Avaa päävalikko

Muutokset

8 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
p
typo
Kun seminolien haluttomuus luopua maistaan kävi ilmeiseksi, Yhdysvallat alkoi valmistella sotaa. Tämä liittyi laajempaan [[Kyynelten tie]] -nimen saaneeseen pakkomuuttoon. Seminolit aloittivat hyökkäykset uudisasukkaita vastaan 1835. Taudit ja seminolien hyökkäykset pakottivat Yhdysvaltojen armeijan hylkäämään monia linnoituksiaan. Seminolit saivat väijytystaktiikallaan monia voittoja amerikkalaisista, sillä Yhdysvallat siirteli joukkojaan isoissa kolonnissa pitkin Floridan huonoja teitä. Vuonna 1836 [[Thomas Jesup]] nimitettiin amerikkalaisten komentajaksi ja hän otti taktiikakseen vastustajan aseistariisumisen, eikä enää yrittänyt saada seminoleja rintamataisteluun. Sodan käännekohta saavutettiin 1837 ja osa seminolipäälliköistä teki rauhan. Seminolien vaikutusvaltaisin johtaja [[Osceola]] ja jotkut sotapäälliköistä jatkoivat kuitenkin vastarintaa.<ref name="Vir 1996. 52" /> <ref name="Wald 2006. 258" />
 
Jesup hyökkäsi heitä vastaan ajaen heitä yhä etelämmäksi. [[Okeechobeejärvi|OkeechobeejävelläOkeechobeejärvellä]] 800 amerikkalaista [[Zachary Taylor]]in johdolla otti yhteen 400 seminolin kanssa. Alue oli suota ja seminolit olivat väijytysasemissa. Seminolit joutuivat kuitenkin perääntymään ja he menettivät 11 soturia. Yhdysvallat menetti 26 sotilasta, mutta piti taistelua silti voittona. Vaikka seminolit tappoivat enemmän kuin menettivät, heidän joukkonsa olivat hupenemessa. He jatkoivat kuitenkin taistelua ja mielialat Yhdysvalloissa alkoivat kääntyä sodanvastaisiksi. Vuonna 1839 Yhdysvallat ja jäljellä olevat seminolit tekivät sopimuksen, jolla seminoleille annettiin pieni reservaatti Floridan eteläosasta.
 
Saman vuoden loppukesällä seminolit tekivät kuitenkin hyökkäyksen kauppatukikohtaa vastaan. Sotatila syttyi taas uudelleen. Amerikkalaiset eivät pystyneet puhdistamaan aluetta seminoleista. Edes vainukoirien käyttö ei auttanut intiaanien löytämisessä ja uudeksi taktiikaksi otettiin seminolien karjan haltuunotto ja peltojen polttaminen. Yhdysvaltojen laivasto sai isomman roolin sodassa ja se alkoi partioida pitkin Floridan jokia. Tämäkään ei ratkaissut sotaa ja Yhdysvallat alkoi lahjoa päälliköitä tuomaan johtamansa seminolit antautumaan. 55&nbsp;000&nbsp;$ käytettiin päällikköiden lahjomiseen ja 130 soturia antautui. Floridaan jäi arviolta vain 300 soturia. Heistäkin suurin osa ajettiin pois tai he antautuivat nälkäkuoleman uhkaamana. Vuonna 1842 jäljellä olevat 95 soturia ja 200 naista ja lasta. Heidät päätettiin jättää rauhaan ja heille annettiin paikallinen reservaatti, sillä heitä ei pidetty enää uhkana.
 
Toinen seminolisota aiheutti arviolta 40 miljoonan dollarin kustannukset Yhdysvalloille ja kaatuneita oli 1&nbsp;466. Lopulta vuonna 1843 oli 3&nbsp;824 seminolia siirettysiirretty [[Oklahoma]]an, ja heidän määränsä alkoi nopeasti vähetä. Sata vuotta myöhemmin vuonna 1962 Oklahomassa oli enää 2&nbsp;343 seminolia. Seminolien tappioista sodan aikana ei ole tietoa. Sodan aikana saavutettu rauha kesti muutaman vuoden, mutta 1848 intiaanit ryhtyivät jälleen hyökkäilemään amerikkalaisia vastaan. Se johti päätökseen, että loputkin seminolit kuljetettiin pois Floridasta.
 
==Kolmas seminolisota==
1856 otettiin käyttöön uusi taktiikka ja intiaanit yritettiin sulkea suoalueille, jossa he eivät pystyisi kasvattamaan viljaa tai pitämään karjaa. Yhdysvaltalaiset yrittivät neuvotella rauhasta, mutta he eivät saaneet yhteyttä seminolien johtajiin. Amerikkalaiset rakensivat niin sanottuja alligaattoriveneitä, jotka oli suunniteltu liikkumaan nimenomaan Floridan kosteikkoja pitkin. Näiden veneiden avulla saatiin kiinni useita seminoleja, kun taas maajoukot eivät siinä onnistuneet.
 
1858 saatiin viimeinkin yhteys seminolien johtajaan ja rauhanneuvottelut alkoivat. Seminolit olivat saaneet erillisen reservaatin creekien reservaatista Oklahomassa ja lisäksi seminoleille tarjottiin 100&nbsp;$ korvausta per henkilö muuttamisesta reservaattiin. 163 seminolia antautui ja heidät vietiin pois ja sota julistettiin loppuneeksi 4.5.1858.<ref name="Wald 2006. 258">Waldman 2006. s. 258.</ref>
 
Noin sata seminolia jäi jäljelle Floridaan mutta heistäkin 75 vietiin pois joulukuussa 1858. Kahta yhteisöä ei löydetty ja vapaajoukot palasivat koteihinsa. Seminolisotien aikana rakennetut linnoitukset purettiin. 1862 seminoleihin otettiin yhteyttä, jotta saataisiin varmistettua näiden puoleettomuus [[Yhdysvaltain sisällissota|sisällissodan]] aikana. Seminolit eivät olleet kiinnostuneet sotimisesta ja he elivät lähestulkoon eristyksissä muusta maailmasta 1930-luvulle asti.<ref name="Santoro 2009. 333">Santoro 2009. s. 333.</ref>
6 730

muokkausta