Ero sivun ”Charles Lindbergh” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 36:
Toisen maailmansodan jälkeen hän vietti hiljaista elämää [[Connecticut]]issa ja konsultoi sekä Yhdysvaltain ilmavoimien johtoa että [[Pan American World Airways]] -[[lentoyhtiö]]tä.
 
Hänen vuonna 1953 ilmestynyt kirjansa ''The Spirit of St. Louis'', joka kertoo hänen Atlantin yksinlennostaan, voitti vuonna 1954 [[Pulitzer-palkinto|Pulitzer-palkinnon]]. [[Dwight D. Eisenhower]] rehabilitoi hänet täysin palauttamalla hänen ilmavoimien asemansa ja nimittämällä hänet prikaatinkenraaliksi (brigadier general)prikaatikenraaliksi vuonna 1954. 1960-luvulla hänestä tuli [[luonnonsuojelu]]n puolestapuhuja ja hän puhui valaidensuojelun puolesta ja vastusti yliäänennopeudella lentäviä kuljetuskoneita.
 
Marraskuussa 2003 paljastettiin<ref>[http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/3249472.stm BBC:n artikkeli]</ref>, että [[DNA]]-testit olivat osoittaneet, että Lindbergh oli siittänyt kolme [[Saksa]]ssa vuosina 1958–1967 syntynyttä lasta, joita hän ei ollut tunnustanut omakseen. Heidän äitinsä oli Brigitte Hesshaimer, 24 vuotta Lindberghiä nuorempi [[münchen]]iläinen hatuntekijä, jonka suhde Lindberghiin alkoi vuonna 1957 ja jatkui Lindberghin kuolemaan (1974) asti. Lapset olivat Dyrk (1958), Astrid, ja David (1967). Lasten vanhemmat pystyivät pitämään suhteensa täysin salassa. Lapsetkaan eivät tietäneet kuka heidän isänsä oli, vaikka he tapasivat häntä hänen satunnaisilla vierailuillaan. Tytär Astrid luki myöhemmin Lindberghiä käsittelevän lehtiartikkelin ja löysi valokuvia sekä yli sata Lindberghin hänen äidilleen kirjoittamaa kirjettä. Hän sai asian selville vuonna 2003, kaksi vuotta Birgitte Hesshaimerin kuoleman jälkeen – hän kuoli 74-vuotiaana vuonna 2001. Myöhemmin kävi myös ilmi, että Charles Lindbergillä oli ollut suhde myös Brigitten isosiskon Marietten kanssa. Suhteesta syntyi kaksi poikaa Vargo (1962) ja Cristoph (1966).<ref>TK-Historia 2/2010 s.4. </ref>