Ero sivun ”Uriah Heep” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Nousu maineeseen: kuviin upright
Rivi 41:
 
==Nousu maineeseen==
[[kuva:Lee-Kerslake.jpg|thumb|rightupright|Rumpali [[Lee Kerslake]] vuonna 1973.]]
Yhtyeen seuraava levy, kesällä 1971 julkaistu ''[[Look at Yourself]]'', kasvatti edelleen Uriah Heepin suosiota. Levyn tunnetuimmat klassikot ovat sen nimikappale ja eeppinen, yli kymmenminuuttinen "[[July Morning]]". Tässä vaiheessa Uriah Heepin tunnusmerkeiksi oli muodostunut [[David Byron]]in korkea [[falsetti]] yhdistettynä [[Mick Box]]in [[kitara]]n [[Wahwah|wah wah]] -soundiin sekä [[Ken Hensley]]n [[Hammond-urku]]ihin. Isossa-Britanniassa Uriah Heepin suosio ei vieläkään ollut manner-Euroopan veroista, mutta levy myi hopeaa ja oli yhtyeen ensimmäinen brittilistalle noussut albumi, sijoittuen sijalle 39.<ref>[http://www.uriah-heep.com/newa/heepstory4a.php Look At Yourselfin Englannin listasijoitus Uriah Heep storyssa]</ref> Myös Yhdysvalloissa albumi myi [[hopealevy]]n arvoisesti ([[Billboard]] -listasijoitus 93.). ''Look at Yourselfin'' myötä yhtye löysi musiikissaan [[koherenssi]]n ja aiempaa selvemmän suunnan musiikillisille pyrkimyksilleen.<ref>[http://www.uriah-heep.com/newa/heepstory4a.php Uriah Heep story]</ref>
 
Rivi 50:
Vuonna 1972 Uriah Heep esiintyi ensimmäisen kerran [[Suomi|Suomessa]] kolmatta kertaa järjestetyn [[Ruisrock]]in pääesiintyjänä<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Mikael Huhtamäki | Nimike=Live In Finland - Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979 | Julkaisija=Gummerus | Vuosi=2013 | Tunniste=ISBN 978-951-20-8730-3}}</ref>. Samana vuonna se valittiin [[Suosikki]]-lehden äänestyksessä Suomen suosituimmaksi ulkomaiseksi yhtyeeksi. Loppuvuodesta 1972 ilmestyi vielä ''[[The Magician’s Birthday]]'' -studioalbumi, joka jatkoi lyriikoiltaan pitkälti [[mystiikka]]- ja [[fantasia]]henkistä linjaa. Levy oli edeltäjänsä tavoin useassa maassa yksi vuoden myydyimpiä levyjä. [[Roger Dean]] taiteili jälleen albumin kannet. [[Ken Hensley]] halusi tehdä levystä [[konseptialbumi]]n, mutta se ei toteutunut [[levy-yhtiö]]n painostettua julkaisemaan uusi levy mahdollisimman nopeasti.
 
[[Kuva:Uriah Heep 1977.JPG|thumb|left|upright|Uriah Heep vuonna 1975 tai 1976. Yhtyeen basisti oli tuolloin [[John Wetton]].]]
Vuonna [[1973]] Uriah Heepiltä ilmestyi jälleen kaksi levyä; ensin konserttiohjelman muotoon pakattu tuplalive-LP ''[[Uriah Heep Live]]'', josta Uriah Heepiä yhdellä ensimmäisistä kiertueistaan lämmitellyt [[Kiss (yhtye)|Kiss]] sai Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn mukaan ideansa läpimurtolevynsä ''[[Alive!]]'':n (1975) tekemiseen{{lähde}}, ja myöhemmin syksymmällä studioalbumi ''[[Sweet Freedom]]''. Edeltävien julkaisujen luomaa menestystä jatkanut ''Sweet Freedom'' oli yhtyeen ensimmäinen albumi, joka levytettiin verotussyistä ulkomailla, [[Ranska]]n ''Chateau d' Herouvillessä''. Myöhemmin mm. Ken Hensley ja Mick Box ovat kommentoineet, ettei ulkomailla levyttäminen tehnyt hyvää yhtyeen henkilökemioille. ''Sweet Freedomin'' tunnetuin kappale on "[[Stealin']]", joka muun muassa menestyi [[single]]nä Yhdysvalloissa.