Ero sivun ”Maxim m/1910” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
|||
Rivi 3:
== Historia ==
[[Hiram Maxim]] kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin, kun keisarilliselle laivastolle tilattiin ainoastaan 12 konekivääriä. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) [[Venäjän keisarillinen armeija]] tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik). Aseita käytettiin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]] vuosina 1904–1905. Tulan asetehdas aloitti tämän jälkeen Maximien
valmistuksen Venäjällä vuonna 1905. Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustetulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin. Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kilogrammaa. Valmistuksessa siirtyminen vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen – m/1910:n ratkaisevina tuntomerkkeinä pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua. Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä. Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.
| |||