Versio 11. elokuuta 2018 kello 21.48 muokkaa 2001:14ba:8300::406d (keskustelu) Tekstiä Merkkaus: Visuaalinen muokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 23. elokuuta 2018 kello 10.37 muokkaa kumoa Viisastelija (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 109 muokkausta p →‎Tausta ja alkuajat: lyöntivirhe Uudempi muutos →
Rivi 14: SIG-yhtye pyrki alussa soittamaan [[Ramones]]in mallista [[punk]]-musiikkia<ref>[http://www.iltalehti.fi/viihde/200905259648162_vi.shtml Matti Sig Inkisen värikäs tarina: Hittejä ja persoonaa] Iltalehti 25.5.2009</ref>. Keikoille SIG lähti helmikuussa 1979. Ensimmäinen levytys ilmestyi ''[[Hilse II]]'' -kokoelmalevyllä saman vuoden loppupuolella. [[Johanna (levy-yhtiö)\|Johanna]]-levy-yhtiö ~~kiinnosutui~~kiinnostui SIG:istä, joka soitti ajan hengen vastaisesti romanttista poppia ja iskelmää. Ensimmäinen single "Tiina menee naimisiin" (1980) oli hitti. Radiossa soi usein myös "Viipuri-pop". Levy-yhtiön tuottaja Atte Blom halusi tehdä SIG:istä popyhtyeen, ei punkyhtyettä,<ref name="Alanko_2009"/> mikä vaikutti yhtyeen musiikkiin. Toisaalta yhtyeen musiikkikuvaa oli luomassa Inkisen kiinnostus monenlaiseen musiikkiin [[Phil Spector]]ista ja muusta 60-luvun popista [[Brian Eno]]n ja David Bowien kautta New Yorkin punkkiin ja monenlaiseen muuhun musiikkiin<ref name="Alanko_2009"/>. Inkisen suosikkeja olivat mm Shangri-Las, Robert Johnson, Bo Diddley, Everly Brothers jne.<ref name="Bruun_ym_2001_298"/> ja Rauli "Badding" Somerjoki<ref name="Bruun_ym_2001_357">Bruun 2001, s 357</ref>. Sigin toisella abumilla "Sudet" oli muun muassa kappaleet "Elämä vie mua" ja "Jos sä rakastat mua". Sudet-albumin jälkeen Sig:in miehistö vakiintui klassiseen kokoonpanoonsa.

Ero sivun ”SIG” versioiden välillä