Ero sivun ”Vladimir Voinovitš” versioiden välillä

561 merkkiä poistettu ,  2 vuotta sitten
rv, eston kiertoa (WPK)
(Kumottu muokkaus 17484001, jonka teki 188.238.6.236 (keskustelu): Kumottu artikkelin vandalisointi ja muokkaussota.)
Merkkaukset: rv Kumottu
(rv, eston kiertoa (WPK))
[[Kuva:Vladimir Voinovich2.jpg|thumb|175px|Vladimir Voinovitš vuonna 2010.]]
'''Vladimir Nikolajevitš Voinovitš''' ({{k-ru|Влади́мир Никола́евич Войно́вич}}, [[26. syyskuuta]] [[1932]] Stalinabad, [[Neuvostoliitto]], nyk. [[Dušanbe|Stalinabad]] [[Tadžikistan]]issa – [[27. heinäkuuta]] [[2018]] [[Moskova]], [[Venäjä]]<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.novayagazeta.ru/news/2018/07/28/143682-umer-pisatel-vladimir-voynovich|nimeke=Умер писатель Владимир Войнович|julkaisu=Новая газета - Novayagazeta.ru|viitattu=2018-07-28|ietf-kielikoodi=ru-RU}}</ref>) oli [[venäläinen kirjallisuus|venäläinen kirjailija]].
 
Vladimir VoinovitšinVoinovitš isäsyntyi [[Nikolaitoimittajan Voinovitš]] (1905-1987) oliperheeseen [[toimittajaTadžikistan]],in jonkapääkaupungissa. viisivuotisen [[Stalinin vainot|poliitisen vankeuden]]Isän (1936-1941)pidätyksen jälkeenjälkeeen perhe muutti [[Tadžikistanin sosialistinen neuvostotasavalta|Tadžikistanin neuvostotasavallastaUkraina]]n [[Zaporižžja]]an, [[Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta|Ukrainan neuvostotasvalta]]an. [[Itärintama (toinen maailmansota)|Toisen maailmansodan]] jälkeen Vladimir Voinovitš kävi ammattikoulun, palveli [[Neuvostoliiton asevoimat|armeija]]ssa 1951-1955armeijassa ja muutti Moskovaan,opiskeli [[Venäjän federatiivinen sosialistinen neuvostotasavalta|Venäjän neuvostotasavaltaMoskova]]an. Hän opiskelin pedagogisessa instituutissa, josta hän lähti [[komsomol]]nuorten mukana raivaamaan [[Kazakstanin sosialistinen neuvostotasavalta|Kazakstanin neuvostotasavallanKazakstan]]in uudismaita.<ref name="Krugosvet">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.krugosvet.ru/enc/kultura_i_obrazovanie/literatura/VONOVICH_VLADIMIR_NIKOLAEVICH.html | Nimeke = Entsiklopedija Krugosvet | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = | Viitattu = 10.1.2016 }}</ref>
 
Voinovitš alkoi kirjoittaa runoja 1950-luvun alussa. 1960-luvun alussa hän tuli tunnetuksi suositun ”Kosmonauttien laulun” sanoittajana. Voinovitš julkaisi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] joukon kertomuksia ja pienoisromaaneja, joista eräät hän muokkasi näytelmiksi. [[Satiiri]]nen romaani ''Sotamies Ivan Tšonkinin ihmeelliset seikkailut'' (''Žizn i neobytšainyje prikljutšenija soldata Ivana Tšonkina'', alkuosa julkaistu [[Saksa]]ssa 1969, kokonaan [[Ranska]]ssa 1975) sekä kirjailijan [[toisinajattelija|toiminta kansalaisoikeuksien puolesta]] johtivat hänen erottamiseensa [[Neuvostoliiton kirjailijaliitto|Neuvostoliiton kirjailijaliitosta]] vuonna 1974<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Kasack, Wolfgang | Nimike = Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda | Julkaisupaikka = London | Julkaisija = Overseas Publications Interchange | Vuosi = 1988 | Sivu = 177–178| Tunniste = ISBN 0-903868-73-3}}</ref>. Vuonna 1980 Voinovitš muutti Saksaan ja seuraavana vuonna häneltä riistettiin Neuvostoliiton kansalaisuus<ref name="Krugosvet" />.
 
Kirjailijan lännessä julkaisemien satiirien aiheena on neuvostojärjestelmä ja sen historia. Itärintaman[[Suuri taistelujenisänmaallinen sota|”Suuren isänmaallisen sodan”]] alkuvaiheesta kertovan ''Tšonkinin'' jatko-osana ilmestyi ''Kruununtavoittelija'' (''Pretendent na prestol'', 1979). Arkielämän mielettömyyttä kuvaavat kertomukset ''Ivankiada'', (1976 (”Ivankiadi”) ja ''Šapka'' (”Lakki”) sekä [[essee]]kokoelma ''Antisovetski Sovetski Sojuz'', 1985 (”Neuvostovastainen Neuvostoliitto”, 1985). Lännessä kirjoitetuista teoksista huomattavin on [[antiutopia]] ''Moskva 2042'', 1987 (”Moskova vuonna 2042”, 1987).<ref name="russkaja">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar | Vuosi = 2005 | Sivut = 363–365 | Selite = | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = OLMA-PRESS Invest | Tunniste = ISBN 5-94848-211-1 | www = http://lib.pushkinskijdom.ru/LinkClick.aspx?fileticket=Q1F768vf2_U%3d&tabid=10547}}</ref> Sen kuvaamalla tulevaisuuden Venäjällä uus[[kommunismi|kommunistiuuskommunistinen]]nen ideologia on sulautunut [[Moskovanortodoksinen patriarkaattikirkko|ortodoksisuuteenortodoksiseen uskontoon]]. 1980-luvulla Voinovitš toimi myös [[Radio Free Europe|Radio Svoboda]]n avustajana.<ref name="kto">{{Verkkoviite | Osoite = https://slovari.yandex.ru/~%D0%BA%D0%BD%D0%B8%D0%B3%D0%B8/%D0%9A%D1%82%D0%BE%20%D0%B5%D1%81%D1%82%D1%8C%20%D0%BA%D1%82%D0%BE%20%D0%B2%20%D0%BA%D1%83%D0%BB%D1%8C%D1%82%D1%83%D1%80%D0%B5/%D0%92%D0%BE%D0%B9%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D0%B8%D1%87%20%D0%92%D0%BB%D0%B0%D0%B4%D0%B8%D0%BC%D0%B8%D1%80%20%D0%9D%D0%B8%D0%BA%D0%BE%D0%BB%D0%B0%D0%B5%D0%B2%D0%B8%D1%87 | Nimeke = Kto jest kto v kulture | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = | Viitattu = 10.1.2016}}</ref>
 
[[Neuvostoliiton presidentti]] [[Mihail Gorbatšov]] palautti Voinovitšille maanNeuvostoliiton kansalaisuuden vuonna 1990. Hänen pääteoksensa ''Tšonkin'' ilmestyi kotimaassaan vuonna 1988 herättäen valtavaa huomiota. Kirjailijan myöhempiä teoksia ovat omakohtainen [[KGB]]-kuvaus ''Delo no 34840'' (”Tapaus numero 34840”, 1994), omaelämäkerrallinen ''Zamysel'' (”Aie”, ensimmäinen julkaisu 1995), romaani ''Monumentalnaja propaganda'' (”Monumenttipropaganda”, 2000) ja [[Aleksandr Solženitsyn]]ille omistettu ''Portret na fone mifa'' (”Muotokuva myytin taustalla”, 2002).<ref name="kto" />
 
== Suomennettuja teoksia ==
 
== Suomennettuja teoksia ==
* ''Sotamies Ivan Tšonkinin ihmeelliset seikkailut''. Suom. Riitta Pyykkö. Hämeenlinna: Karisto, 1979.
* ''Kruununtavoittelija: sotamies Ivan Tšonkinin uudet seikkailut''. Suom. Riitta Pyykkö. Hämeenlinna: Karisto, 1981.
 
== Lähteet ==
 
{{viitteet}}
 
{{AAKKOSTUS:Voinovits, Vladimir}}
 
 
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat]]
[[Luokka:Venäläiset kirjailijat]]
Rekisteröitymätön käyttäjä