Ero sivun ”Huuliharppu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
{{lae}} |
puutteita |
||
Rivi 74:
1900-luvun alussa huuliharpusta tuli rytminen melodiasoitin. Mustat soittajat keksivät taivutusominaisuuden, jonka avulla soittimesta opittiin saamaan ulvovia ja itkeviä ääniä. Soitinta alettiin soittaa kvinttiä ylempää kuin normaalisti, ja perussäveleksi vakiintui 2-reiän imunuotti. Näin pystyttiin soittamaan vaivattomasti [[blues]]ille ja muulle afroamerikkalaiselle kansanmusiikille tunnusomaisia asteikoita ja bluessoinnut I-IV-V. Huuliharppu oli jo löytänyt vakiintuneen sointinsa, kun bluesmusiikkia alettiin äänittää kaupalliseen levitykseen 1920-luvulla.<ref>Jokelin 2013, s. 46–52.</ref>
Huuliharppu yhdistetään usein nimenomaan bluesiin, missä sitä on hyödynnetty paljon. Kenties arvostetuimmat huuliharpun soittajat ovat [[Little Walter]] ja [[Big Walter Horton]], jotka soittavat esimerkiksi [[Muddy Waters]]in monilla levyillä. Little Walterilla oli 1950-luvulla myös merkittävä ura omalla nimellään. Muita kuuluisia bluesharpisteja ovat esimerkiksi kaksi nimeä [[Sonny Boy Williamson]] käyttänyttä muusikkoa, [[Junior Wells]], [[Slim Harpo]] ja [[Kim Wilson]].{{Lähde||21. elokuuta 2018|vuosi=2018}}
=== Huuliharppu muussa musiikissa ===
Huuliharpusta tuli bluesin lisäksi myös [[jug band]]ien ja [[skiffle]]-musiikin vakiosoitin.<ref>Jokelin 2013, s. 56–58.</ref> Suuret huuliharppuorkesterit yleistyivät Yhdysvalloissa 1930-luvulla [[vaudeville]]n kultaisella vuosikymmenellä.<ref>Jokelin 2013, s. 74–75.</ref> Kromaattinen huuliharppu alkoi yleistyä samoihin aikoihin, ja sen historia populaarimusiikissa ja [[jazz]]issa erkaantui ennen pitkää diatonisen bluesharpun historiasta.<ref>Jokelin 2013, s. 76–78.</ref> Diatoninen blueshuuliharppu ei lopulta enää soveltunut kehittyneen jazzin melodiakulkujen soittamiseen, sillä siinä ei ollut riittävästi nuotteja. Blueshuuliharpusta tuli käyttökelpoinen jazzissa vasta kun ylitaivutusnuotit löydettiin 1960–1970-luvuilla ja soittimella voitiin sen jälkeen soittaa kaikki kromaattiset nuotit. Ylitaivutusten tärkeimpänä kehittäjänä ja joskus jopa löytäjänä pidetään yhdysvaltalaista [[Howard Levy]]ä. Häntä ennenkin jotkut huuliharpistit olivat tosin käyttäneet tekniikkaa ainakin satunnaisesti. Ylitaivutusten onnistuminen täydellisesti vaatii usein soittimen kustomointia, ja 2000-luvulla onkin syntynyt kokonainen huuliharppumekaanikoiden ammattiryhmä.<ref>Jokelin 2013, s. 120–127.</ref>
[[Rock]]-musiikissa, varsinkin folk-vaikutteisessa rockissa, huuliharppua käytetään myös silloin tällöin. Vaikka huuliharppu ei kuulu aivan populaarimusiikin keskeisimpiin soittimiin, sitä voi kuulla useilla hyvin tunnetuilla rock- ja pop-levyillä. Esimerkiksi [[Neil Young]], [[Stevie Wonder]], [[Bob Dylan]], [[Mick Jagger]], [[Yardbirds]], [[Bruce Springsteen]], [[Led Zeppelin]], [[Deep Purple]], [[Michael Monroe]] ja [[Anssi Kela]] ovat käyttäneet sitä monissa kappaleissaan.{{Lähde||21. elokuuta 2018|vuosi=2018}}
Jazzin piirissä tunnettu huuliharpisti oli belgialainen [[Toots Thielemans]].<ref>Jokelin 2013, s. 86.</ref>
Tunnetuin{{kenen mukaan}} satumaailmassa esiintyvä huuliharpun soittaja lienee [[Muumi|Muumeista]] tuttu [[Nuuskamuikkunen]].{{Lähde||21. elokuuta 2018|vuosi=2018}}
== Lähteet ==
| |||