Ero sivun ”Kaspianmeri” versioiden välillä

Kaspianmerellä ei ole laskujokia. [[Volga]], [[Ural (joki)|Ural]] ja [[Terek]] laskevat järvenmeren pohjoisosiin, ja niiden vesi vastaa 88 prosentista kaikesta meren virtaavasta vedestä. Lännestä järveenmereen laskee pienempiä jokia kuten [[Sulak]], [[Samur]] ja [[Kura]]. Viisi prosenttia meren virtaavasta vedestä tulee eteläisistä Iranin joista. Kuivalta itärannalta ei mereen laske pysyvästi yhtään virtaa.<ref name="eb" /> Kaspianmeri on kanavayhteydessä [[Itämeri|Itämereen]], [[Mustameri|Mustaanmereen]] ja [[Vienanmeri|Vienanmereen]].<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = toim. Ahola Veikko, Kuhlman Irmeli ja Luotio Jorma | Nimeke = Tietojätti 2000 | Vuosi = 1999 | Kappale = | Sivu = 363–364 | Selite = Viides painos (2001) |Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Gummerus Kustannus Oy | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 19. heinäkuuta 2007 |Kieli = }}</ref>

Kaspianmeren pohjoisrannikko on alavaa maata, jota hallitsee Volgan ja muiden suurten jokien suistot. Länsiranta on mäkistä, ja [[Kaukasus|Kaukasuksen vuoristo]]a erottaa järvestämerestä kapea tasanko. [[Apšeronin niemimaa]]lla sijaitsee [[Baku]]n kaupunki, ja sen eteläpuolella on [[Kura-Aras]]in alanko. Lounais- ja etelärannikolla on alankoja, joiden takana nousee korkeita vuorijonoja kuten [[Tališ]] ja [[Elburs]]. Itärannikko on matalaa. Itärannikon keskiosassa on [[Garabogazköl]]in lahti, jota erottaa järvestämerestä keinotekoinen penger.<ref name="eb" />

Ilmaston vaihtelujen seurauksena Kaspianmeren laajuus on vaihdellut huomattavasti vuosisatojen aikana. 1900-luvun alun ja vuoden 1977 välillä järvenmeren pinta laski kolmella metrillä haihtumisen lisääntymisen ja laskuvesien vähenemisen myötä, osittain [[keinokastelu]]n seurauksena. Vuonna 1978 järvenmeren pinta alkoi taas nousta, ja vuonna 1995 se saavutti huippunsa.<ref name="eb" />