Ero sivun ”Marinus van IJzendoorn” versioiden välillä

p
typo
p (typo)
Hän valmistui pedagogiikka pääaineenaan [[Amsterdamin yliopisto]]sta vuonna 1976 (M.A.) ja väiteli tohtoriksi [[Freie Universität Berlin]]issä 26-vuotiaana vuonna 1978. Hän opiskeli myös [[Max Planck -instituutti| Max Planckin ihmisen kehityksen ja koulutuksen instituutissa]]. Vuosina 1978–1981 hän toimi tutkijana Leidenin yliopistossa, jonka jälkeen hänet nimitettiin professoriksi 29-vuotiaana.<ref name="Leiden"/><ref name="nwo.nl"/>
 
Professori van IJzendoorn tutkimuksen kohteena on lapsen kehitys ja vanhemmuuusvanhemmuus; erityisen keskeinen tutkimuskohde on [[kiintymyssuhde]]. Hän on luonut tieteellistä perustaa [[kiintymyssuhdeteoria|alan teorialle]]. Hän oli ensimmäisiä, jotka käytti laajoja meta-analyysejä tilastollisten tulosten saamiseksi kiintymyssuhdetta koskeviesta tutkimuksista. Näiden pohjalta hän pyrki luomaan näyttöön pohjautuvia käytännön hoitosuosituksia.<ref name="nwo.nl"/>
 
Van IJzendoorn on työryhmineen osoittanut, että vanhemmat tyypillisesti siirtävät omia kokemuksiaan kiintymyssuhteesta lapsilleen. Yhdessä saksalaisten ja israililaisten tutkijoiden kanssa hän havaitsi, että [[holokausti]]sta selvinneet onnistuivat usein suojelemaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan kokemiltaan kauheuksilta. Näiden tutkimusten osana van IJzendoornin tutkimusryhmä validoi mittaustavan<!--täsmennä: mitä täsmälleen mitattiin-->, josta on muodostunut maailmanlaajuinen standardi. Israelilaisten tutkijoiden kanssa van IJzendoorn osoitti, että perinteisessä [[kibbutsi]]ssa kasvaneet lapset olivat vähemmän turvallisesti kiintyneitä vanhempiinsa kuin perheissään kasvatetut lapset. Professori van IJzendoorn osoitti tutkimusryhmineen myös, että [[päivähoito|päivähoidossa]] olleet lapset kiintyivät myös hoitajiinsa.<ref name="nwo.nl"/>
1 900

muokkausta