Ero sivun ”Omdurmanin taistelu” versioiden välillä

Vuonna 1884 sudanilaiset ryhtyivät [[Sudanin sota (1881–1885)|kapinaan]] isäntiään brittejä vastaan mahdi [[Mohammed Ahmed]]in johdolla. BrititSeuraavana vuonna britit menettivät [[Khartum]]in 1885. 1890-luvun alussa brittihallitus päätti vallata Sudanin takaisin. Syynä oli hallituksen huolestuneisuus siitä, että ranskalaiset tai italialaiset kiinnostuisivat tästä Afrikan kolkasta. Lisäksi se toivoi säilyttävänsä valtansa [[Niili]]llä.

Sotaretken johtoon valittiin [[kenraalimajuri]] [[Horatio Kitchener]]., Hänjoka valmistautui hyökkäykseen huolellisesti egyptiläisten joukkojen kanssa. Vuosikymmen aiemmin olivat sudanilaiset kapinalliset tuhonneet täydellisesti brittiläisen 10 &nbsp;000 miehen egyptiläisen armeijan [[El Obiedi]]ssa. Kitchener lähti 1896 etenemään Niiliä ylöspäin [[tykkivene]]iden kanssatukemana. Hän oli tätä ennen rakennuttanut rautatien (''Sudan Military Railway'') [[Wadi Halfa]]sta [[Atbara]]an varusteiden kuljettamista varten.<ref name="steevens22-23">Steevens 1898, 22-23</ref> Tykkiensä lisäksi hänellä oli 20 [[konekivääri]]ä. Hänen armeijansa koostui noin puoliltaan brittien vakituisista sotilaista ja puoliksi brittien kouluttamista egyptiläisistä. Kahden vuoden taistelujen jälkeen kapinallisten komentajat [[Khalifakhalifa Abdullah]] ja [[Osman Digna]] päättivät vetää joukkonsa [[Omdurman]]iin, lähelle Niiliä ja aivan lähelle pääkaupunki Khartumia.

Aamulla [[2. syyskuuta]] [[1898]] Kitchenerin noin 26 &nbsp;000 miehen armeija kohtasi 40 &nbsp;000 Khalifakhalifa Abdullahin sudanilaista. Edellisenä päivänä brittien ratsuväki oli jo ottanut yhteen sudanilaisten kanssa ja britit nukkuivat yönsä piikkipensaiden ympäröimässä linnoitetussa leirissä, jota kutsuttiin ''zaribaksizaribassa''. Kitchener odotti hyökkäystä jo aamun koittaessa ja hälytti miehensä jo kello 4.30. Hänen ratsuväkensä lähti zaribasta ja näki piakkoin sudanilaisten joukot, jotka etenivät kohti leiriä. Kun sudanilaiset tulivat 2,6 kilometrin päähän zaribasta brittien [[tykistö]] avasi tulen. Tuleen yhtyivät pian myös tykkiveneet. Ammuksina ammuttiin kranaatteja, jotka räjähtivät vihollisen yläpuolella levittäen sirpaleita joka suuntaan. Taistelussa ollut [[Winston Churchill]] muisteli myöhemmin keskitystä: ''"Jotkut räjähtivät ilmassa, jotkut heidän kasvoilleen... miehet jatkoivat eteenpäin kuolemaan Allahin pyhän asian puolesta...se oli kauhea näky, koska he eivät olleet lainkaan vahingoittaneet meitä..."''

Kun sudanilaiset pääsivät 18001&nbsp;800 metriin, britit avasivat tulen [[Lee-Metford]]-makasiinikivääreillä ja [[Martini-Henry]]-kivääreillä. Vähän ajan päästä [[Maxim-konekivääri]]t aloittivat oman tulituksensa. Moni ase kuumeni liikaa tulituksen intensiivisyyden vuoksi. Sudanilaiset jatkoivat eteenpäin, mutta yksikään heistä ei päässyt zaribaan asti, vaan he kaatuivat usean sadan metrin päähän. Englantilais-egyptiläisten joukkojen tappiot olivat noin 60 miestä, kun taas sudanilaisia kaatui tuhansia.<ref name="steevens263-266">Steevens 1898, 263-266</ref>