Ero sivun ”Kalle Rouni” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lähdepyyntö homoseksuaalisuudelle. Tuskin mainitaan 1950 KKO-kirjassa. |
Poistetaan tuo aiemmin lähteettömän tekstin osan virke, jota ei käytetyissä lähteissä todellakaan esitetä |
||
Rivi 1:
'''Kalle Fredrik Rouni''', vuoteen 1925 '''Roos''' ([[7. maaliskuuta]] [[1898]] [[Pohjois-Pirkkala]]<ref name="kko50">{{Kirjaviite | Nimeke = Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950| Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Vuosi = 1949 | Tekijä = L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.)| Sivu = 634|Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> – [[21. lokakuuta]] [[1962]] [[Helsinki]]<ref name="HS">Kalle Rouni kuollut. ''Helsingin Sanomat'', 24.10.1962, s. 19.</ref>) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]], ohjaaja ja [[teatterinjohtaja]].
Kalle Rounin vanhemmat olivat sähkömestari Kalle August Rouni ja Lyydia Maria Stenholm. Rouni tuli ylioppilaaksi 1919, suoritti [[Suomen Näyttämöopisto]]n 1923 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1925. Hän teki opintomatkoja Keski-Eurooppaan ja Moskovaan. Rouni näytteli ja toimi teatterinjohtajana [[Tampere]]ella ja [[Pori]]ssa, kunnes hänet löydettiin johtajaksi [[Turun Teatteri]]in.<ref name="kko50"/>
Rouni näytteli kaikkiaan 33 elokuvassa. Jokaisessa elokuvassa hänellä oli pieni rooli. Hänen tunnetuin roolinsa oli [[August Ahlqvist]] kirjailija [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] elämän pohjalta tehdyssä elokuvassa ''[[”Minä elän”]]'' (1946). Rounilla oli hieman suurempia rooleja elokuvissa ''[[Erehtyneet sydämet]]'' (1944), ''[[Lakeuksien lukko (elokuva)|Lakeuksien lukko]]'' (1951) ja ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' (1951). Hän ohjasi itse yhden elokuvan, [[Martin Söderhjelm]]in kanssa tehdyn elokuvan ''[[Rakkautensa uhri]]'' (1945). Rouni kuoli äkilliseen sairauteen 64-vuotiaana 21. lokakuuta 1962 Helsingissä. Samana vuonna ilmestyi Rounin viimeinen elokuva, torsoksi jäänyt ''[[Se alkoi omenasta]]''.
|