Ero sivun ”Platon” versioiden välillä

97 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
kielenhuoltoa, mm, alkutekstin rakenteita noudattavia muokattu
(kielenhuoltoa, mm, alkutekstin rakenteita noudattavia muokattu)
'''Platon''' ({{k-grc|Πλάτων}}, [[427 eaa.|427]]–[[347 eaa.]]) oli [[antiikin Kreikka|antiikin kreikkalainen]] [[filosofi]] ja [[Platonin Akatemia|Akatemian]] perustaja, jota pidetään yhtenä antiikin ja koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista. Hän oli [[Sokrates|Sokrateen]] kuuluisin oppilas ja [[Aristoteles|Aristoteleen]] opettaja.<ref name="SEP-Plato">{{SEP | Id=plato | Tekijä=Kraut, Richard | Nimeke=Plato | Viitattu=7.9.2010}}</ref><ref name="IEP-Plato">{{IEP | Id=plato | Tekijä=Smith, Nicholas D. | Nimeke=Plato | Viitattu=7.9.2010}}</ref>
 
Filosofina Platon oli [[rationalismi (tietoteoria)|rationalisti]], [[platoninen realismi|realisti]], [[idealismi (ontologia)|idealisti]] ja [[dualismi (filosofia)|dualisti]], ja hän on ollut monien näihin liittyvien ajatusten innoittaja myöhemmässä filosofiassa.<ref name="Sharma">{{Kirjaviite | Tekijä=Sharma, R. N.| Nimeke=Plato : An Interdisciplinary Perspective | Julkaisija=Atlantic Publishers & Distri | Vuosi=1991 | Sivu=163–164 | www=http://books.google.fi/books?id=5tSOV8W1aCUC&pg=PA163}}</ref> Hän kirjoitti lukuisista filosofisista aiheista ja käsitteli erityisesti [[etiikka]]a, [[politiikka]]a, [[metafysiikka]]a ja [[tietoteoria]]a. Platon tunnetaan erityisesti [[ideaoppi|ideaopistaan]], kirjoittamistaan [[dialogi|dialogeista]] (muun muassa ''[[Pidot (Platon)|Pidot]]'', ''[[Faidros (dialogi)|Faidros]]'' ja ''[[Valtio (Platon)|Valtio]]'') sekä ''[[Sokrateen puolustuspuhe (Platon)|Sokrateen puolustuspuheesta]]''. Platonin dialogit ovat antiikin ainoina säilyneet todennäköisesti kokonaisuudessaan nykypäivään, mutta osaa hänen nimissään kulkevista teoksista pidetään [[Epäperäiset Platonin teokset|epäperäisinä]], myöhempien platonikkojen kirjoittamina.<ref name="Nicholson">{{Kirjaviite | Tekijä=Nicholson, Graeme | Nimeke=Plato's Phaedrus: the philosophy of love | Julkaisija=Purdue University Press | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 1557531196 | Sivu=6 | www=http://books.google.fi/books?id=KptbKwmqToQC&pg=PA6}}</ref>
 
Platon oli tyyliltään [[kaunokirjallisuus|kaunokirjailija]], joten hänen kirjoituksensa sisälsivät tarinoita, [[vertauskuva|vertauskuvia]] ja [[myytti|myyttejä]] yhdistettynä [[filosofinen analyysi|käsitteiden tutkimiseen]]. Platon kirjoitti myös Sokrateen opetuksia muistiin, ja myös Platonin dialogeissa Sokrates on miltei poikkeuksetta pääosassa. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Sokrateen hahmon mielipiteet dialogeissa ovat todellisen historiallisen Sokrateen ajatuksia, ja missä määrin Platonin omia ajatuksia, jotka on pantu Sokrateen nimiin (niin kutsuttu [[sokraattinen ongelma]]). Sokrates vaikutti joka tapauksessa merkittävästi Platonin ajatteluun ja todennäköisesti ainakin osa Platonin varhaisempien teosten käsittelemistä ajatuksista on lainattu tai sovellettu Sokrateelta.<ref name="SEP-Plato"/><ref name="IEP-Plato"/>
=== Nuoruus ===
 
Platon oli kotoisin [[Antiikin Ateena|Ateenasta]] [[Kollytos|Kollytoksen]] [[demos|demoksesta]], ja hän syntyi joko siellä tai [[Aígina|Aiginalla]]. Hänen isänsä oli Ariston, Aristokleen poika, ja hänen äitinsä Periktione. Platon syntyi suhteellisen yläluokkaiseen perheeseen, sillä hän oli äitinsä puolelta sukua tunnetuille valtiomiehille [[Solon]]ille ja Glaukonille. Myös hänen isänsä oli ylimyksellistä sukua. Platonilla oli kaksi veljeä, [[Adeimantos]] ja [[Glaukon]], sekä sisar Potone, joka oli Platonin myöhemmän oppilaan ja seuraajan [[Speusippos|Speusippoksen]] äiti.<ref name="DL-III.1-7">Diogenes Laertios (DL) III.1–7.</ref> Platon itse ei mennyt koskaan naimisiin, eikä vaikuta olleen paljonkaan tekemisissä naisten kanssa lapsuutensa jälkeen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Downs, Robert B. | Nimeke=Books That Changed the World | Julkaisija=Signet Classic | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 0451529286 | Sivu=59 | www=http://books.google.fi/books?id=E_WkyVZOn3UC&pg=PA59}}</ref><ref>Thesleff 1989, s. 74–75.</ref>
 
Diogenes Laertioksen mukaan Platonin oikea nimi oli isoisänsä mukaan Aristokles. Lempinimen Platon hänen kerrotaan saaneen painikumppaneiltaan. Se tarkoittaa [[Kreikan kieli|kreikaksi]] leveää (''platys''). Ei tiedetä tarkoitettiinko sillä mahdollisesti hänen ulkoista olemustaan, kuten otsaa tai [[paini]]n kehittämää rintakehää, taivai hänen ”tyylinsä laveutta”.<ref name="DL-III.1-7"/><ref name="Linkomies-1961">Linkomies 1961, s. v-vx.</ref> Joidenkin mukaan Platon olisi kuitenkin ollut hänen oikea nimensä. Tätä tukee se, että se oli tavallinen nimi tuohon aikaan. [[Dikaiarkhos]] kertoo Platonin osallistuneen painijana [[Isthmian kisat|Isthmian kisoihin]]. Urheilun lisäksi nuorta Platonia kiinnostivat maalaus ja [[runous]];: hänen sanotaan kirjoittaneen sekä [[dityrambi|dityrambeja]], [[lyriikka]]a että [[kreikkalainen tragedia|tragedioita]]. Diogeneen mukaan Platon toimi Ateenassa [[khoros|koregina]].<ref name="DL-III.1-7"/>
 
=== Sokrateen oppilaana ===
 
Platon tutustui Sokrateehen vuonna [[407 eaa.]], jolloin hän oli 20-vuotias.<ref name="DL-III.1-7"/> Hänestä tuli välittömästi tämän oppilas. Platon oli saanut yhteiskuntaluokkansa mukaisesti hyvän koulutuksen ja perehtynyt siten myös filosofiaan jo aiemmin, mutta Sokrateen tapaamisen jälkeen filosofiasta tuli hänen elämäntehtävänsä. Sukutaustansa vuoksi PlatonillePlatonin olisi ollut luonnollista antautua [[politiikka|poliittiselle]] uralle, mutta Ateenan levottomat ajat [[peloponnesolaissota]]a seuranneina vuosina saivat aikaanhänet sen, että hän hylkäsihylkäämään politiikan. Tarinan mukaan Platon hautasi myös haaveensa runoilijan urasta kuultuaan ensimmäistäensimmäisen kertaakerran Sokrateen puhuvan. Hänen väitetään polttaneen kirjoittamansa tragediat päästyään perille uudesta kutsumuksestaan. Näiden perinteisten vaikuttamiskeinojen, politiikan ja kirjallisuuden, sijasta hän valitsi oman tapansa uudistaa yhteiskuntaa ja hahmotella omanlaistaan yhteiskuntautopiaa.<ref name="Linkomies-1961"/><ref name="Thesleff-1999-33">Thesleff 1999, s. 33–36.</ref>
 
[[Tiedosto:Socrates and Plato.jpg|thumb|180px|left|Platon Sokrateen oppilaana keskiaikaisessa kuvassa.]]
 
Platon oli Sokrateen oppilaana kahdeksan vuotta, Sokrateen vuonna 399 eaa. tapahtuneeseen kuolemaan saakka.<ref name="Linkomies-1961"/> Antiikin aikana Platon laskettiin pitkään vain yhdeksi [[sokraatikot|sokraatikoksi]] muiden joukossa, eikä häntä pidetty aina edes sokraatikoista merkittävimpänä tai edes Sokrateen perinnön varsinaisena jatkajana samassa määrin kuin muita sokraatikkoja;. Platon vaikuttaa itsekin katsoneen, ettei kuulunut Sokrateen kaikkein lähimpiin ystäviin.<ref>Thesleff 1989, s. 82.</ref> Platon oli myös huonoissa väleissä monien muiden sokraatikkojen, erityisesti [[Ksenofon]]in, [[Antisthenes|Antistheneen]], [[Aristippos|Aristippoksen]] ja [[Aiskhines (sokraatikko)|Aiskhineen]] kanssa. Ksenofonin kanssa hänen katsottiin kilpailleen, koska kummatkinhe kirjoittivat samanlaisista aiheista, kuten [[Sokrateen puolustuspuhe|puolustuspuheen Sokrateelle]] sekä teoksen nimeltä ''Pidot''. Toisaalta erityisesti Platonin ja Ksenofonin välistä kitkaa on myöhemmissä legendoissa myös liioiteltu.<ref name="DL-III.34-36">DL III.34-36.</ref><ref>Thesleff 1989, s. 65, 67–68.</ref>
 
Platon osallistui – ainakin oman kertomuksensa mukaan – Sokrateen oikeudenkäyntiin,<ref name="Platon-Apologia-34a">Platon: ''Apologia'' 34a, 38b.</ref> mutta ei ollut paikalla tämän kuollessa: ''[[Faidon (dialogi)|Faidonin]]'' mukaan hän oli tuolloin sairaana.<ref name="Platon-Faidon-59b">Platon: ''Faidon'' 59b.</ref> Sokrateen saama kohtelu liikutti Platonia suuresti, ja suurin osa hänen varhaisista töistään sisältää muistelmia hänen mestaristaan. Platon ihaili Sokratesta niin paljon, että teki tästä myöhemmin dialogiensa päähenkilön ja laittoipani omat ajatuksensa kokonaan tämän nimiin. Todellisuudessa ajatukset lienevät Platonin omia, mutta innoitus niihin on mitä ilmeisimmin tullut Sokrateelta, sillä vain niin voidaan selittää hänen Sokrateehen kohdistamansa ihailu.<ref name="Linkomies-1961"/>
 
Sokrateen kuoleman jälkeen, 28-vuotiaana, Platon muutti joksikin aikaa [[Megara]]an [[Eukleides Megaralainen|Eukleideen]] luokse yhdessä eräiden muiden Sokrateen oppilaiden kanssa.<ref name="DL-III.1-7"/> He pakenivat mahdollisia vainoja, jotka olisivat saattaneet kohdistua kuolemaan tuomitun Sokrateen oppilaisiin. Tarinoiden mukaan Platon matkusteli lisäksi ainakin [[Kreikkalainen ja roomalainen Egypti|Egyptissä]] ja [[Kyrene]]ssä ennen palaamistaanpaluutaan Ateenaan. Kerrotaan, että hän olisi tavannut Egyptissä ennustajia ja pappeja, sekä Kyrenessä matemaatikko [[Theodoros Kyreneläinen|Theodoroksen]]. Platon olisi halunnut matkustaa myös Aasiaan tapaamaan [[maagi|maageja]], mutta sodat estivät sen.<ref name="DL-III.1-7"/> Hänen matkakumppaneikseen mainitaan [[Eudoksos]]<ref>Strabon: ''Geografia'' XVII.29.</ref> ja [[Simmias]],<ref>Plutarkhos: ''[[Sokrateen daimonionista]]'' 7.</ref> ja jopa [[Euripides]].<ref>DL III.6.</ref>
 
Sokrateen lisäksi Platon sai paljon vaikutteita muiden muassa [[Herakleitos|Herakleitokselta]] ja [[Parmenides|Parmenideelta]]. Diogenes Laertios kertoo, että Platon olisi liittynyt Sokrateen kuoleman jälkeen [[Kratylos|Kratyloksen]] ja [[Hermogenes (filosofi)|Hermogeneen]] seuraan;. ensinEnsin mainittu oli ollut Herakleitoksen oppilas, ja viimeksi mainittujälkimmäinen puolestaan oli omaksunut Parmenideen ajatukset. Lisäksi Platon sai myöhemmin vaikutteita [[pythagoralaisuus|pythagoralaisilta]], joihin hän tutustui Italiassa käydessään.<ref name="DL-III.1-7"/><ref name="IEP-Plato"/><ref name="Thesleff-1999-36">Thesleff 1999, s. 36–38.</ref>
 
=== Varhaiset dialogit ===
 
''[[Sokrateen puolustuspuhe (Platon)|Sokrateen puolustuspuheen]]'' ajatellaan yleensä olevan Platonin varhaisin teos. Se esittääon puheenpuhe, jonka Sokrates piti puolustuksekseen omassa oikeudenkäynnissään. Vaikka se ottaa antiikille tyypillisesti joitakin vapauksia taiteellisen vaikutelman nimissä, sen ajatellaan kuvaavan alkuperäisen puheen ytimen hyvin.<ref name="Curnow-Plato">{{Kirjaviite | Tekijä=Curnow, Trevor | Nimeke=The Philosophers of the Ancient World: an A-Z guide | Julkaisupaikka=London | Julkaisija=Duckworth | Vuosi=2006 | Sivu=221–223 | Tunniste=ISBN 0715634976}}</ref> Pian Sokrateen kuoleman jälkeen Platon kirjoitti myös ensimmäiset, niin sanotut varhaisvaiheen dialoginsa. NäihinNiihin lukeutuvat [[Hippias (laajempi dialogi)|laajempi]] ja [[Hippias (lyhyempi dialogi)|lyhyempi ''Hippias'']], ''[[Ion (dialogi)|Ion]]'', ''[[Kriton (dialogi)|Kriton]]'', ''[[Kharmides (dialogi)|Kharmides]]'', ''[[Lakhes (dialogi)|Lakhes]]'', ''[[Lysis (dialogi)|Lysis]]'', ''[[Euthydemos (dialogi)|Euthydemos]]'', ''[[Euthyfron]]'', ''[[Gorgias (dialogi)|Gorgias]]'' ja ''[[Protagoras (dialogi)|Protagoras]]'', sekä ''[[Valtio (Platon)|Valtion]]'' ensimmäinen kirja.<ref name="IEP-Plato"/> Teokset valmistuivat mahdollisesti hyvin pian Sokrateen kuoleman jälkeen. Osa on periaatteessa saattanut valmistua jo Sokrateen eläessä. Tällaisiksi on epäilty erityisesti ''Ionia'' ja lyhyempää ''Hippiasta''. Diogenes LaertiosLaertioksen kertookertoman tarinan, jonka mukaan SokratesPlaton olisi kuunnellut Platonin lukevanlukenut dialogiaan ''Lysis'' hänelleSokrateelle, jajoka olisi suuttunut, koska Platon oli kirjoittanut siihen sellaista, mitä Sokrates ei ollut koskaan sanonut.<ref name="DL-III.34-36"/> ''Sokrateen puolustuspuhe'' ja ''Kriton'' ovat sisältönsäkin puolesta syntyneet luonnollisesti vasta Sokrateen kuoleman jälkeen.<ref name="Linkomies-1961"/>
 
Noin vuonna [[389 eaa.]] Platon matkusti ensimmäisen kerran [[Magna Graecia|Suur-Kreikkaan]] ja [[antiikin Sisilia|Sisiliaan]] nykyisen [[Italia]]n alueellaalueelle. Hän kävi sekä [[Taras|Taraksessa]] että [[Syrakusa]]ssa. Yhtenä matkan syynä tälle matkalle saattoi olla halu tutustua pythagoralaiseen filosofiaan. Taraksessa hänen tiedetään olleen yhteyksissäyhteydessä ainakin pythagoralaiseen [[Arkhytas|Arkhytakseen]].<ref>{{SEP | Id=archytas | Tekijä= | Nimeke=Archytas | Viitattu=3.2.2011}}</ref> Diogeneen mukaan hän tapasi Italiassa myös samaan koulukuntaan kuuluneet [[Filolaos|Filolaoksen]] ja [[Eurytos|Eurytoksen]].<ref name="DL-III.1-7"/>
 
Syrakusassa Platon tutustui kaupungin tyranniin [[Dionysios I|Dionysios vanhempaan]] sekä tämän sukulaiseen [[Dion Syrakusalainen|Dioniin]] ja opetti näille filosofiaa. Dionysios itse ei suostunut hylkäämään väkivaltaisia hallintoperiaatteitaan, mutta Dionista tuli Platonin oppilas ja ystävä. VuonnaPlaton palasi Ateenaan vuonna [[388 eaa.]] Platon palasi Ateenaan, koska Dionysios ajoi hänet pois loukkaantuneena hänen opetuksistaan, joiden mukaan tyranni ei saa hallita pelkästään voimaa käyttäen vaan hänen olisi oltava myös erityisen hyveellinen.<ref name="Linkomies-1961"/> Erään kertomuksen mukaan Dionysios olisi myynyt Platonin orjaksi [[Sparta]]n lähettiläälle Pollikselle ja hänet olisi vapauttanut kyreneläinen [[Annikeris]] olisi sitten vapauttanut tämän.<ref>DL III.20.</ref><ref>Anthon 1853, s. 315.</ref>
 
Platonin varhaisten dialogien kausi sijoittuu näin Sokrateen kuoleman ja Platonin ensimmäisen Sisilian matkan väliin, noin vuosille 399-387 eaa.<ref name="IEP-Plato"/>
=== Platonin Akatemia, keskivaiheen dialogit ===
 
[[Tiedosto:Sanzio 01 Plato Aristotle.jpg|thumb|200px|Rafael, ''[[Ateenan koulu]]'', 1509–1510, yksityiskohta. Platon osoittaakohottaa kättä kädelläänkohti taivaaseentaivasta, ideoiden valtakuntaanvaltakuntaa, ja toisessa kädessäänkädessä hänellä on teoksensa ''[[Timaios (dialogi)|Timaios]]''. Vieressä kulkeva Aristoteles puolestaan osoittaa maahan, aistittaviin olioihin, pitäenja pitää toisessa kädessäänkädessä teostaan ''[[Nikomakhoksen etiikka]]''.]]
 
{{Pääartikkeli|[[Platonin Akatemia]]}}
 
Italiasta palattuaan Platon perusti tunnetun filosofikoulunsa,filosofikoulun [[Platonin Akatemia|Akatemian]]. Tämä tapahtui noin vuonna [[385 eaa.]], jolloin Platon oli noin 40-vuotias. Akatemia sijaitsi Ateenassa Akademeia-nimisessä lehdossa. Siellä sijaitsi puistomainen urheilupaikka, jossa Platon alkoi opettaa filosofiaa hänen ympärilleen kerääntyneille filosofian harrastajille.<ref name="Linkomies-1961"/> Kuuluisimpiin oppilaisiin lukeutuu [[Aristoteles]], joka opiskeli siellä monien muiden tunnettujen oppineiden tavoin useiden vuosien ajan. Muita Platonin oppilaita olivat muiden muassa [[Speusippos]], [[Ksenokrates]], [[Filippos Opuslainen|Filippos]], [[Dion Syrakusalainen|Dion]], [[Herakleides]], [[Lykurgos Ateenalainen|Lykurgos]] ja [[Demosthenes]]. Platonin oppilaina oli myös naisia.<ref>DL III.46.</ref> Akatemia oli yksi varhaisimmista järjestäytyneistä oppilaitoksista länsimaissa, ja opetuksen lisäksi sen toimintaan kuului tutkimusta kaikilta tieteen aloilta. Akademeian lisäksi Platon opetti myös [[Kolonos Hippios|Kolonoksessa]] omassa puutarhassaan.<ref name="DL-III.1-7"/>
 
Platonille itselleen Akatemian perustaminen on todennäköisesti ollut hänen merkittävin saavutuksensa.<ref name="EB-1980">{{Kirjaviite | Luku=Plato | Nimeke=Encyclopaedia Britannica | Selite=15th edition | Sivu=531–539 | Julkaisija=Encyclopaedia Britannica, Inc. | Vuosi=1980}}</ref> Hän toimi Akatemian johdossa keskeytyksettä noin kaksikymmentä vuotta ja yhteensä noin neljäkymmentä vuotta,. Hän luovuttaenluovutti koulunsakoulun ainoastaan matkojensa ajaksi Herakleideen johtoon.<ref>{{Suda | Id=eta,461 | Nimeke=Herakleides}}</ref> Tänä kautena hänen filosofiansa kehittyi täyteen kypsyyteensä. Tuona aikana Platon kirjoitti myös keskivaiheen dialoginsadialogit, joihin lukeutuvat hänen kuuluisimmat teoksensa ''[[Valtio (Platon)|Valtio]]'' ja ''[[Pidot (Platon)|Pidot]]''. Muita keskivaiheen dialogeja ovat ''[[Faidon (dialogi)|Faidon]]'', ''[[Kratylos (dialogi)|Kratylos]]'', ''[[Meneksenos (dialogi)|Meneksenos]]'' ja ''[[Menon (dialogi)|Menon]]'', joista kolmekolmen viimeistäviimeisen luetaankatsotaan joskus siirtymäkauteenkuuluvan varhaisten ja keskivaiheen dialogien välilleväliseen siirtymäkauteen. Siirtymävaiheeseen kohti myöhäisvaihetta kuuluvat lisäksi ''[[Parmenides (dialogi)|Parmenides]]'', ''[[Theaitetos (dialogi)|Theaitetos]]'' ja ''[[Faidros (dialogi)|Faidros]]''. Siirtymävaiheet mukaan lukien keskivaiheen dialogien kausi sijoittuu vuosille 387–355 eaa.<ref name="IEP-Plato"/>
 
=== Myöhäisvaiheen dialogit ===
 
Vuonna [[366 eaa.]] Platon matkusti toisen kerran Sisiliaan [[Dionysios II|Dionysios nuoremman]] ja tämän neuvonantajaksi nousseen Dionin kutsumana. Platonin tarkoituksena oli todennäköisesti opettaa nuorelle tyrannille hänen ''ValtiossaanValtiossa'' määrittelemätmäärittelemänsä [[filosofikuningas|filosofikuninkaan]] ihanteet. Diogenes Laertioksen mukaan hänen tarkoituksensa oli pyytää Dionysiokselta maata ja asukkaita, jotka ryhtyisivät elämään hänen suunnittelemansa valtiomuodon mukaan. On kuitenkin epävarmaa, haaveiliko hän todellisuudessa varsinaisen ihannevaltion perustamisesta Sisiliaan. Lopulta Dionysios ja Dion kuitenkin riitaantuivat, ja myös Platon joutui ennen pitkää poistumaan maasta. Hän palasi Ateenaan koulunsa johtoon vuonna [[365 eaa.]] Vuonna [[361 eaa.]] Platon palasi Sisiliaan kolmannen ja viimeisen kerran, sillä hänet kutsuttiin takaisin. Hänen tarkoituksenaan oli saada sovinto Dionysioksen ja Dionin välille. TämäSovun rakentaminen kuitenkin epäonnistui, ja Platon joutui panttivangiksi. Hän pääsi palaamaan Ateenaan vuonna 360 eaa.<ref>DL III.18–23.</ref><ref name="Linkomies-1961"/>
 
Sisilian-matkoja lukuun ottamatta Platon toimi Akatemian johdossa elämänsä loppuun asti osoittamatta merkittävää vanhuudenheikkoutta.<ref name="Thesleff-1989-303">Thesleff 1989, s. 303–305.</ref> Palattuaan lopullisesti Ateenaan Platon kirjoitti myöhäisvaiheen dialoginsa. NäihinNiihin kuuluvat (mahdollisesti aikajärjestyksessä) ''[[Sofisti (dialogi)|Sofisti]]'', ''[[Valtiomies (dialogi)|Valtiomies]]'', ''[[Filebos (dialogi)|Filebos]]'', ''[[Timaios (dialogi)|Timaios]]'', ''[[Kritias (dialogi)|Kritias]]'' ja ''[[Lait (Platon)|Lait]]''.<ref name="IEP-Plato"/>
 
Platon kuoli noin 80-vuotiaana vuonna 347 eaa. Diogenes Laertioksenkin välittämän luotettavamman tiedon mukaan hän kuoli kesken hääaterian,<ref name="DL-kuolema">DL III.2–3, 40–41.</ref><ref name="Thesleff-1989-303">Thesleff 1989, s. 303–305.</ref> [[Cicero]]n mukaan puolestaan kesken kirjoittamisen.<ref>Cicero: ''De senectute V.13.''</ref> Platonin kuolema oli Ateenassa merkkitapaus. Hänet haudattiin Akatemian alueelle koko koulun osallistuessa hautajaissaattoon, ja myös [[Filippos II]]|Filippos II:n]] kerrotaan osallistuneen hautajaisiin. Platonin muistolle omistettiin kulttimenot, joihin kuului vuotuinen juhla.<ref name="DL-kuolema"/><ref name="Thesleff-1989-303"/> ''Lait'', joka oli Platonin kuollessa kesken ja kirjoitettuna pelkästään vahatauluille, julkaistiin vasta kuoleman jälkeen.<ref name="IEP-Plato"/><ref>DL III.37.</ref>{{Selvennä|Selvennä miten ne "julkaistiin", kun ei ollut kirjapainoja eikä kustantajia.}}
 
Myöhäisvaiheen dialogien kausi sijoittuu näinsiis vuosille 355–347 eaa.<ref name="IEP-Plato"/>
 
== Filosofia ==
[[Tiedosto:Anselm_Feuerbach_-_Das_Gastmahl._Nach_Platon_(zweite_Fassung)_-_Google_Art_Project.jpg|thumb|300px|[[Anselm Feuerbach]], ''Platonin pidot'', 1873.]]
 
Platon, kuten Sokrateskin, ajatteli että viisaudessa oli jotainjotakin jumalallista, että filosofia, joka sai alkunsa tiedonhalusta, oli älylliselle ihmiselle välttämätöntä toimintaa ja suurimpia siunauksia, joista hänihminen onpääsee osallinenosalliseksi. Kun ihminen tavoittelee viisautta rakastajan intohimolla, siitä tulee sielun puhdistaja, joka ohjaa ihmistähäntä yönkaltaisesta pimeydestä valoon. Tällainen viisauden tavoittelu vaativaatii kuitenkin sitä, että ihminen on ollut jo alun perinkin yhteydessä jumaluuteen, ja tämä yhteys merkitsimerkitsee puolestaan sitä, että sielu on luonteeltaan jumalallinen ja kuolematon, ja että sillä on synnynnäinen tarve tulla ikuisen kaltaiseksi. Filosofian kautta saa alkunsa paitsi tieto, myös oikea toiminta.<ref name="Anthon-317-319">Anthon 1853, s. 317–319.</ref>
 
Sokrateen ajatus siitä, että hyve on käytännöllistä tietoa, tulee esille dialogissa ''Protagoras'' ja siihen liittyvissä pienemmissä dialogeissa. Ne luovat Platonin etiikan perustan kumoamalla yleisiä näkemyksiä, joita moraaliin ja hyveisiin liitettiin. Vaikka sanatsanoja [[etiikka]] ja [[fysiikka]] eivätei edes esiinny Platonin teoksissa eikä dialektiikkaakaan esitetä erillisenä alana, Platonia voidaan silti pitää filosofian klassisen kolmijaon – [[dialektiikka]] (ja [[logiikka]]), fysiikka ja etiikka – alullepanijana. Hänellä oli todennäköisesti tavoitteenaan kehittää [[sokraattinen menetelmä]] tieteelliseksi dialektiseksi (loogiseksi metafyysiseksi) järjestelmäksi, joka tarjoaisi perustan sekä inhimilliselle tiedolle (fysiikka) että toiminnalle (etiikka). Tämän vuoksi hän erotti yleisen tietoon tähtäävän tutkimuksen ja ymmärryksen ainakin jossain määrin fysiikkaan ja etiikkaan liittyvistä asioista. Dialogeista ''Theaitetos'', ''Sofisti'', ''Parmenides'' ja ''Kratylos'' ovat etupäässä dialektisia;, ''Protagoras'', ''Gorgias'', ''Valtiomies'' ja ''Filebos'' etupäässä eettisiä;, ja ''Timaios'' käsittelee etupäässä fysiikkaa käsittelevä. Platonin voidaan kuitenkin nähdä olleen menestyksekkäämpi dialektiikassa ja etiikassa kuin fysiikassaan.<ref name="Anthon-317-319"/>
 
Platonin ajattelua on tulkittu lähinnä kahdella tavalla. Antiikin aikana hänen teostensa katsottiin muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden. Nykyaikana Platonin ajattelun katsotaan sen sijaan useimmiten katsotaan kehittyneen ja muuttuneen ajan kuluessa. Vastaavasti siinä, missä aiemmat tutkijat pyrkivät järjestämään Platonin dialogit aiheiden mukaan niin, että ne muodostaisivat mahdollisimman järkevän kokonaisuuden, nykyajan tutkijat ovat pyrkineet ennen kaikkea selvittämään sitä, missä järjestyksessä dialogit on kirjoitettu.<ref name="Curnow-Plato"/>
 
Dialogien saamasta arvostuksesta huolimatta Platon itse piti suullista opetusta huomattavasti arvokkaampana.<ref name="Linkomies-1961"/> [[Antiikin filosofien salaiset opetukset#Platon|Platonin suullisista opetuksista]], kuten luennosta nimeltä ”[[Antiikin filosofien salaiset opetukset#Puhe ”Hyvästä”|Hyvästä]]”, on säilynyt jonkin verran tietoa.<ref>Thesleff 1989, s. 359–369.</ref>
 
Platonin omaan ajatteluun pohjautuvaa myöhempää filosofiaa kutsutaan [[platonismi]]ksi.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref>
=== Todellisuuden kaksi tasoa ===
 
Platonin varhaisemmat dialogit käsittelivät lähinnä niitä menetelmiä, joilla voidaan saavuttaa [[tieto]]a, ja myöhäisemmät dialogit [[oikeudenmukaisuus|oikeudenmukaisuutta]] ja käytännöllistä [[etiikka]]a. Perustavana ajatuksena Platonilla oli kaikessa filosofiassaan aina se, että aistien avulla saavutettu tieto on epävarmaa ja epäpuhdasta, ja että ainoastaan mietiskelevä sielu voi saavuttaa todellista tietoa. Ainoastaan tällaisella tiedolla on tieteellistä ja eettistä merkitystä. Todellisuuden jakaminen tällä tavalla kahteen tasoon, ymmärrettävissä ja ajateltavissa olevaan korkeampaan todellisuuteen ja aistittavissa olevaan alempaan todellisuuteen eli maailmaan ympärillämme, oli Platonin filosofian keskeisin piirre, ja tästä mallista voidaan lähes jokaisen Platonin teoksen voidaan nähdä olevan riippuvainen tästä mallista.<ref name="SEP-Plato"/> PlatoninDialogeissaan dialogitPlaton esittävätesittää tähän jakoon perustuvia näkemyksiänäkemyksiään niin [[metafysiikka|metafysiikasta]], [[järki|järjestä]], tiedosta ja tiedon hankkimisesta, sielusta, etiikasta, ihmiselämästä kuin ihanteellisen valtion toiminnastakin.
 
Platonin filosofian voidaan katsoa perustuvan paitsi Sokrateen, myös [[Herakleitos|Herakleitoksen]], [[Parmenides|Parmenideen]] ja [[Pythagoras|Pythagoraan]] ajatuksiin. Erään näkemyksen mukaan hänen eettinen ja poliittinen oppinsa vastasi Sokrateen opetuksia, oppi aistittavista asioista Herakleitosta ja oppi ajateltavista asioista Parmenidesta ja Pythagorasta.<ref name="SEP-Plato"/><ref name="IEP-Plato"/><ref>DL III.8.</ref> Herakleitos oli nähnyt maailman jatkuvassa muutoksen tilassa, Parmenides taas tavoitteli maailmassa olevaa muuttumatonta tosiolevaista. Platonin voidaan katsoa yhdistäneen Herakleitoksen ja Parmenideen ajattelun jakamalla todellisuuden kahteen tasoon, joista toinen edusti muuttuvuutta ja toinen muuttumattomuutta. Hän nimittäin katsoi, että toiset asiat ovat aistittavissa ruumiin avulla ja toiset puolestaan ajateltavissa ruumista käyttämättä. Muuttuvan maailman asiat olivat niitä, jotka aistittiinaistitaan ruumiilla, kun taas muuttumattomia asioita voitiinvoidaan ajatella pelkällä järjellä. Pythagoralaisuus vaikutti Platonin ajatuksiin muuttumattomien asioiden taustalla olevasta matemaattisesta perustasta.<ref name="Thesleff-1999-36"/>
 
=== Metafysiikka ===
{{Pääartikkeli|[[Ideaoppi]]}}
 
Platonin ajattelun tunnetuimpia osatekijöitä on hänen ''ideaopiksi'' kutsuttu [[Dualismi (filosofia)|dualistinen]] [[metafysiikka]]nsa. Siinä maailma jaetaan kahteen puoleen edellä kuvatun kahden todellisuuden tason periaatteen mukaisesti: järjen käsitettävissä olevaan "muotojen" maailmaan taieli ideamaailmaan, ja aistein havaittavissa olevaan maailmaan ympärillämme.<ref name="Curnow-Plato"/> Platon näki aistittavissa olevan maailman ja kaikki siinä olevat asiat epätäydellisinä kopioina ymmärrettävissä olevan maailman muodoista eli ''[[idea|ideoista]]'' (kreik. ''idea'' tai ''eidos''). Nämä ideat ovat muuttumattomia ja täydellisiä, ja ne ovat käsitettävissä ainoastaan älyllä ja ymmärryksellä, eli sillä mielen kyvyllä, joka ei sisällä aistien käyttöä tai mielikuvitusta.<ref name="Thesleff-1999-42">Thesleff 1999, s. 42–47.</ref>
 
Platonille ideat olivat siis ikään kuin aistittavissa maailmassa olevien asioiden puhtaita ja muuttumattomia arkkityyppejä, ja tämä koski sekä aineellisia että aineettomia asioita: yhtä lailla kuin kaikkia yksittäisiä hevosia yhdisti Hevosen idea, josta ne olivat epätäydellisiä kopioita, samoin kaikkia yksittäisiä kauniita asioita yhdisti Kauneuden idea, josta ne olivat osallisia.<ref name="Curnow-Plato"/><ref name="Thesleff-1999-42"/> Platonin myöhemmän ajattelun keskeinen piirre oli yleinen matematisointi, ja hän ajatteli luvuilla ja geometrisillä muodoilla ([[Platonin kappaleet]]) olevan vastineensa ideamaailmassa.<ref name="Thesleff-1999-48">Thesleff 1999, s. 48–50.</ref>
 
Platon esitti ideaoppinsa muun muassa dialogeissa ''[[Faidon (dialogi)|Faidon]]''<ref>Esim. Platon: ''Faidon'' 73–80, 109–111.</ref> ja ''[[Valtio (Platon)|Valtio]]''. Viimeksi mainitussa Platon havainnollisti ajatuksiaan useilla tunnetuilla vertauksillaan, joihin kuuluvat [[luolavertaus]], [[aurinkovertaus]] ja [[jaettu jana]].<ref>Platon: ''Valtio'' 507b-520a.</ref> Näiden lisäksi ''[[Parmenides (dialogi)|Parmenides]]'' sisältää ideaopin itsekriittisen käsittelyn, ja ''[[Sofisti (dialogi)|Sofistissa]]'' ja ''[[Valtiomies (dialogi)|Valtiomiehessä]]'' Platon lähestyy ajatusta kokonaan uudelta kannalta. TämänSen vuoksi tutkijat ovat myös kysyneet, muuttiko Platon jossain vaiheessa mieltään ideoiden luonteen suhteen.<ref name="SEP-Plato"/><ref name="Thesleff-1999-42"/> Myöhemmässä filosofiassa Platonin näkemyksiin liittyy läheisesti niin kutsuttu [[platoninen realismi]] liittyy läheisesti Platonin näkemyksiin.<ref name="Balaguer">{{SEP | Id=platonism | Tekijä=Balaguer, Mark | Nimeke=Platonism in Metaphysics | Viitattu=15.9.2010}}</ref>
 
=== Tietoteoria ===
Platonin ideaopin päätavoitteena on ilmeisesti ollut [[tieto|tiedon]] takaaminen muuttuvassa maailmassa. Tämä oli antiikin aikana merkittävä filosofinen ongelma, koska tiedon katsottiin olevan jotakin pysyvää, kun taas maailmassa kaikki vaikuttaa olevan epävakaata ja muutoksen tilassa. Platonin ratkaisu oli siirtää tiedon perusta kokemuksen jokapäiväisestä maailmasta erilliseen ideoiden maailmaan; tietoa voitiin saada vain ideoista. Tieto tuli näin mahdolliseksi, mutta sillä hinnalla, että siitä tuli ylimaallista ja elitististä: vain pieni osa ihmisistä oli kykeneviä pääsemään siihen käsiksi.<ref name="Curnow-Plato"/>
 
Ideaoppiin kytkeytyvät tietoteoreettiset näkemyksensä Platon esitti ennen kaikkea dialogeissa ''[[Theaitetos (dialogi)|Theaitetos]]'' ja ''[[Menon (dialogi)|Menon]]''. ''Theaitetoksessa'' esitetään kysymys siitä, mitä tieto on. Vastauksena edetään kohti [[Tietoteoria#Perinteinen tiedon määritelmä|klassista tiedon määritelmää]]: tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.<ref>Platon: ''Theaitetos''.</ref> ''Menon'' puolestaan esittää Platonin näkemykset tiedon luonteesta ja oppimisesta. Se alkaa kysymyksellä siitä, voidaanko [[hyve]]ttä opettaa, ja etenee ajatukseen asioiden muistiinpalauttamisestapalauttamisesta mieleen (''[[Anamnesis|anamnēsis]]''), jonka mukaan oppimisessa on kyse ennalta olleen tiedon uudelleenlöytämisestä, sekä ajatukseen ''oikeasta mielipiteestä'', käsityksestä joka on oikea mutta jolla ei kuitenkaan ole selkeitä perusteita.<ref>Platon: ''Menon''.</ref>
 
Tiedon uudelleenpalauttaminen mieleen, palauttaminen eli muistaminen, oli Platonille ikuisen idean tavoittamista. Siinä missä aistit käsittelivätkäsittelevät vaihtuvia, liikkuvia asioita, muisti tavoittitavoittaa levossa olevia ja pysyviä asioita, eikä Platonille mikään muu ollut pysyvää kuin ideat. MuistiinpalauttamisenMieleen palauttamisen kautta tietoteoria kytkeytyi ajatukseen sielun kuolemattomuudesta ja ennaltaolosta.<ref name="Curnow-Plato"/>
 
=== Fysiikka ===
{{Pääartikkeli|[[Timaios (dialogi)|Platonin Timaios]]}}
 
Fysiikka oli Platonille tietoa aistittavista ilmiöistä eli ideoiden aineellisista toteutumista ilmiömaailmassa. Koska Platon katsoi, että todellista tietoa voitiin saada vain ideoista, ilmiömaailma ei ollut hänelle erityinen tieteellisen mielenkiinnon kohde, samoin kuin se ei ollut ollut Sokrateellekaan. Luonto eli aistimaailma näyttäytyi hänelle ainoastaan ideamaailman alempiarvoisena kopiona, joka tarjosi vain epävarmoja aistien välittämiä kuvia. Näin aistimaailmaan liittynyt tieto ei ollut todellista tietoa eikä edes tiedon lähde, vaan ainoastaan todellisen tiedon yksittäistapauksia. Tästä seurasi, etteiettä Platonin mielestä Platonilleei voinut olla olemassa [[empiirinen tutkimus|empiiristä]] tietoa, koska se olisi ollut suorassa ristiriidassa hänen rationalistisen ajattelunsa kanssa. Siksi Platon hylkäsi myös tieteelliset kokeet. Platon katsoi, että ilmiöiden tehtävänä oli lähinnä stimuloida mieltä niin, että asioiden muistiinpalautuminenpalautuminen muistiin käynnistyy.<ref name="Turner">{{CathEnc | Id=12159a.htm | Tekijä=Turner, William | Nimeke=Plato and Platonism}}</ref><ref name="Zeller-2000-144">{{Kirjaviite | Tekijä=Zeller, Eduard | Luku=Plato's Physics | Nimeke=Outlines of the History of Greek Philosophy | Selite=13. painos | Julkaisija=Routledge | Vuosi=2000 | Sivu=144–149 | Tunniste=ISBN 0415225248 | www=http://books.google.fi/books?id=3HLrbnhrEeIC&pg=PA144}}</ref>
 
Vanhemmalla iällä Platon kuitenkin käänsi huomionsa ilmiömaailmaan dialogissaan ''Timaios'', joka on hänen ainoa luonnontieteellinen teoksensa. Platon omaksui [[pythagoralaisuus|pythagoralaisilta]] ajatuksen [[matematiikka|matematiikan]] ja [[tähtitiede|tähtitieteen]] käyttämisestä ikuisen ideamaailman ja muutoksessa olevan aineellisen maailman kytkemisessä toisiinsa. Matematiikka opettiopettaa ikuisia asioita, jotka kuitenkin kytkeytyivät aineelliseen; tähtitiede puolestaan tutkitutkii kaikkeutta ja taivaankappaleita, joita pidettiin ikuisina, itsessään liikkuvina ja jumalallisina, ja joiden liikkeet olivat matemaattisesti käsiteltävissä.<ref name="Zeller-2000-144"/>
 
Platonin käsitystä luonnosta hallitsi [[teleologia|teleologinen]] näkemys kaikkeuden tarkoituksesta, jota ohjasi jonkinlainen maailmansielu, joka teki kaiken parhaalla mahdollisella tavalla sekä moraalisessa, älyllisessä että esteettisessä mielessä. Kaikkeuden järjestäytymisen [[kaaos|kaoottisesta]] aineesta järjestäytyneeksi [[kosmos|kosmokseksi]] Platon esitti ''Timaioksessa'' myytin muodossa: hyväntahtoinen käsityöläinen, [[demiurgi]], muovasi kaikkeuden olemassa olleesta aineesta, käyttäen mallinaan ikuista ideamaailmaa. Ainetta Platon vertasi siis käsityöläisen käyttämään materiaaliin. Näin luominen ei tapahtunut ''[[ex nihilo]]'' eli tyhjästä, mikä ei olisi sopinut kreikkalaiseen ajatteluun.<ref name="Zeller-2000-144"/><ref name="Zeyl">{{SEP | Id=plato-timaeus | Tekijä=Zeyl, Donald | Nimeke=Plato's Timaeus | Viitattu=17.11.2010}}</ref>
 
=== Sielu ja ruumis ===
* Himosielu (tai tahtosielu;<ref name="Luhtala">{{Lehtiviite | Tekijä=Luhtala, Anneli | Otsikko=Stoalaisen elämänhallinnan perinne | Julkaisu=Tieteessä tapahtuu | Numero=2 | Vuosi=2005 | www=http://www.tieteessatapahtuu.fi/0205/luhtala.pdf}}</ref> ''epithymētikon'') sijaitsee vatsassa. Se on tyhmä ja yksinkertainen, ja haluaa aina samoja yksinkertaisia nautintoja. Siksi se on tarkoitettu lähinnä kuritettavaksi.
 
Muut Platonin sielua koskevat ajatukset ovat enimmäkseen peräisin dialogeista ''Faidon'', jonka pääasiallisena tarkoituksena oli sielun kuolemattomuuden todistaminen, sekä ''Timaios'', joka käsitteli muun muassa sielun alkuperää. Platon katsoi, että sielu oli ollut olemassa jo ennen yhdistymistään aineelliseen ruumiiseen, ja se oli nähnyt ideataivaassa ideat sellaisina kuin ne olivat, mikä oli myös esiehtona opille muistiinpalauttamisestamuistiin palauttamisesta. Tämä jako korkeampiarvoiseen sieluun ja alempiarvoiseen ruumiiseen ilmentää jälleen kerran Platonin kahden tason mallia. Platonin mukaan kuolemattomuus kuului ainoastaan järkisielulle.<ref name="Turner"/><ref name="Anthon-320-322">Anthon 1853, s. 320–322.</ref>
 
=== Politiikka ===
{{Pääartikkeli|[[Platonin poliittinen filosofia]]}}
 
Platonin ajatuksilla oli usein myös yhteiskunnallinen rajapinta, erityisesti silloin, kun hän käsittelikäsittelee ihannevaltiota tai ihanteellista hallintoa. Platonin poliittinen ajattelu perustuiperustuu Sokrateen ajatteluun, jossa keskeisin kysymys olion kysymys [[hyvä elämä|hyvästä elämästä]]. Politiikkaan sovellettuna seurasiseuraa kysymys, millainen [[valtio]] mahdollistaa hyvän elämän.<ref name="Lane">Lane, Melissa: ”Plato's Political Philosophy: The ''Republic'', the ''Statesman'', and the ''Laws''”. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Gill, Mary Louise & Pellegrin, Pierre | Nimeke=A Companion to Ancient Philosophy | Julkaisija=Wiley-Blackwell | Vuosi=2009 | Tunniste=ISBN 1405188340 | Sivu=170–191 | www=http://books.google.fi/books?id=EsCRCVJFZGAC&pg=PA170}}</ref>
 
Platon käsittelikäsittelee poliittisia aiheita useissa dialogeissaan, ja hänet voidaan nähdä koko [[poliittinen filosofia|poliittisen filosofian]] perustajana.<ref name="Lane"/> Platonin merkittävimmät ajatukset sisältyvät hänen kenties tunnetuimpaan teokseensa ''Valtio'', joka luetaan hänen keskivaiheen tuotantoonsa. ''Valtion'' lisäksi Platonin dialogeista poliittisia ovat erityisesti ''Lait'', ''Valtiomies'', ''Minos'', ''Epinomis'' ja ''Kritias''. Eettisen ulottuvuuden kautta poliittisen ajattelun voidaan kuitenkin nähdä olevansisältyvän osanaPlatonin kaikkia Platoninkaikkiin teoksiateoksiin.<ref name="Lane"/>
 
''Valtiossa'' Platon oli sitä mieltä, että yhteiskunta koostuu kolmesta yhteiskuntaluokasta, jotka vastaavat yksittäisen ihmissielun jakoa kolmeen osaan:<ref name="Aalto-Heinilä"/>
* Hallitsijat, ylemmät vartijat – älykkäät, järkevät, itsensä hillitsevät, viisautta rakastavat, päätöksentekoon kykenevät. Tämä luokka vastaa järkisielua.
 
Platon katsoi, että valtiota pitipitää johtaa retoriikan ja suostuttelun sijasta järjellä ja viisaudella. Hän kuitenkin katsoi, että ihmisten sielunkyvyt ovat erilaiset, ja vain pieni vähemmistö, filosofit, voi saavuttaa kokonaisnäkemyksen siitä, mikä on valtion yhteinen hyvä. Siksi filosofien tulitulee toimia hallitsijoina:<ref name="Thesleff-1999-38">Thesleff 1999, s. 38–42.</ref> Platonin mukaan valtiossa "on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen".<ref>Platon: ''Valtio'' 473d, suomennos [[Marja Itkonen-Kaila]].</ref>
 
Nämä Platonin näkemykset perustelevat sen, miksi demokratia ja erityisesti [[antiikin demokratia|Ateenan demokratia]] sellaisena, kuin se oli Platonin aikana, tuli hylätä. Platonin esittämää hallintomuotoa voidaan kuvata eräänlaiseksi filosofiseksi [[aristokratia]]ksi tai [[monarkia]]ksi.<ref name="Korab-Karpowicz">{{IEP | Id=platopol | Tekijä=Korab-Karpowicz, W. J. | Nimeke=Plato’s Political Philosophy | Viitattu=11.1.2011}}</ref>
 
Myös Platonin viimeinen teos ''Lait'' esittää hahmotelman ihannevaltiosta;. seSe kuitenkin poikkeaa ''Valtion'' esittämästä merkittävästi. Usein on ajateltu, että ''Valtio'' esittäisiesittää, millainen ihanteellinen valtio parhaimmillaan olision, ja ''Lait'' puolestaan sen, millainen valtio olisi paras, jos ihmisluonnosta ei tehdä yhtä optimistisia oletuksia. Tällöin voidaan joko katsoa, että Platon piti ''Valtion'' ihannevaltiota alun perinkin hankalana toteuttaa, tai että hän muutti näkemyksiäänesitti ihmisluonnosta dialogieneri dialogeissa erilaisia välillänäkemyksiä.<ref name="Bobonich">{{SEP | Id=plato-utopia | Tekijä=Bobonich, Chris | Nimeke=Plato on utopia | Viitattu=11.1.2011}}</ref>
 
Platon ei itse toiminut politiikassa filosofiksi ryhdyttyään,<ref name="Thesleff-1999-33"/> eikä hän suunnitellut filosofien vallankaappausta. Platonin omana aikana hänen teoriansa ymmärrettiin [[utopia]]ksi, vaikka niitä sekä arvosteltiin että pilkattiin usein. Sekaantuminen Sisilian matkoilla Syrakusan hallitsijaperheen valtataisteluun sai Platonin kuitenkin leikittelemään ajatuksella [[filosofikuningas|filosofikuninkaista]] ja sellaisten kasvattamisesta, ja myöhemmin Akatemian yhtenä päämääränä olikin yhteiskunnallisen eliitin kasvattaminen.<ref name="Thesleff-1999-38"/>
[[Tiedosto:Plato Republic 1713.jpg|thumb|180px|Platonin ''Valtion'' latinankielisen painoksen kansilehti vuodelta 1713.]]
 
Platonin teokset ovat harvoinaniitä harvoja antiikin kirjoittajien teoksistateoksia, jotka ovat säilyneet nykyaikaan kokonaisuudessaan. Teosten [[kaanon]] kiinnitettiinvakiinnutettiin todennäköisesti suunnilleen ajanlaskun alun aikoihin.<ref name="EB-1980"/> Teokset yhdistävät kaksi [[Antiikin Kreikan kulttuuri|kreikkalaiselle kulttuurille]] luonteenomaista piirrettä, [[runous|runouden]] ja [[antiikin filosofia|filosofian]], ja niitä on kautta aikojen ihailtu sekä niiden taiteellisten että filosofisten ansioiden ansiostavuoksi.<ref name="Anthon-317-319"/> ''Sokrateen puolustuspuhetta'' lukuun ottamatta kaikki teokset ovat [[dialogi]]muodossa, josta Platon on erityisen kuuluisa. Platon ei kuitenkaan ollut ensimmäinen joka kirjoitti dialogimuodossa. – ennenEnnen häntä dialogeja olivat kirjoittaneet muiden muassa [[Zenon Elealainen]] ja [[Aleksamenos Teoslainen]] sekä lukuisat sokraatikot, kuten [[Ksenofon]], [[Aiskhines (sokraatikko)|Aiskhines]], [[Antisthenes]] ja [[Eukleides Megaralainen|Eukleides]].<ref name="SEP-Plato"/><ref name="IEP-Plato"/>
 
Platonin teoksissa pohditaan mm.muun muassa [[aristokratia|aristokraattista]] ja [[demokratia|demokraattista]] hallitusmuotoa, perinnöllisyyden ja ympäristötekijöiden vaikutusta ihmisten älykkyyteen ja persoonallisuuteen (josta myöhemmin ovat puhuneet mm.esimerkiksi [[Thomas Hobbes]] ja [[John Locke]]), sekä ihmismielessä olevan tiedon subjektiivisuutta ja objektiivisuutta (jota myöhemmin ovat käsitelleet mm.esimerkiksi [[David Hume]] ja [[Immanuel Kant]]). Jopa myyttinen tarina kadonneesta [[Atlantis|Atlantiksesta]] on saanut alkunsa Platonin esimerkinomaisesta kertomuksesta teoksissa ''Timaios'' ja ''Kritias''.<ref name="IEP-Plato"/>
 
=== Suhde historialliseen Sokrateehen ===
{{Pääartikkeli|[[Sokraattinen ongelma]]}}
 
Platonin varhaisimpia dialogeja kutsutaan [[sokraattinen dialogi|sokraattisiksi dialogeiksi]]. Niissä Sokrates on merkittävässä roolissa, ja hänet esitetään käyttämässä omaa [[sokraattinen menetelmä|sokraattista menetelmäänsä]], toisin sanoen esittämässä kysymyksiä oppilailtaan,oppilailleen ilman, että hän esittää itse positiivisiaottaa kannanottojamihinkään myönteistä asioihinkantaa. Sokrateen kiinnostus on ennen kaikkea käytännöllisessä etiikassa, eivätkä keskustelut noudata mitään valmista muotoa. Platonin dialogit kuitenkin muuttuivat suuresti Platonin elämän aikana. Tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että Platonin varhaisemmat dialogit perustuvat läheisemmin Sokrateen ajatteluun, kun taas myöhemmissä dialogeissa hän erkaantuu mestarinsa näkemyksistä, ja esittelee Sokrates-nimisen henkilöhahmon kautta oman filosofiansa. Niissä Sokrates käsittelee kaikkia filosofisia aiheita ja esittää niihin positiivisiamyönteisiä kannanottoja. Siinä missä varhaisemmat dialogit päättyvät usein ratkaisemattomaan tilanteeseen (''[[aporia]]''), myöhemmät dialogit ovat sävyltään dogmaattisempia. Samoin dialogimuoto, jota hän aiemmissa teoksissa käytettiinkäyttää draamallisen vaikutelman luomisessaluomiseksi, on edelleen mukana myöhemmissä teoksissa, mutta vailla erityistä käyttöä: muut henkilöhahmot eivät osallistu keskusteluun juuri muutoin kuin sanomalla Sokrateelle "kyllä", "varmasti" ja "olet aivan oikeassa". Myöhäisvaiheen dialogeissa Sokrates on joko poissa tai hiljaa.<ref name="SEP-Plato"/><ref name="IEP-Plato"/><ref name="Curnow-Plato"/>
 
Platon ei mainitse teoksissaan itseään, lukuun ottamatta ''Sokrateen puolustuspuhetta''<ref name="Platon-Apologia-34a"/> ja ''Faidonia''<ref name="Platon-Faidon-59b"/>. Koska Platon itse ei toiminut henkilöhahmona dialogeissaan, hän ei ollut muodollisesti sitoutunut mihinkään niissä sanottuun. Muiden muassa [[George Grote]] on katsonut, että Platon kehitteli dialogeissaan vapaasti niitä aiheita, jotka sattuivat häntä silläkullakin hetkellä kiinnostamaan, ilman että olisi sitoutunut mihinkään niissä sanottuun. Monet toisetmuut taas ovat katsoneet, että Platon laittoi omia mielipiteitäänpani Sokrateen suuhun omia mielipiteitään ja esitti näin muun muassa ideaopin Sokrateen suulla tämän kuoleman jälkeen, vaikka se oli todellisuudessa hänen omaa keksintöään.<ref name="EB-1980"/> Diogenes Laertioksen mukaan Platon olisi käyttänyt Sokrateen lisäksi muun muassa [[Timaios Lokrilainen|Timaios Lokrilaista]] ja muutamia tuntemattomiksi jääviä hahmoja omien ajatustensa esittäjänä.<ref name="DL-III.52">DL III.52.</ref>
 
Kysymystä siitä, missä määrin Platonin dialogien Sokrates vastaa historiallista Sokratesta, kutsutaan [[sokraattinen ongelma|sokraattiseksi ongelmaksi]]. Joka tapauksessa Platonin dialogeja ei ole tarkoitettu sanatarkoiksi esityksiksi tämän opetuksista. Platon halusi välittää Sokrateesta jälkipolville tietynlaisen kuvan, johon hän halusi myös itse samaistua.<ref name="Thesleff-Sihvola-99">Thesleff & Sihvola 1994, s. 99–102.</ref><ref name="Curnow-Socrates">Curnow 2006, s. 249–250.</ref>
[[Tiedosto:Plato Timaeus.jpg|thumb|right|180px|Platonin ''Timaioksen'' alku [[inkunaabeli]]painoksena vuodelta 1491.]]
 
Platon tuo Sokrateen suulla näkemyksensä esille kolmella eri tavalla: kyselemällä, argumentoimalla ja esittämällä myyttejä. Kaikki tulevat esille toisiinsa kietoutuneina filosofin, yleensä Sokrateen, johtamassa [[dialektiikka|dialektisessa]] keskustelussa. Platon halusi korostaa dialektiikan eroa [[sofismi|sofistien]] ja [[retoriikka|puhetaidon]] opettajien eli reetorien luennointiin. Kyselevässä esitysmuodossa Sokrates esittää yleensä olevansa tietämätöntietämätöntä niistä asioista, joista hän esittää kysymyksiä, ja haluaa selvittää muiden käsityksiä muun muassa moraalin avainkäsitteistä. Keskustelut toimivat näin [[käsiteanalyysi]]nä, jossa käsitteitä pilkotaan alkutekijöihinsä ja etsitään niiden varsinaista ydintä. Keskustelun edetessä päädytään paitsi määrittelemään käsitteitä uudestaan, usein myös umpikujaan eli ''[[aporia]]an''. Tällaisessa tilanteessa oltiin vapauduttuvapauduttiin ennakkoasenteista ja todellinen ratkaisun etsiminen saattoi vasta alkaa. Argumentoivassa esitysmuodossa keskustelun johtaja esittää ajatuksensa enemmän luennoivalla tyylillä, pyytäen kuitenkin kuulijalta myöntymystä uusille määritelmille ja logiikkansa etenemiselle. Myyttejä Platon käytti esittäessään sellaisia asioita, joita oli vaikea esittää rationaalisella argumentaatiolla, välittämättä historiallisesta totuudesta. Myöhempinä aikoina jotkut Platonin esittämistä myyteistä, kuten kertomus Atlantiksesta, on virheellisesti ymmärretty historiallisiksi.<ref name="Thesleff-1999-33"/>
 
Dialogien näennäisesti lavastettu asetelma antaa sekä Platonille että lukijalle mahdollisuuden etääntyä filosofisistakulloinkin kysymyksistä,keskustelun jotkakohteena ovatolevista kulloinkinfilosofisista keskustelun allakysymyksistä. Kukin voi valita kahdesta lähestymistavasta: on mahdollista joko osallistua dialogeihin ja niissä keskusteltuihin ideoihin, tai vain ajatella dialogeja esityksenä niihin osallistuvien henkilöiden persoonallisuuksista. Dialogimuoto mahdollisti myös sen, että Platon saattoi laittaapanna epäsuosittuja tai kumottaviksi tarkoitettuja mielipiteitä vihamiestensä suuhun, esimerkkinä [[Thrasymakhos]] ''Valtiossa'', sekä [[Kallikles]], [[Gorgias]], [[Protagoras]], [[Polos]], [[Hippias (sofisti)|Hippias]] ja [[Euthydemos]].<ref name="DL-III.52"/>
 
Platonin dialogit ovat kirjalliselta tyyliltään antiikin parhaimmistoa, ja niissä näkyvät hyvin Platonin kirjailijanlahjat, joita hän oli tottunut käyttämään jo ennen filosofin uraansa. Dialogit on kirjoitettu runolliseen sävyyn, harmonisesti etenevällä rytmillä, ja ne ovat täynnä rikasta kuvastoa ja sanastoa. Tästä syystä sekä antiikin että nykyajan kriitikot ovat usein ylistäneet teosten tyyliä suuresti.<ref name="Anthon-317-319"/> Erityisesti Platonia ylisti [[Cicero]], joka sanoi, että "[[Zeus]] puhuisi samalla tavalla, jos vain hän suvaitsisi alentua käyttämään inhimillistä kieltä käyttämään".<ref>Plutarkhos: ''Ciceron elämä''. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Plutarkhos | Nimeke=Kuuluisien miesten elämäkertoja | Selite=4. painos | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2005 | Sivu=165 | Tunniste=ISBN 978-951-0-15794-7}}</ref> Aristoteles luonnehti Platonin tyyliä proosan ja runouden välimuodoksi.<ref>Aristoteles: ''Runousoppi'' 1447b.</ref> Jopa abstrakteja asioita käsitellessään Platonin kieli on usein selkeää, yksinkertaista ja harmonista.<ref name="Anthon-317-319"/>
 
Joskus Platon kirjoittaa kuitenkin monisanaisesti ja sortuu hämäryyksiin, jotka johtuvat joko ylpeydestä tai [[italialainen luonnonfilosofia|italialaisen koulukunnan]] vaikutuksesta.<ref name="Anthon-317-319"/> Varsinkaan Platonin filosofiassaan käyttämät käsitteet eivät ole aina täysin yksiselitteisiä. Hän käytti usein samasta asiasta eri nimityksiä, joskus jopa päinvastaisia sellaisia, ja joskus eri asioista samoja nimityksiä. Esimerkiksi ikuisista ja pysyvistä ideoista hän käytti myös nimityksiä muoto, malli, suku, perusta ja syy. Aistittavia asioita hän kutsui sekä olevaksi, koska ne syntyvät, ja ei-olevaksi, koska ne muuttuvat jatkuvasti.<ref>DL III.64.</ref> Platon on saattanut olla osittain tarkoituksella vaikeaselkoinen estääkseen oppimattomia saamasta selvää hänen filosofiastaan.<ref>DL III.63.</ref>
=== Dialogien jaottelu ja aitous ===
 
Platonin dialogit liittyvät läheisesti toisiinsa, ja ne on historian saatossakuluessa järjestetty useilla eri tavoilla.<ref name="Anthon-317-319"/> Niiden alkuperäistä kirjoittamisjärjestystä ei kuitenkaan tiedetä, ei myöskään sitä, missä määrin niitä on muokattu myöhemmin. Dialogit voidaan nykyaikaisen kielitieteellisen analyysin avulla jakaa muun muassa aikakausittain varhaisiin, keskivaiheen ja myöhäisvaiheen dialogeihin, kuten on esitetty ylläedellä Platonin elämäkerran yhteydessä,. perustuenPerinteisesti nykyaikaiseenne kielitieteelliseenon analyysiin; perinteisestiesitetään tetralogioittain, kuten onseuraavassa esitettyluettelossa. allaNe olevassavoidaan luettelossa;esittää sekämyös erään toisen antiikin aikaisen jaottelun mukaan, jossa dialogit on ryhmiteltyryhmitellään teoreettisiin (luonnonopilliset ja loogiset), käytännöllisiin (eettiset ja poliittiset), harjoittaviin (kätilöivät ja koettelevat) sekä kilpailullisiin (todistavat ja kumoavat) dialogeihin.<ref>DL III.49.</ref>
 
[[Friedrich Schleiermacher]] jaottelijaottelee dialogit kolmeen luokkaan, jotka perustuivatperustuvat hänen analyysiinsä Platonin filosofisesta kehityksestä. Hänen jaottelunsa mukaan 1) ensimmäisen eli alkuvaiheen dialogeista keskeisimpiä ovat ''Faidros'', ''Lysis'', ''Protagoras'', ''Lakhes'', ''Kharmides'', ''Euthyfron'' ja ''Parmenides''; 2) toisen eli siirtymävaiheen dialogeja ovat mm. ''Gorgias'', ''Theaitetos'', ''Menon'', ''Euthydemos'', ''Kratylos'', ''Sofisti'', ''Valtiomies'', ''Pidot'', ''Faidon'' ja ''Filebos''; ja 3) kolmannen eli huippuvaiheen dialogeja ovat ''Valtio'', ''Kritias'', ''Timaios'' ja ''Lait''.<ref name="Anthon-317-319"/> Schleiermacher katsoikatsoo dialogien seuraavan didaktista suunnitelmaa, jonka sisällön ''Faidros'' esittää.<ref name="Said-73">Saïd & Trédé 1999, s. 73–74.</ref>
 
Tämän jälkeenMyöhemmin on kuitenkin katsottu, että Platonin ajattelu kehittyi ajan myötä, ja dialogien kirjoitusjärjestystä on tutkittu muun muassa [[kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriittisin]] menetelmin sekä käyttäen apuna kielellisen tyylin analyysiä ja filosofista tutkimusta.<ref name="Said-73"/> [[Lewis Campbell]] oli ensimmäinen, joka todisti tyylianalyysiintyylianalyysiä perustuenkäyttäen, että ''Kritias'', ''Timaios'', ''Lait'', ''Filebos'', ''Sofisti'' ja ''Valtiomies'' muodostavat yhden dialogiryhmän, kun taas ''Parmenides'', ''Faidros'', ''Valtio'' ja ''Theaitetos'' muodostavat toisen ryhmän. Jälkimmäisen täytyy olla edellistä varhaisempi, jos Aristoteleen lausuma siitä, että ''Lait'' kirjoitettiinon kirjoitettu ''Valtion'' jälkeen,<ref>Aristoteles: ''Politiikka'' 1264b24–27.</ref> pitää paikkansa. Dialogien täsmällinen kirjoitusjärjestys on kuitenkin edelleen avoin.<ref name="Nicholson"/>
 
Useiden dialogien aitous on kyseenalaistettu. ''Epinomis'' on laitettu jonkun tuntemattoman Platonin oppilaan nimiin, ''Minos'' ja ''Hipparkhos'' jonkun sokraatikon nimiin. Antiikin kriitikot laittoivat ''[[Alkibiades II|Alkibiades II]]'':n Ksenofonin nimiin. Monet muut dialogit ovat selvästi paljon myöhäisempää alkuperää. Joidenkin dialogien aitoudesta on edelleen erilaisia mielipiteitä. Platonin kirjeet on kirjoitettu eri aikoina. Niistä todennäköisesti vain seitsemäs on aito ja muut Platonin oppilaiden kirjoittamia tai vielä paljon myöhemmin kirjoitettujamyöhempiä.<ref>Thesleff 1989, s. 414–415.</ref> Nämä kirjeet, joista jotkut ovat huomattavan pitkiä, viittaavat Platonin Sisiliaan tekemiin matkoihin ja saaren poliittisiin vehkeilyihin nuoremman Dionysioksen ja Dionin toimien seurauksena. Kirjeenvaihto esittääantaa olevansakuvan, että se on jonkun Platonin seuraajan julkaisema, tarkoituksenaanja sen tarkoituksena on vapauttaa Platon syytteistä, joiden mukaan hän olisi aiheuttanut Syrakusan poliittiset ongelmat.<ref name="Anthon-317-319"/>
 
AllaSeuraavassa on luettelo Platonin teoksista. Luetteloon on merkitty tähdellä (*) ne teokset, joista jotkut oppineet epäilevät, ettei Platon ole teoksen oikea kirjoittaja, ja kahdella tähdellä (**) ne teokset, joista oppineet ovat yleisesti sitä mieltä, ettei Platon ole teoksen oikea kirjoittaja. Teoksiin viitatessaviitattaessa käytetään niin kutsuttua [[Stephanuksen numerointi]]a.<ref>Chappell, Timothy D. J.: "About Platonic dialogues, and about the ''Theaetetus''". Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Chappell, Timothy D. J. & Plato | Nimeke=Reading Plato's Theaetetus | Julkaisija=Hackett Publishing | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 0872207609 | Sivu=13 | www=http://books.google.fi/books?id=w-Ku6zwIyJMC&pg=PA13}}</ref>
 
=== Tetralogiat ===
== Vaikutus ==
 
Platonia on usein pidetty kaikkein merkittävimpänä filosofina. [[Alfred North Whitehead|A. N. Whiteheadin]] kuuluisan huomautuksen mukaan koko [[länsimaisen filosofian historia]] olision vain alaviitteitä Platonin tuotantoon. Whitehead halusi korostaa huomautuksellaan ennen kaikkea Platonin filosofista laaja-alaisuutta, jonka ansiosta tämä on ollut lakkaamaton filosofisten ajatusten loputon lähde.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Whitehead, Alfred North | Nimeke=Process and Reality: An Essay on Cosmology | Selite=[[Gifford-luennot]] 1927–1928. Toimittaneet David Ray Griffin ja Donald W. Sherburne. 2. painos, tarkistettu | Julkaisija=Simon and Schuster | Vuosi=1979 | Tunniste=ISBN 0029345707 | Sivu=39 | www=http://books.google.fi/books?id=uJDEx6rPu1QC&pg=PA39}}</ref> Platon on teoksissaan esittänyt lukuisia sellaisia keskeisiä filosofisia kysymyksiä, joita myöhemmät filosofit ovat pohtineet, vaikka heidän vastauksensa ovatkin usein olleet Platonista poikkeavia. Platonin dialogit toimivat nykyäänkin filosofiassa haasteena ja ajatusten herättäjänä filosofiassa.<ref name="Thesleff-1999-51">Thesleff 1999, s. 51–56.</ref> Erityisesti Platonin ideaopilla on ollut valtava vaikutus länsimaiseen ajatteluun, ei ainoastaan ontologian vaan myös tieteenfilosofian ja käsiteanalyysin aloilla.<ref>Saarinen 1985, s. 32–36.</ref>
 
[[Tiedosto:Plato Seneca Aristotle medieval.jpg|thumb|left|180px|Platon, [[Seneca nuorempi|Seneca]] ja Aristoteles keskiaikaisessa käsikirjoituksessa noin vuodelta 1330.]]
 
Platon ei ollut ensimmäinen filosofi, mutta filosofiaa järjestelmällisenä tutkimuksena, jolla on omat menetelmänsä, voidaan pitää hänen keksintönään.<ref name="SEP-Plato"/> Platon oli ensimmäinen, joka sovelsi filosofista menetelmää kaikkiin tutkimuksiinsa, ja työskentelipyrki yhdistääkseenyhdistämään aiempien filosofien oikeiksi katsomansa opit yhdeksi kokonaisesitykseksi.<ref name="Anthon-320-322"/> Filosofisen työn laajuudessa Platonin kanssa samaan sarjaan voidaan lukea vain muutamia muita suuria nimiä filosofian historiassa.<ref name="SEP-Plato"/>
 
Platonin perustama Akatemia toimi hänen kuolemansa jälkeen jossain muodossa yli 900 vuotta. Sen toiminta päättyi lopullisesti vasta vuonna [[529]]. Akatemiasta kehittyi monipuolinen tutkimuslaitos, jossa Platonin ajatuksia kehiteltiin edelleen, usein kuitenkin hyvin konservatiivisessa hengessä. Pian Platonin jälkeen Akatemia kallistuikin dogmaattisuuteen, jota seurasi [[skeptikot|skeptisistinen]] vastareaktio. Niin kutsuttunakutsutulla [[keskiplatonismi|keskiplatonilaisenakeskiplatonilaisella]] kautenakaudella Akatemiassa palattiin dogmaattisempaan ajatteluun, joka jäi platonisminplatonismiin vallitsevaksi piirteeksi.<ref name="Thesleff-1999-51"/>
 
Akatemian oppilaiden joukostaoppilaista Platonilla oli suuri vaikutus erityisesti Aristoteleehen. Vaikka tämä on ollut Platonin tunnetuin oppilas, Akatemian johdossa Platonia seurasi kuitenkin tämän kuoleman jälkeen [[Speusippos]].<ref name="Curnow-Plato"/> Aristoteles puolestaan seurasi Platonin esimerkkiä perustamalla oman filosofikoulun, [[peripateettinen koulukunta|peripateettisen koulun]]. Hän muun muassa kehitti Platonin dialektiikkaa edelleen formaaliksi [[aristoteelinen logiikka|syllogistiikaksi]]. Filosofisesti heidän tiensä erkanivat ajan kuluessa, ja Aristoteles alkoi vastustaa Platonin ideaoppia voimakkaasti. Hän kritisoi myös monia muita puolia Platonin ajatuksista, kuten ''Valtiossa'' esitettyä naisten ja lasten yhteisomistusta.<ref>Aristoteles: ''Politiikka'' 1261a1–25.</ref> Suuri osa Aristoteleen filosofiasta voidaankin nähdä joko suorana tai epäsuorana vastauksena Platonin ajatuksille.<ref name="Schofield">Schofield 1998, 2002.</ref>
 
[[Tiedosto:Plato in Nuremberg Chronicle LXXIIIv.jpg|thumb|180px|Platon keskiaikaisessa kuvassa [[inkunaabeli]]ssa ''[[Liber Chronicarum]]'' (1493).]]
=== Myöhäisantiikki ja keskiaika ===
 
Platonin metafysiikka, ja erityisesti dualismi ideamaailman ja aistimaailman välillä, innoitti myöhemmin [[uusplatonismi|uusplatonilaisia]], kuten [[Plotinos]]ta, sekä [[gnostilaisuus|gnostilaisia]] ja muita metafyysisen realismin kannattajia. Uusplatonilaiset filosofit kirjoittivat lukuisia [[Platon-kommentaarit|kommentaareja Platonin teoksiin]]. Keski- ja uusplatonismi vaikuttivat edelleen varhaisten [[kirkkoisä|kirkkoisien]], kuten [[Justinos Marttyyri]]n ja [[Augustinus|Augustinuksen]], ajatteluun ja sitä kautta [[kristinuskon teologia]]an ja [[skolastiikka|skolastiseen]] filosofiaan koko varhaiskeskiajaksivarhaiskeskiajan. Erityisesti Augustinuksen kautta Platonin ajattelu vaikutti läntisen kirkon käsityksiin ajasta ja ikuisuudesta,<ref name="Schofield"/> ja hänet voidaan nähdä platonilaisen perinteen vakiinnuttajana lännen filosofiassa ja teologiassa.<ref name="Työrinoja-1999">Työrinoja, Reijo: Platonismi, aristotelismi ja teologia keskiajalla. Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1999, s. 117–139.</ref> 500-luvulla eläneen [[Pseudo-Dionysios Areopagita]]n teoksia voidaan pitää ensimmäisenä varsinaisena yrityksenä muodostaa synteesi platonismista ja [[kristinusko]]sta.<ref name="Thesleff-1999-51"/>
 
Keskiajan skolastisessa filosofiassa ja teologiassa 1100-lukua on pidetty platonismin ja 1200-lukua aristotelismin valtakautena. Varhaisskolastisena aikana keskeiset filosofiset ongelmat liittyivät platonismin ja uusplatonismin tulkintoihin kristilliseen ajatteluun sopivasti, ja platonismi muuntui vähitellen kristilliseen muotoon. Korkeaskolastiikan aikana [[aristotelismi]] alkoi syrjäyttää platonismin skolastiikan taustateoriana, ja myös se kristillistettiin. Platonin ajattelua onkin usein verrattu hänen kuuluisimman oppilaansa Aristoteleen ajatteluun. Aristoteleen maine peitti lopulta Platonin ja kaikki muut filosofit alleen niin pitkälle, että skolastikot viittasivat Aristoteleehen termillä ''Filosofi'', eli hän oli ikään kuin koko filosofian henkilöitymä.<ref name="Työrinoja-1999"/> [[Bysantti|Bysantissa]] Platonin opiskelu kuitenkin jatkui.<ref name="Evangeliou">{{Kirjaviite | Tekijä=Evangeliou, Christos | Nimeke=Hellenic philosophy: origin and character | Julkaisija=Ashgate Publishing, Ltd. | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 0754658473 | Sivu=74–76 | www=http://books.google.fi/books?id=V6VrPHfnK4UC&pg=PA74}}</ref>
 
Eräs keskiajalle tyypillinen piirre oli se, että filosofian opiskelijat olivat riippuvaisia erilaisista auktoriteeteista ja skolastikkojen kirjoittamista merkittävien filosofien teosten kommentaareista sen sijaan, että heillä olisi ollut käytettävissään näiden filosofien alkuperäisiä teoksia. Platoninkin teokset olivat joitakin poikkeuksia, kuten ''Timaioksen'' osia, lukuun ottamatta käytännössä katsoen ”kateissa” länsimaiselta kulttuuripiiriltä;. näidenNäiden osien lisäksi platonismi tunnettiin keskiajalla pääosin myöhäisantiikin aikaisten kirjoittajien, muun muassa [[Kalkidios|Kalkidioksen]] ja [[Proklos|Prokloksen]] kirjoittamien, kommentaarien sekä Aristoteleen teosten kautta. Tämän vuoksi tietämys Platonin todellisesta ajattelusta oli keskiajalla hyvin rajoittunutta, ja se tunnettiin lähinnä joko keski- ja uusplatonilaisesti värittyneenä tai aristotelismin suodattamana.<ref name="Työrinoja-1999"/><ref name="Thesleff-1999-51"/>
 
=== Renessanssi ja uusi aika ===
[[Tiedosto:Plato Aristotle della Robbia OPA Florence.jpg|thumb|180px|left|Aristoteles ja Platon marmorikuvassa. Museo dell'Opera del Duomo, [[Firenze]], [[Italia]]. Luca della Robbia, n.noin 1437–1439.]]
 
Vasta [[renessanssifilosofia|renessanssiaikana]], kun yleinen kiinnostus klassiseen sivistykseen ja alkuperäisteksteihin syttyi uudestaan, Platonin filosofia tuli länsimaissa jälleen tunnetummaksi alkuperäisemmässä muodossaan. [[Petrarca]] oli toivonut platonismin elpymistä jo 1300-luvulla.<ref name="Mikkeli-1999-166">Mikkeli, Heikki: "Renessanssifilosofia: Platonismi ja uusplatonismi renessanssin aikana". Teoksessa Korkman & Yrjönsuuri 1999, s. 166–168.</ref> 1400-luvulla bysanttilainen [[Georgios Gemistos Plethon]] teki merkittävän työn Platonin ajatusten tunnetuksi tekemisessä välittämällä Bysantissa säilynyttä perintöä länteen ennen [[Konstantinopolin piiritys|Konstantinopolin kukistumista]]. Platonin teosten kääntäminen latinaksi alkoi tämän jälkeen, ja huipentui [[Marsilio Ficino]]n kääntämään teosten täydelliseen laitokseen vuonna 1484. Uusplatonismi tuli uudelleen muotiin erityisesti tuon ajan Italiassa. Monet tutkijat ja taiteilijat, jotka halusivat jättää skolastiikan taakseen ja synnyttivät renessanssin, näkivät Platonin filosofian taiteiden ja tieteiden edistyksen perustana. Platonilainen ajattelu nähtiin ennen kaikkea aristotelismin vastapainona. Platon innoitti muiden muassa [[Lorenzo de Medici]]ä ja hänen hoviinsa kerääntyneitä vaikuttajia, ja myös sellaiset humanistit kutenkuin [[Erasmus Rotterdamilainen]] löysivät platonismille käyttöä. 1600-luvulla platonismia hyödynsivät muun muassa niin kutsutut [[Cambridgen platonistit]].<ref name="Thesleff-1999-51"/><ref name="Työrinoja-1999"/><ref name="Evangeliou"/>
 
Merkittävät länsimaiset filosofit ovat siitä lähtien jatkaneet Platonin työn tutkimista siitä lähtien. Vaikka kukaan uuden ajan suurista filosofeista ei ole ollut varsinaisesti platonisti, Platon voidaan nähdä yhtä lailla [[Gottfried Leibniz]]in, [[Georg Wilhelm Friedrich Hegel|G. W. F. Hegelin]] ja muiden [[saksalainen idealismi|saksalaisten idealistien]], [[Bertrand Russell]]in sekä [[Alfred North Whitehead|A. N. Whiteheadin]] monien ajatusten taustalla.<ref name="Schofield"/><ref name="Evangeliou"/> Platonin vaikutus on ollut erityisen suurta matematiikassa ja luonnontieteissä, platonismin vaikuttaessa erityisesti [[matematiikan filosofia|matematiikan filosofisiin]] perusteisiin. Platon innoitti myös logiikan suurimpia edistysaskeleita Aristoteleen jälkeen [[Gottlob Frege]]n ja hänen seuraajiensa [[Kurt Gödel]]in, [[Alonzo Church]]in ja [[Alfred Tarski]]n ansiosta. Tarski tiivisti lähestymistapansa kääntämällä Aristoteleen tunnetun Akatemiaa vastaan suunnatun kapinajulistuksen toisin päin: ''Inimicus Plato, sed magis inimica falsitas''; "Platon on vihollinen, mutta valhe on vielä suurempi vihollinen".<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Geach, Peter Thomas | Nimeke=Logic Matters | Julkaisija=University of California Press | Vuosi=1980 | Tunniste=ISBN 0520038479 | Sivu=166 | www=http://books.google.fi/books?id=XCUrx6WGgrwC&pg=PA166}}</ref> Myös [[Albert Einstein]] on nähty matemaattisena platonistina.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=van Dongen, Jeroen | Nimeke=Einstein's Unification | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 0521883466 | Sivu=58–59 | www=http://books.google.fi/books?id=T8Fde0u_XyIC&pg=PA58}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Murdoch, Dugald | Nimeke=Niels Bohr's Philosophy of Physics | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1989 | Tunniste=ISBN 052137927X | Sivu=217 | www=http://books.google.fi/books?id=yDV9xf7WeG0C&pg=PA217}}</ref>
 
Monet filosofit ovat myös vastustaneet Platonin ajatuksia, erityisesti hänen poliittisia käsityksiään, erilaisilla perusteilla. Esimerkiksi [[Karl Popper]] väitti teoksessaan ''[[Avoin yhteiskunta ja sen viholliset]]'' (1945), että Platonin ''Valtiossa'' esittämä hallintomalli on prototyyppisesti [[totalitarismi|totalitaarinen]], rinnastaen Platonin ja [[Karl Marx]]in.<ref>Jarvie, Ian C.: ”Popper, Karl Raimund”. Teoksessa {{REP}}</ref>
 
Platon on vaikuttanut koko länsimaiseen ajatteluun. Vaikka hän jäi myöhemmin Aristoteleen varjoon ja Aristoteleesta puhuttiin usein häntä enemmän sekä hyvässä että pahassa, hänen vaikutuksensa ei ole lainkaanyhtään sen vähäisempi.<ref name="SEP-Plato"/> [[Samuel Taylor Coleridge]] sanoi 1800-luvulla, että kaikki syntyvät joko Platonin tai Aristoteleen oppilaiksi. Hänen aikalaisensa [[Charles AnthoninAnthon]]in mukaan tämä tarkoittaa, että kaikki, joilla on samanlainen filosofinen mielenlaatu kuin Platonilla, omaksuvat innolla ne näkemykset, jotka hän esitti – tai sitten he osallistuvat Aristoteleen tavoin niiden muokkaamiseen tai kumoamiseen, heidän tuntiessaan samaan tapaan vastenmielisyyttä platonismin henkeä kohtaan.<ref name="Anthon-320-322"/>
 
== Katso myös ==
 
=== Yleisteoksia ===
* {{Kirjaviite | Tekijä=Benson, Hugh (toim.) | Nimeke=A companionCompanion to Plato | Selite=Blackwell companionsCompanions to philosophyPhilosophy | Julkaisupaikka=Malden (Massachusetts) | Julkaisija=Blackwell | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kraut, Richard (toim.) | Nimeke=The Cambridge Companion to Plato | Selite=Cambridge companionsCompanions to philosophyPhilosophy | Julkaisupaikka=Cambridge | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=1992 | Tunniste=ISBN 0-521-43018-6 | Kieli={{en}} }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Thesleff, Holger | Nimeke=Platon | Selite=Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Marja Itkonen-Kaila | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1989 | Tunniste=ISBN 951-1-10491-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Thesleff, Holger | Nimeke=[[Platonin arvoitus]] | Selite=Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta yhteistyössä tekijän kanssa suomentanut Pinja Riikonen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-952-495-200-2}}