktaattorin valtaoikeudet ja käytännössä kaikki valta Saksassa keskittyi kansallissosialisteille.<ref>Snyder: Encyclopedia... s. 84.</ref> Lain säätämisen jälkeen myös sosiaalidemokraattinen puolue kiellettiin, eikä heinäkuun 1933 jälkeen uusia puolueita enää saanut perustaa. Hitlerille diktaattorin oikeudet takaava ''Ermächtigungsgesetz'' uudistettiin säännöllisesti neljän vuoden välein, myös sodan aikana. Muut puolueet päättivät hajottaa itsensä välttääkseen pidätykset ja keskitysleirituomiot. 14. heinäkuuta Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue julistettiin ainoaksi lailliseksi puolueeksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Tipton, Frank B. | Nimeke = A History of Modern Germany Since 1815 | Vuosi = 2003 | Sivu = 426 | Julkaisija = University of California Press | Isbn = 0520240499 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Ammattiyhdistysliike [[Allgemeiner Deutscher Gewerkschaftsbund]] murskattiin 2. toukokuuta 1933, kun SA ja [[Nationalsozialistische Betriebszellenorganisation]] valloittivat sen tilat ja sen johtajat vangittiin. Tärkeimmät liitot määrättiin yhdistymään virallisesti 10. toukokuuta perustettuun ammattijärjestöön [[Deutsche Arbeitsfront]]iin, joka oli kansallissosialistinen järjestö.<ref>Snyder: Encyclopedia... s. 64.</ref>
Tammikuun 30. päivänä vuonna 1934 Saksan osavaltiot lopetettiin lailla ja niiden tehtävät siirrettiin keskushallitukselle.
Kesällä 1934 tapahtui kansallissosialistisen puolueen puhdistus, [[pitkien puukkojen yö]] (30. kesäkuuta – 1. heinäkuuta). Hitler määräsi SS:n surmaamaan SA:n [[Ernst Röhm]]in ja muut johtajat, entisen valtakunnankansleri von Schleicherin sekä muutamat Papenin alaisista.<ref>Snyder:
=== Führer ===
{{Pääartikkeli|[[Natsi-Saksa]]}}
[[Tiedosto:Reichsparteitagnov1935.jpg|pienoiskuva|upright|SA:n ohimarssi Nürnbergin puoluejuhlien aikaan 1935.]]
Valtakunnanpresidentti Hindenburg kuoli 2. elokuuta 1934 kello yhdeksän aamulla. Kolme tuntia aikaisemmin hallitus oli säätänyt lain, joka astuisi voimaan hänen kuoltuaan. Uusia presidentinvaaleja ei järjestetty, vaan Hitler määräsi valtakunnankanslerin ja [[Saksan valtakunnanpresidentti|valtakunnanpresidentin]] virat yhdistettäväksi ja siirrettäväksi ”''Führer und Reichskanzler Adolf Hitlerille''”, kuten laki määräsi. Muutos hyväksyttiin kansanäänestyksessä, jossa Hitler sai 88 % annetuista äänistä. Tästä lähtien Hitler käytti arvonimeä ''[[Führer]]'', joka tarkoittaa yksinkertaisesti johtajaa. Pian Hitler määräsi jokaisen asevoimien jäsenen vannomaan hänelle henkilökohtaisen uskollisuudenvalan. Vala kuului seuraavasti:<ref name="GerOpp">{{Kirjaviite | Tekijä = Thomsett, Michael C. | Nimeke = The German Opposition to Hitler: The Resistance, the Underground, and Assassination Plots, 1938–1945 | Vuosi = 1997 | Sivu = 36 | Julkaisija = McFarland | Isbn = 0786403721 | Kieli = {{en}} }}</ref>
<blockquote>''Minä vannon jumalan edessä ehdotonta uskollisuutta Saksan valtakunnan ja kansan johtajalle sekä Wehrmachtin ylipäällikölle Adolf Hitlerille, ja rohkeana sotilaana vakuutan noudattavani tätä valaa aina, kuoleman uhallakin.''<ref name="GerOpp"/></blockquote>
Saatuaan diktatuurisen valta-aseman ilman äänestäjien enemmistön hyväksyntää Hitler hankki kansan luottamuksen puhetaidoillaan ja propagandaministeri [[Joseph Goebbels]]in avulla. Valtion hallinnassa oleva lehdistö sai kansan uskomaan Hitlerin olevan vapahtaja lamasta, kommunismista, Versailles’n sopimuksesta ja juutalaisista (Führer-myytti).<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ourcivilisation.com/smartboard/shop/festjc/chap3.htm | Nimeke = The Fuhrer | Julkaisu = The Face Of The Third Reich | Tekijä = Joachim C Fest | Julkaisija = A Theory Of Civilization: Philip Atkinson | Ajankohta = 2000 | Viitattu = 1.5.2010 | Kieli = {{en}}
Vuoden 1935 [[Nürnbergin lait|Nürnbergin lakien]] mukaan juutalaiset menettivät kansalaisuutensa ja heidät erotettiin valtion viroista, heiltä kiellettiin monet ammatit ja kaupankäynti. Seksuaalinen kanssakäyminen ja avioliitto juutalaisen kanssa kiellettiin rangaistuksen uhalla, joka pahimmillaan oli vankeustuomio muutamaksi kuukaudeksi. Juutalaisvastaista propagandaa harjoitettiin laajasti. Määräykset tiukkenivat etenkin vuoden 1938 niin sanotun [[kristalliyö]]n jälkeen, jonka jälkeen yli 180 000 juutalaista pakeni maasta ennen sodan alkua. Maastamuutto oli kielletty, jollei jättänyt omaisuuttaan jälkeensä.<ref>{{
Maaliskuussa 1935 Hitler julisti Versailles’n rauhansopimuksen mitättömäksi ja otti jälleen käyttöön asevelvollisuuden. Hän aloitti massiivisen sotakoneiston, [[Wehrmacht]]in, rakentamisen. Siihen kuuluivat myös uusi laivasto, [[Kriegsmarine]] ja ilmavoimat, [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffe]]. Työttömyys väheni nopeasti laajojen rakennushankkeiden ja sotateollisuuden ansiosta. Maaliskuussa 1936 Hitler rikkoi jälleen Versailles’n sopimusta miehittämällä demilitarisoidun Reininmaan. Kun [[Yhdistynyt kuningaskunta]] ja Ranska eivät reagoineet, Hitler siirtyi edemmäs. Heinäkuussa 1936 alkoi [[Espanjan sisällissota]], jossa kenraali [[Francisco Franco]]n johtamat kansalliset kapinoivat tasavaltalaista kansanrintamahallitusta vastaan. Hitler lähetti joukkoja Espanjaan tukemaan Francoa ja testaamaan Saksan uusia asevoimia.{{Lähde}}
Rivi 230 ⟶ 259:
Neuvotteluissa Italian ulkoministerin [[Galeazzo Ciano]]n kanssa julistettiin 25. lokakuuta 1936 syntyneeksi Rooma–Berliini-akseli, jonka ympäri muut Euroopan maat pyörisivät. Saksan ja Italian epämuodollinen ystävyyssopimus muuttui toukokuussa 1939 solmitulla ”[[Terässopimus|terässopimuksella]]” muodolliseksi sotilasliitoksi. Kesäkuussa 1940 solmittu [[kolmen vallan sopimus]] toi Japanin mukaan samaan liittoon, johon myöhemmin yhtyivät Unkari, Romania ja Bulgaria. Nämä maat tunnettiin [[akselivallat|akselivaltoina]].
Hitlerin hallitus sijoitti arkkitehtuuriin suuria määrin varoja, ja [[Albert Speer]] tuli tunnetuksi valtakunnan johtavana arkkitehtina. Berliini isännöi vuoden [[Kesäolympialaiset 1936|1936 kesäolympialaisia]], jotka Hitler avasi. Koreografit esittelivät avajaisissa arjalaisen rodun ylivoimaisuutta muita kohtaan. Elokuvaohjaaja [[Leni Riefenstahl]] teki kisoista dokumentaarisen propagandafilmin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://arts.guardian.co.uk/pictures/0,,1267862,00.html | Nimeke = Leni Riefenstahl's photography from the 1936 Berlin Olympics | Julkaisija = Guardian Arts | Kieli = {{en}} | Viitattu = 1.5.2010}}</ref>
=== Valmistautuminen sotaan ===
Vuonna 1935 aloitettiin Hitlerin suunnitelman mukaisesti jälleenvarustautuminen, jonka Hitler esitti Nürnbergin puoluepäivillä. Siitä alkaen varustelumenot alkoivat kasvaa parantuneen talouden myötävaikutuksesta. Taustalla oli kuitenkin myös hallinnon pitkäaikainen ja johdonmukainen pyrkimys paisuttaa varustelumenoja sen valmistautuessa sotaan.<ref name=HS /> Vuodesta 1936 lähtien Hitler itse muutti Saksan talouden sotateollisuuden tarpeisiin asettamalla aina vain korkeampia vaatimuksia aseistautumiselle ja vaatimalla talouden ja työvoiman valmistautumista armeijan täyteen liikekannallepanoon. Neuvostoliiton [[viisivuotissuunnitelma]]sta innoittunut natsipuolue laati oman [[Saksan nelivuotissuunnitelma|nelivuotissuunnitelma]]nsa, jonka johtoon tuli Göring. Suunnitelman tarkoitus oli kehittää teollisuutta ja alusrakennetta sekä vähentää työttömyyttä. Hitlerin erityisestä vaatimuksesta juutalaiset tuli poistaa liike-elämästä kokonaan. Tavoitteena oli saavuttaa taloudellinen omavaraisuus vuoteen 1940 mennessä, jolloin Saksan tuli olla valmis sodankäyntiin.<ref>{{
==== Blomberg–Fritsch-kriisi ====
{{Pääartikkeli|[[Blomberg–Fritsch-kriisi]]}}
Rivi 244 ⟶ 274:
==== Itävallan liittäminen Saksaan ====
{{Pääartikkeli|[[Anschluss]]}}
Helmikuussa 1938 Hitlerin uhka pakotti Itävallan diktaattori [[Kurt von Schuschnigg|Schuschniggin]] eroamaan. Itävallan johtoon nousi maan kansallissosialistisen puolueen [[Arthur Seyss-Inquart]]. Hän kutsui Saksan joukot ”apuun”, ja Itävalta liitettiin kansanäänestyksessä Saksaan (''Anschluss''). Seuraavaksi Hitler aloitti kansainvälisen kriisin Tšekkoslovakian saksalaisten asuttaman sudeettialueen kysymyksestä. Syyskuussa 1938 päätettiin Hitlerin, Mussolinin, joka toimi välittäjänä kokouksessa, [[Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri]] [[Neville Chamberlain|Chamberlainin]] ja Ranskan pääministeri [[Edouard Daladier|Daladierin]] kesken Münchenissä sudeettialueen luovuttamisesta Saksalle.
Tammikuussa 1939 Yhdysvaltalainen ''[[Time]]''-lehti valitsi Adolf Hitlerin ”Vuoden mieheksi” 1938. Yhdysvaltalaisessa lehdistössä sävy oli kuitenkin muuttunut. Enää ei kirjoitettu ”Komeasta Adolfista”, joka nähtiin Saksan nykyaikaisena johtajana ja uudelleenrakentajana. Sen sijaan kristalliyön tapahtumien, juutalaisvainojen, diktatorisen ja sortavan sisäpolitiikan sekä aggressiivisen ulkopolitiikan ansiosta Hitleristä oli tullut ”demokratian ja vapautta rakastavan maailman suurin uhka”. Väestön keskuudessa alkoi nousta natseja vastustava henki ja maiden väliselle kaupalle vaadittiin asetettavaksi [[Boikotti|boikotteja]].<ref>{{
Saksassa sarja verettömiä voittoja toi Hitlerille laajan kansansuosion ja ruokki hänen kuvaansa voittamattomuudesta. Saksan laajeneminen toi sille myös tärkeitä voimavaroja, kuten [[Tšekkoslovakia]]n teollisuuden, joita ilman riittävien sotavoimien rakentaminen olisi ollut mahdotonta. Vuonna 1939 Hitler oli vakuuttunut, etteivät Versailles’n sopimuksen allekirjoittajat enää vastustaisi Saksan laajenemista itään, ja että pienemmistä maista tulisi Saksan satelliittivaltioita. Hitler kerskaili mielellään uuden armeijansa voimakkuudella, mutta se ei ollut vielä niin vahva kuinka hän julkisesti vakuutteli. Heinäkuun 1938 ja tammikuun 1939 välillä armeijan vahvuutta lisättiin laajoin varusteluohjelmin kaikissa kolmessa puolustushaarassa.<ref>{{
Wehrmacht eteni [[Praha]]an 10. maaliskuuta 1939. Nykyisin Tšekkiin kuuluvista alueista muodostettiin [[Böömi]] ja [[Määri]]n [[protektoraatti]] eli suojelualue. [[Slovakia]]sta tuli Hitlerin hyväksymä nukkevaltio, joka sai muodollisen itsenäisyyden. Kuitenkin käytännössä Saksa oli miehittänyt maan. Vähän myöhemmin Saksa sai myös [[Memelin alue]]en [[Liettua]]lta. Lisäksi Hitler vaati Saksan [[Puola]]lle Versailles’n rauhassa menettämiä alueita. Tällöin Hitler kohtasi ensi kertaa vastarintaa tavoitteilleen; Puola ei suostunut luovuttamaan alueita eikä alistumaan Saksan tahtoon. Hitlerin reaktiona oli rangaista puolalaisia heidän taipumattomuudestaan.<ref name="Stal">{{
==== Molotov–Ribbentrop-sopimus ====
[[Tiedosto:Benito Mussolini and Adolf Hitler.jpg|pienoiskuva|[[Benito Mussolini|Mussolini]] ja Hitler Münchenissä.]]
{{Pääartikkeli|[[Molotov–Ribbentrop-sopimus]]}}
Elokuussa Hitlerin Saksa liittoutui yllättäen [[Josif Stalin]]in johtaman Neuvostoliiton kanssa. Solmittu Molotov–Ribbentrop-sopimus (myös Hitler–Stalin-sopimus) 23. elokuuta 1939 oli luonteeltaan hyökkäämättömyyssopimus, mutta sen salainen lisäpöytäkirja jakoi Itä-Euroopan etupiireihin maiden kesken.<ref name="Stal"/><ref>Snyder: Encyclopedia... s.163-164</ref> Kauppasopimuksia solmittiin Romanian ja Jugoslavian kanssa; Puola oli nyt eristettynä.
=== Sotapäällikkö ===
Hitler ja pääosa Wehrmachtin sodanjohdosta eivät tulleet keskenään toimeen. Hitler ympäröi itsensä mieluummin luottamillaan puolueen jäsenillä kuin sotilailla,<ref>Guderian: ''Panzer Leader'' s.431</ref> joihin hän suhtautui epäluuloisesti ja jäisesti, jopa vihamielisesti erityisesti aatelistoon kuuluvien sotilaiden kohdalla.<ref>von Below s. 41</ref> Tähän oli syytäkin, sillä kenraalit laativat natsihallinnon aikana useita vallankaappaus- ja attentaattisuunnitelmia. Sodan jälkeen upseerien muistelmissa ja tulkinnoissa Saksa hävisi sodan juuri Hitlerin sekaantumisen vuoksi ja se olisi mahdollisesti voittanut, mikäli Wehrmacht olisi saanut toimia itsenäisesti. Tämä ei pidä täysin paikkaansa, sillä ansio sodan alun menestyksistä kuuluu myös Hitlerille.<ref name = "Maser277-322">Maser: Adolf Hitler s. 277–322</ref>
Rivi 264 ⟶ 299:
==== Sota alkaa ====
{{Pääartikkeli|[[Toinen maailmansota]]}}
1. syyskuuta 1939 Hitler käynnisti [[Puolan offensiivi]]n, minkä katsotaan aloittaneen toisen maailmansodan. Hitler ei uskonut, että länsivallat sekaantuisivat kriisiin. Tavoitteena oli lyhyt sota syksyn aluksi, vaikka neuvonantajat ja sotilasjohtajat varoittelivat, että [[natsi-Saksa|Saksa]] ei ollut valmis sotaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Roberts, Andrew | Nimeke = Great Commanders of the Modern World: 1866–1975 | Vuosi = |Luku = Operating under the Nazis | Julkaisija = Quercus | Isbn = 1780873190}}</ref> [[Ranska]]n ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Yhdistyneen kuningaskunnan]] julkinen mielipide oli Saksan pysäyttämisen kannalla. Hitler kuitenkin uskoi, että niiden johtajat olisivat heikkoja eivätkä uskaltaisi julistaa sotaa. Maat olivat kuitenkin luvanneet tukensa Puolalle, joten ne julistivat syyskuussa sodan Saksalle. Saksassa mieliala oli yleisesti sodan vastainen, mutta Hitler nautti kuitenkin suurta kansansuosiota ja suhtautuminen länsivaltoihin oli kansankin keskuudessa yleisesti ottaen vihamielistä. Saksalainen propaganda oli leimannut länsimaat sotasyyllisiksi ja esittänyt Hitlerin tehneen kaiken mahdollisen sodan estämiseksi.<ref>Kershaw, s. 536.</ref> Tästä huolimatta sotaa vastustanut [[schwaben]]ilainen puuseppä [[Georg Elser]] yritti [[Hitlerin salamurhayritykset|salamurhata Hitlerin]] pommilla oluttupavallankaappauksen muistojuhlassa reilut kaksi kuukautta sodan alkamisen jälkeen. Pommi räjähti, mutta Hitler oli jo lopettanut puheensa, jonka aikana pommin oli tarkoitus räjähtää ja poistunut rakennuksesta.<ref>Kershaw, s. 534-535.</ref>
Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sodanjulistuksesta huolimatta hyökkäystä ei kuitenkaan tapahtunut, ja länsirintaman sotaa nimitetäänkin nimellä ''Sitzkrieg'', istumasota. Hitler oli sodanjulistuksesta raivoissaan; hän määräsi armeijan valmistautumaan talvihyökkäykseen Ranskaa vastaan ja ehti antaa lähes 30 kertaa hyökkäyskäskyn, mutta sotilaskomentajat suostuttelivat johtajaansa lykkäämään sotaliikettä, lopulta huono sää pakotti luopumaan hyökkäyksestä. Myöhemmin hän syytti kenraaleita siitä, että oli menettänyt tilaisuuden yllättää sotaan varautumaton Ranska ja heikot Yhdistyneen kuningaskunnan joukot.{{Lähde}}
Vuoden 1939 lopulla Hitler valvoi henkilökohtaisesti kevään hyökkäyksen valmistelua. Hän ei hyväksynyt puolustuksellista vaihtoehtoa, vaan päätti tuhota länsivallat yhdellä ratkaisevalla iskulla. Hyökkäyssuunnitelma, operaatio keltainen, perustui valmistuessaan ensimmäisen maailmansodan Schlieffen-suunnitelmaan, johon oli lisätty hyökkäys myös [[Alankomaat|Hollannin]] kautta kiertäen. Sen tarkoituksena oli saartaa koko Ranskan armeija, jonka päävoimat tukeutuivat vahvasti linnoitettuun [[Maginot-linja]]an. [[Erich von Manstein]]ia suunnitelma ei vakuuttanut ja hän laatikin suunnitelman, jossa perusajatuksena oli, että länsiliittoutuneet olettavat Saksan hyökkäävän operaatio keltaisen eli Schlieffen-suunnitelman mukaan. Von Manstein laati [[Heinz Guderian|Guderianin]] avustuksella suunnitelman, jossa hän ehdotti hyökkäystä [[Ardennit|Ardennien metsien]] läpi. Tämä aiheutti ylijohdossa skandaalin ja von Manstein siirrettiin Pommeriin johtamaan reserviarmeijakuntaa. 17. helmikuuta 1940 von Manstein tapasi Hitlerin uusien armeijakunnankomentajien esittelyssä, missä hän yllättyi, ettei Hitler ollut hänen suunnitelmastaan tietoinen. Von Manstein laati nopeasti yhteenvedon, johon Hitler ihastui, varsinkin hän pohdiskeltuaan itse samantyyppisiä ajatuksia. Maaliskuun 8. päivänä Hitler ilmoitti lopullisen suunnitelman olevan se, että Saksa aluksi hyökkää operaatio keltaisen mukaisesti, jolloin länsiliittoutuneet lähtisivät [[Belgia]]an vastaan ja kaksi päivää myöhemmin hyökättäisiin päävoimilla von Mansteinin suunnitelman mukaisesti. Tästä Hitler piti kiinni vastoin kaikkia varoituksia ja neuvoja. Suunnitelmasta lähes luovuttiin siinä pelossa, että Yhdistynyt kuningaskunta valtaisi [[Skandinavian niemimaa|Skandinavian]] päästen Saksan joukkojen sivustaan. Jälleen Hitler vaati varoituksista huolimatta [[operaatio Weserübung|Norjan valtausta]] ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta ehtisi tehdä sen.{{Lähde}}
==== Hyökkäys länsirintamalla ====
{{Pääartikkeli|[[Länsirintama (toinen maailmansota)]]}}
Hiljaiselo päättyi huhtikuussa, kun Saksan joukot hyökkäsivät [[Tanska]]an ja Norjaan. Länsirintaman sota alkoi toukokuussa, kun Saksa hyökkäsi Ranskaan, valloitti [[Alankomaat]], [[Luxemburg]]in ja Belgian. Ranska antautui 22. kesäkuuta 1940. Suurista riskeistä huolimatta molemmat hyökkäykset johtivat suuriin voittoihin. Voittojen sarja sai Hitlerin pääliittolaisen, [[Benito Mussolini]]n [[Italia]]n liittymään sotaan toukokuussa 1940.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Military Effectiveness (Nide 2) | Vuosi = 2010 | Sivut = 182–183 | Julkaisija = Cambridge University Press | Isbn = 0521425891}}</ref>
Kesällä 1940 Saksa oli saanut mantereen hallintaansa. Hitler tarjosi rauhaa Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta [[Winston Churchill]]in johtama hallitus hylkäsi kaikki tarjoukset. Yhdistynyt kuningaskunta jäi yksin sotaan Saksaa vastaan. Hitler aloitti heinäkuussa [[taistelu Britanniasta|ilmasodan]], joka oli tarkoitettu edeltämään [[operaatio Seelöwe|operaatio Merileijonana]] tunnettua [[maihinnoususotatoimi|maihinnousua]]. [[Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat|Kuninkaalliset ilmavoimat]] pääsivät viimein niskan päälle [[Luftwaffe (Wehrmacht)|Luftwaffea]] vastaan lokakuussa 1940, sillä Yhdistynyt kuningaskunta tiesi lähestyvien saksalaisten lentokoneiden sijainnin uuden keksintönsä, [[tutka]]n, avulla. Pommitukset (''Blitz'') kestivät toukokuuhun 1941.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Stansky, Peter | Nimeke = The First Day of the Blitz: September 7, 1940 | Vuosi = 2007 | Sivut = 1–4 | Julkaisija = Yale University Press | Isbn = 0300125569}}</ref>
Keväällä 1941 ilmahyökkäykset Britanniaan päättyivät, ja armeija valmistui hyökkäykseen [[Neuvostoliitto]]on toukokuussa. Suunnitelman keskeytti kuitenkin brittien väliintulo [[Balkan]]ille, kun Yhdistyneen kuningaskunnan joukot saapuivat [[Kreikka]]an. Samaan aikaan juuri kun [[Jugoslavia]]ssa vallassa ollut Hitler-mielinen hallitus oli allekirjoittamassa sopimuksen akselivaltoihin liittymisestä, maassa tapahtui natseja vastustaneiden upseerien järjestämä vallankaappaus.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Magocsi, Paul Robert | Nimeke = Historical Atlas of Central Europe | Vuosi = 2002 | Sivut = 179–182 | Julkaisija = University of Toronto Press | Isbn = 0802084869}}</ref>
==== Hyökkäys Neuvostoliittoon ====
[[Tiedosto:Hitler Mannerheim Ryti.jpg|pienoiskuva|Hitler, [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]] ja [[Risto Ryti|Ryti]] [[Suomi|Suomessa]] kesällä [[1942]].]]
[[Tiedosto:Hitler Mannerheim.png|pienoiskuva|Hitler vierailulla Suomessa marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä 1942.]]
{{Pääartikkeli|[[Operaatio Barbarossa]]}}
Huhtikuussa Jugoslavia vallattiin ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot ajettiin Kreikasta. Laskuvarjojoukot [[Kreetan taistelu|valtasivat Kreetan]]. Hitlerin mukaan Neuvostoliitto oli Yhdistyneen kuningaskunnan ainoa toivo. Hitler arvioi, että jos Saksa kukistaisi Neuvostoliiton, Yhdistynyt kuningaskunta antautuisi. [[Puna-armeija]]n surkea suoriutuminen [[Suomi|Suomea]] vastaan [[talvisota|talvisodassa]] 1939–1940 loi esikunnassa vaikutelman, että Neuvostoliitto olisi helppo kukistaa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kirchubel, Robert | Nimeke = Operation Barbarossa 1941 (2): Army Group North | Vuosi = 2012 | Sivut = 1–2 | Julkaisija = Osprey Publishing | Isbn = 1782004262 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Hyökkäys Neuvostoliittoon, ”ristiretki bolševismia vastaan”, pääsi käynnistymään kuukausi aikataulusta myöhässä. 22. kesäkuuta 1941 Saksan kolmen miljoonan miehen joukot hyökkäsivät Neuvostoliittoon rikkoen aiemmin solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Operaatio Barbarossaksi nimetty hyökkäys eteni syvälle Baltian maihin, Ukrainaan ja Venäjälle. Hitler suunnitteli jo tulevaa ja määräsi sotatuotannon keskittymään maavoimien kaluston sijasta ilmavoimiin ja laivastoon valmistellakseen uutta hyökkäystä Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja mahdollisesti [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoja]] vastaan.<ref name="WoA"/>
Hitler ilmoitti jo maaliskuussa 1941 Neuvostoliittoa vastaan käytävän ”tuhoamissotaa” ja joukko Hitlerin päämajasta maalis–kesäkuussa 1941 annettuja päiväkäskyjä antoivat saksalaisille joukoille luvan teloittaa ”juutalais-bolševikkinen älymystö” ja poliittiset komissaarit. Tämä käsky, jossa määrättiin muun muassa neuvostovaltion, puna-armeijan tai kommunistisen puolueen palveluksessa olevien juutalaisten miesten murhaamisesta, oli natsi-Saksan ensimmäinen suorasanainen juutalaisten järjestelmälliseen tuhoamiseen valtuuttanut määräys. Toinen, 13. toukokuuta annettu käsky poisti siviileihin kohdistuvat rikokset sotaoikeuden piiristä ja poisti velvollisuuden rangaista sotilaita ”vihamielisiä siviileitä” vastaan tehdyistä rikoksista.{{Lähde}}
Saksan hyökkäys Neuvostoliitossa pysähtyi syksyn mutiin ja neuvostojoukot aloittivat vastahyökkäyksen [[Moskova]]n edustalla joulukuussa 1941. Tappioista huolimatta Hitler määräsi, että rintaman täytyi pitää. 19. joulukuuta 1941 hän päätti ottaa armeijan suoraan komentoonsa. 11. joulukuuta 1941 Saksa julisti myös sodan Yhdysvalloille liittolaisensa [[Japani]]n tueksi. Nyt Saksa oli sodassa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton lisäksi Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvalloista Hitlerillä oli pinnallinen kuva. Hän piti [[Franklin D. Roosevelt|Rooseveltia]] ”imbesillinä” ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa ”huijauspolitiikkana”.<ref>{{
Kevään 1942 saapuessa Hitler ymmärsi, että armeija oli riippuvainen öljystä. Edellissyksynä hän oli tehnyt virheen määrätessään eteläisen armeijaryhmän vaihtamaan etenemisen kohteeksi viljavan Ukrainan ja Kaukasian öljykenttien sijasta Moskovan. Nyt hän vaati, että [[itärintama (toinen maailmansota)|itärintaman]] taisteluissa painopiste siirrettäisiin rintaman eteläosaan. Saksalaiset yksiköt etenivät öljykenttien laita-alueille, mutta koska Puna-armeija oli vetäytyessään sytyttänyt tuleen tai tuhonnut öljynporaustornit eivät saksalaiset juuri hyötyneet valtauksestaan.<ref>{{
==== Päätös joukkotuhonnasta ====
[[Tiedosto:Haus der Wannsee-Konferenz 02-2014.jpg|pienoiskuva|vasen|Talo, jossa pidettiin Wannseen konferenssi.]]
{{Pääartikkeli|[[Wannseen konferenssi]]}}
Rivi 298 ⟶ 343:
==== Sodan käännekohta ====
Sotaonni kääntyi talvella 1942–1943 Saksalle epäsuotuisaksi. Lähi-idän ja Suezin kanavan valloitus pysähtyi [[El Alameinin taistelut|El Alameinin taisteluihin]] marraskuussa 1942. Hitlerin periaatteena oli, että vetäytyminen oli mahdotonta. Tämän seurauksena menetettiin suuri joukko laivoja yrityksessä huoltaa [[Erwin Rommel|Rommelin]] [[Deutsches Afrikakorps|Pohjois-Afrikan joukkoja]], jotka Saksa lopulta menetti kokonaan. Itärintamalla [[Stalingradin taistelu]]ssa Saksa menetti mottiin jääneen [[Saksan 6. armeija|6. armeijansa]] Hitlerin vaadittua sitä pitämään asemansa siitä huolimatta, että murtautuminen saarrosta olisi saattanut olla mahdollista. Kun kriisi paheni, Hitler hyväksyi Göringin lupauksen huoltaa joukot ilmateitse, mutta tämä johti suuriin tappioihin myös ilmavoimissa.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Marshall Cavendish Corporation | Nimeke = History of World War II | Vuosi = 2004 | Sivu = 412 | Julkaisija = Marshall Cavendish | Isbn = 076147482X}}</ref> Seuraavana kesänä saksalaisjoukot kärsivät tappion [[Kurskin taistelu|Kurskissa]]. Samaan aikaan Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan joukot [[operaatio Husky|nousivat maihin Sisiliassa]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Marshall Cavendish Corporation | Nimeke = History of World War II | Vuosi = 2004 | Sivut = 475–476 | Julkaisija = Marshall Cavendish | Isbn = 076147482X | Kieli = {{en}} }}</ref>
Hitler menetti liittolaisensa Italian, kun kuningas [[Viktor Emanuel III]] irtisanoi Mussolinin pääministerin virasta ja pidätytti hänet heinäkuussa 1943. Hitlerin määräyksestä saksalaiset erikoisjoukot vapauttivat Mussolinin ja asettivat hänet [[Italian sosiaalinen tasavalta|Italian sosiaalisen tasavallan]], Saksan miehittämän pohjois-Italian nukkehallitsijaksi.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = David W. Del Testa | Nimeke = Government Leaders, Military Rulers and Political Activists | Vuosi = 2014 | Sivu = 130 | Julkaisija = Routledge | Isbn = 1135975663 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Hitlerin terveys rapistui. Hänen vasen kätensä alkoi vapista ja sitä oli vaikea ohjata.<ref name = "WM219-237">Maser: ''Adolf Hitler'' s. 219–237.</ref><ref>Guido Knopp: ''Hitlerin naiset'' (luku: Eva Braun).</ref>
==== Kahden rintaman loppusota ====
Kesäkuussa 1944 alkoivat yhtä aikaa [[Normandian maihinnousu]] ja suurhyökkäys itärintamalla. Saksassa realistit päättelivät tappion olevan väistämätön. Joukko upseereja, virkamiehiä ja poliitikkoja yhdisti voimansa [[heinäkuun 20. päivän salaliitto]]na tunnetun vallankaappausyritykseen. Eversti [[Claus von Stauffenberg]] asetti pommin heinäkuussa 1944 Hitlerin [[Itä-Preussi]]n päämajaan [[Wolfsschanze]]en, mutta Hitler pelastui täpärästi. [[Hitlerin salamurhayritykset|Hitlerin salamurhaa]] oli aiemminkin suunniteltu ja jopa yritetty, mutta yksikään ei ollut päässyt kovin lähelle onnistumista Hitlerin hyvän onnen ansiosta.<ref>Kershaw, s. 785-809.</ref> Seuranneissa kostotoimenpiteissä Gestapo vangitsi yli 7 000 ihmistä. Kansantuomioistuin jakoi kuolemantuomioita ja lähes {{Luku|5000|ihmistä}} teloitettiin. Vastarintaliike murskattiin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Shirer, William L. | Nimeke = The Rise and Fall of the Third Reich | Vuosi = 1960 | Sivu = 1393 | Julkaisija = | Isbn = 0-671-72868-7 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käyty ilmasota oli vakuuttanut Hitlerin siitä, että vihollisen teollisuuden pommittamisella ei saavutettu juuri mitään, ja hän otaksui pitkän aikaa liittoutuneiden strategisten pommitusten olevan vain terroritaktiikkaa, johon vastattiin omalla terrorilla. Saksan strategisia aseita olivat muun muassa [[V1-ohjus|V1-]] ja [[V2-ohjus|V2]]-ohjukset. Mitään laajempaa yritystä yhdentää ilmavoimia laajempaan kokonaisstrategiaan ei kuitenkaan tehty. Vuosina 1943 ja 1944 Hitler suhtautui vihamielisesti sotilaskomentajien ehdotuksiin keskittyä pommituksilta puolustautumiseksi hävittäjäkoneiden tuotantoon hävittäjäpommittajien ja kevyiden pommittajien sijaan. Kuitenkin vuonna 1944 laajamittaisten pommitusten kiihtyessä hän raivostui ilmavoimien komentajille, koska he eivät olleet tehneet tarpeeksi pysäyttääkseen hyökkäykset, ja uhkasi koko Luftwaffen lopettamisella. Luftwaffelta puuttui kunnollinen komentaja koko loppusodan ajan, mutta Hitler kieltäytyi erottamasta Göringiä suosituksista huolimatta.{{Lähde}}
==== Sodan loppu ====
Sodan loppua kohden Saksan tilanne heikentyi molemmilla rintamilla. Hitler kääntyi jopa omia joukkojaan vastaan, syyttäen heitä pelkuruudesta ja pätemättömyydestä ja erotti kaikki, jotka uskalsivat uhmata häntä. Hitlerin näkemykset olivat peräisin korpraalina toimimisesta ensimmäisessä maailmansodassa ja hänen katsantokantansa mukaan armeijalla oli yksi tehtävä: tuhota vihollinen hyökkäyksellä eikä perääntyä. Kenraalit kuitenkin vetäytyivät ja ryhmittyivät puolustuskannalle, mikä suututti Hitleriä. Pitkän vetäytymisen ja liikkuvan puolustuksen aikana saavutettujen voittojen voidaankin katsoa tulleen pikemmin Hitleristä huolimatta, kuin hänen ansiostaan. Saksan sodanjohdossa nähtiin sarja itsemurhia alkaen Luftwaffen [[Ernst Udet]]ista (1941) ja [[Hans Jeschonnek]]ista (1943) sotamarsalkkoihin [[Erwin Rommel|Rommel]] (1944), [[Hans von Kluge|von Kluge]] (1944) ja [[Walther Model|Model]] (1945).{{Lähde}}
=== Kuolema ===
[[Tiedosto:Stars & Stripes & Hitler Dead2.jpg|pienoiskuva|upright|Yhdysvaltain armeijan The Stars & Stripes -lehden uutinen Hitlerin kuolemasta.]]
{{Pääartikkeli|[[Adolf Hitlerin kuolema]]}}
Puna-armeijan joukot saavuttivat lopulta [[Berliini]]n huhtikuussa 1945. Hitlerin avustajat kehottivat häntä pakenemaan Baijerin tai Itävallan vuorille, mutta hän oli päättänyt kuolla pääkaupungissa ja vetäytyi [[Führerbunker]]iin. [[Heinrich Himmler]] yritti antautua länsiliittoutuneille ruotsalaisen diplomaatin [[Folke Bernadotte]]n välityksellä.
Rivi 322 ⟶ 372:
Testamentissaan Hitler erotti Himmlerin ja Göringin puolueesta ja kaikista viroista. Hän nimitti suuramiraali [[Karl Dönitz]]in valtakunnanpresidentiksi ja Goebbelsin valtakunnankansleriksi. Goebbels ja hänen vaimonsa [[Magda Goebbels|Magda]] tekivät kuitenkin itsemurhan 1. toukokuuta Magdan myrkytettyä ensin syanidilla heidän kuusi lastaan<ref>Knopp: ''Hitlerin naiset'' s. 40–80</ref>.
Iltapäivällä Hitler piti tapaamisen puolueen sihteerin [[Martin Bormann]]in kanssa. Adolf ja Eva Hitler hyvästelivät Führerbunkerin henkilökunnan ja asujat, kuten Goebbelsin perheen, Bormannin, sihteerit ja upseerit. Tämän jälkeen he vetäytyivät yksityistiloihin. Kun kamaripalvelija Heinz Linge ja Bormann avasivat oven, Hitlerit istuivat sohvalla kuolleina. Adolf Hitler oli ampunut itseään ohimoon pistoolilla niellen samalla sinihappokapselin.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.evabraun.dk/evabraun4.htm | Nimeke = The Suicide of Eva Braun and Adolf Hitler | Viitattu = 16.3.2008 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Saksan armeija antautui ehdoitta 8. toukokuuta 1945 [[Reims]]issä. Hitlerin tuhatvuotiseksi julistama valtakunta oli kestänyt kaksitoista vuotta. Saksa koki täydellisen tappion ja maa alistettiin voittajavaltioiden hallintaan vuosiksi.
Hitlerin ja Braunin ruumiit löysi myöhemmin puna-armeijan [[SMERŠ|vastavakoilun]] yksikkö. Hitlerin ruumis haudattiin aluksi salaa [[Magdeburg]]iin neuvostoarmeijan paraatikentän alle, myöhemmin Hitlerin jäänteet tuhkattiin ja huuhdeltiin kaupungin viemäriin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Beevor, Antony | Nimeke = Berliini 1945 | Vuosi = 2002 | Kappale = Mies Valkoisen hevosen selässä | Sivu = 485 | Selite = Kirjailija kuvaa Hitlerin ruumiin hävittämistä | Julkaisupaikka = Juva | Julkaisija = WSOY Revontuli |
== Hitlerin perintö ==
[[Tiedosto:Some of the bodies being removed by German civilians for decent burial at Gusen Concentration Camp, Muhlhausen, near Linz, Austria.jpg|pienoiskuva|upright|Natsien vainon uhreja Mühlhausenissa.]]
Koko Hitlerin vallassaolon aikana Saksassa ja sen miehittämillä alueilla sovellettiin [[kansallissosialistinen rotuoppi|kansallissosialistista rotuoppia]], jonka tarkoituksena oli nostaa ”arjalainen rotu” muiden yläpuolelle. Hitlerin tavoitteena oli myös levittää arjalaista rotua hankkimalla sille lisää elintilaa idästä (''[[Lebensraum]]''). Monet ihmisryhmät (esimerkiksi homoseksuaalit, romanit, vammaiset, marxilaiset, kommunistit, sosialidemokraatit, tunnetuimpina juutalaiset ja Jehovan todistajat) joutuivat vainon kohteiksi. Kansallissosialistit perustivat jo 1930-luvulla [[keskitysleiri|keskitysleirejä]] joihin he kokosivat edellä mainittuja ryhmiä ja myös rikollisia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.annefrankguide.net/fi-FI/bronnenbank.asp?oid=151583 | Nimeke = Ensimmäiset keskitysleirit | Julkaisija = Annefrankguide.net | Viitattu = 8.4.2017}}</ref>
Myöhemmin jo sodan sytyttyä perustettiin useita [[tuhoamisleiri|tuhoamisleirejä]], joissa pantiin toimeen [[lopullinen ratkaisu|lopullista ratkaisua]], jonka tarkoituksena oli hävittää juutalaiset, kommunistit ja muut ”yhteiskuntaan kelpaamattomat” ihmiset massiivisissa tuhoamisoperaatioissa. Suurin osa tuhoamisleireistä perustettiin nykyisen Puolan alueelle. Tunnetuin näistä lienee [[Auschwitz]]in [[Birkenau]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.matkallamaailmalla.fi/21.Keskitysleirit.html | Nimeke = Tunnetuin leiri Auschwitz | Julkaisija = Matkallamaailmalla.fi | Viitattu = 8.4.2017}}</ref> Hitlerin hallinto oli vastuussa jopa 17 miljoonan ihmisen murhaamisesta. Heistä yli 5 miljoonaa oli juutalaisia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Niewyk, Donalg & Nicosia, Francis | Nimeke = The Columbia Guide to the Holocaust | Vuosi = 2000 | Luku = Defining the Holocaust |
{{Clear}}
== Hitler taiteilijana ==
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 183-2004-0312-500, Obersalzberg, Albert Speer, Adolf Hitler.jpg|pienoiskuva|Hitler ja Albert Speer kumartuneena rakennuspiirustusten ääreen Obersalzbergissa.]]
[[Tiedosto:Arno Breker Adolf Hitler(1938).jpg|pienoiskuva|vasen|100px|Arno Brekerin veistämä rintakuva ''Adolf Hitler'' vuodelta 1938.]]
{{Pääartikkeli|[[Adolf Hitlerin taiteilijanura]]}}
Siirryttyään politiikkaan Hitler suunnitteli puolueelle monenlaista rekvisiittaa ja tarpeistoa: [[hakaristi#Hitler, natsit ja hakaristi|hakaristitunnuksen]], merkkejä, julisteita, käsivarsinauhoja sekä kirjojen ja puoluelehtien kansia. Kun natsit nousivat valtaan 1933, hän sai mahdollisuuden toteuttaa kykyjään arkkitehtina. Hän piirsi luonnoksia rakennuksista, joita hänen suosimansa arkkitehdit, kuten [[Paul Ludwig Troost]] ja myöhemmin [[Albert Speer]], toteuttivat.<ref name="AOT"/>
Rudolf von Altin lisäksi Hitlerin suurimpia suosikkeja maalaustaiteessa olivat koristeellinen mystikko [[Hans Makart]] sekä maalaisromantikot [[Franz von Defregger]] ja [[Eduard von Grützner]].<ref name = "AIT1">Hinz: ''Art in the Third Reich'' s. 36, 162.</ref> Nämä taidemaalarit edustavat 1800-luvun [[realismi (taide)|realismin]] tyylisuuntia: [[maisemamaalaus]]ta, [[Klassismi (kuvataide)|uusklassista]] [[historiamaalaus]]ta sekä [[kansallisromantiikka]]a. Kolmannen valtakunnan maalaustaide rajoittui Hitlerin maun mukaiseksi.<ref>Adam: ''Art of the Third Reich''</ref> Kuvanveistäjistä [[Arno Breker]] ja [[Josef Thorak]] olivat Hitlerin suosikkeja.<ref name="petropoulos_ss224-225">Petropoulos: ''The Faustian Bargain'' ss. 224–225</ref> Hitler vihasi modernisteja ja piti heitä puhtaan arjalaisen tradition katkaisseen juutalaisvaikutuksen uhreina. Heidän tekemäänsä taidetta natsit kutsuivat ”[[rappiotaide|rappiotaiteeksi]]” (''Entartete Kunst'').<ref name="AIT1"/>
{{Clear}}
== Terveys ==
{{Pääartikkeli|[[Adolf Hitlerin terveys]]}}
Hitlerin persoonallisuudesta ja mielenterveydestä on esitetty erilaisia teorioita.<ref name="hitler ja itsetunto">{{Verkkoviite | Osoite = http://wwwedu.oulu.fi/sampo/97-98/logo/appro/jokuset/hitler.htm | Nimeke = Hitler ja itsetunto | Tekijä
Piristeeksi Hitler sai varsinkin sodan aikana muun muassa [[kofeiini]]a ja [[pervitiini]]ä, joka on [[metamfetamiini]]a. Lääkitys vaikutti hänen persoonallisuuteensa ja teki hänestä entistäkin ehdottomamman ja hysteerisen, vuodesta 1938 hän ei sietänyt minkäänlaisia vastaväitteitä keneltäkään. Hänen vointinsa huononi keväällä 1942. Hitleriä aiemmin vaivannut vasemman käden vapina palasi helmikuussa 1943 kärsityn [[influenssa]]tartunnan ja Stalingradin tappion jälkeen. Hitler sai raivokohtauksia, eikä tinkinyt päähänpistoista ja käsityksistään. Helmikuussa 1945 Hitler oli vain raunio entisestään.<ref name = "WM219-237" />
== Katso myös ==
* [[Hitler-Jugend]]
* [[Holokausti]]
* [[Kansallissosialismi]]
* [[Natsi-Saksa|Kansallissosialistinen Saksa]]
* [[Luettelo Hitlerin sisäpiirin jäsenistä|Hitlerin sisäpiirin jäsenet]]
* [[Adolf Hitlerin suku]]
* [[Adolf Hitlerin seksuaalisuus]]
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{
* {{
* {{
* {{
* {{Kirjaviite | Tekijä = Adolf Hitler | Nimeke = Taisteluni osa I|Vuosi = 1941|Julkaisupaikka = Porvoo | Julkaisija = WSOY|Tunniste =}}
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä = Langer, Walter C. | Nimeke = Adolf Hitler – mies ja myytti | Selite = The mind of Adolf Hitler, 1972 | Suomentaja = Keijo Kylävaara | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä | Vuosi = 1973 | Isbn = 951-26-0790-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä
* {{Kirjaviite | Tekijä = Maser, Werner | Nimeke = Adolf Hitler – elämä ja teot | Selite = (Adolf Hitler, Legende – Mythos – Wirklichkeit, 1971) | Suomentaja = Manninen, Antero | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kirjayhtymä | Vuosi =1 974 | Isbn = 951-26-0951-7}}
* {{
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä = Shirer, William L. | Nimeke = Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho: Kansallissosialistisen Saksan historia
* {{Kirjaviite | Tekijä = Shirer, William L. | Nimeke = Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho: Kansallissosialistisen Saksan historia 2 | Selite = The Rise and Fall of the Third Reich: A History of Nazi Germany, 1960) | Suomentaja = Tapio Hiisivaara. 4. painos (1. painos 1962–1963) | Julkaisupaikka=Jyväskylä Helsinki | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 2004 | Isbn = 951-20-6634-3}}
* {{
* {{
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä = Zoller, Albert (toim) | Nimeke = Hitlerin yksityissihteeri kertoo | Selite = Hitler privat, 1949. Perustuu tekijän keskusteluihin Christa Schroederin kanssa. 2. täydennetty laitos (1. laitos 1951) | Suomentaja = Eero Tenhosaari, Lotta Toivanen. Käännetty ranskankielisestä laitoksesta Douze ans auprè̀s d’Hitler | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Gummerus | Vuosi = 2005 | Isbn = 951-20-6936-9}}
=== Viitteet ===
{{Viitteet|fontti|sarakkeet}}
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä =
* {{Kirjaviite | Tekijä = Schroeder, Christa | Nimeke = Olin Hitlerin sihteeri | Selite = Er war mein Chef: Aus dem Nachlaß der Sekretärin von Adolf Hitler, 1985 | Suomentaja = Anttila, Elina et al | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Minerva | Vuosi = 2011 | Isbn = 978-952-492-463-4}}
== Aiheesta muualla ==
Rivi 424 ⟶ 484:
* [http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/25points.htm Hitlerin kirjoittama Kansallissosialistisen työväenpuolueen 25 kohdan ohjelma]. {{en}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{Metatieto}}
{{AAKKOSTUS:Hitler, Adolf}}
|