Ero sivun ”Kontrabasso” versioiden välillä

'''Kontrabasso''' on [[jousisoitin]]perheen suurikokoisin jäsen.<ref name="Wade-Matthews"/> [[Kamariorkesteri|Kamari]]- ja [[sinfoniaorkesteri|sinfoniaorkesterissa]] sillä on tärkeä rooli, sillä matalan [[ääniala]]nsa ansiosta se luo orkesterin sointiin syvyyttä. Tavallisesti kontrabasso soi [[oktaavi]]n [[sello]]a alempaa.<ref name="britannica"/> [[Taidemusiikki|Taidemusiikissa]] kontrabasson käyttö [[soolo]]soittimena on yleistynyt modernien teräskielien kehityksen johdosta. Nykymusiikin säveltäjille kontrabasson pitkä soiva kielenpituus tarjoaa monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. [[Jazz|Jazzmusiikissa]] kontrabassolla on keskeinen osa ja sillä soitetaan usein myös sooloja. Populaarimusiikissa [[bassokitara]] syrjäytti kontrabasson 1950-luvun loppuessa, mutta se oli sitä ennen hyvin yleinen. Soitinta käytetään paljon myös [[kansanmusiikki|kansanmusiikissa]].

 

Kontrabasson soitettavuuden vuoksi soittimen koko on huomattavasti pienempi kuin akustisen teorian ennustama optimaalisesti soivan instrumentin koko. Kontrabassoja myös rakennetaan varsin moneen eri kokoon, eikä soittimen mittoja ole standardisoitu. Tyypillisesti sooloteoksia ja kamarimusiikkia soitetaan pienempikokoisimmilla soittimilla kuin sinfoniamusiikkia. [[Viulu]] ja [[sello]] puolestaan ovat mitoiltaan hyvin standardoituneet ([[alttoviulu]]n mitoissa on sen sijaan ollut jonkin verran vaihtelua). Yleisimmin kontrabasso on ¾-kokoinen (vaikkakin tämä kokoluokitus kontrabasson kohdalla on harhaanjohtava), ja kielen soiva pituus on 100–110&nbsp;senttimetriä.

 

Contrabbasso fatta da Niccolò Amati a Cremona nel 1670.jpg|[[Nicola Amati]]n valmistama kontrabasso Italian [[Cremona]]sta (1670).

Kontrabass Stadlmann MIM 5193.jpg|Viulumuodon kontrabasso (Johann Joseph Stadlmann, Wien, ajalta 1720–1729).