Ero sivun ”Platon” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  1 vuosi sitten
p
Platonin ideaopin päätavoitteena on ilmeisesti ollut [[tieto|tiedon]] takaaminen muuttuvassa maailmassa. Tämä oli antiikin aikana merkittävä filosofinen ongelma, koska tiedon katsottiin olevan jotakin pysyvää, kun taas maailmassa kaikki vaikuttaa olevan epävakaata ja muutoksen tilassa. Platonin ratkaisu oli siirtää tiedon perusta kokemuksen jokapäiväisestä maailmasta erilliseen ideoiden maailmaan; tietoa voitiin saada vain ideoista. Tieto tuli näin mahdolliseksi, mutta sillä hinnalla, että siitä tuli ylimaallista ja elitististä: vain pieni osa ihmisistä oli kykeneviä pääsemään siihen käsiksi.<ref name="Curnow-Plato"/>
 
Ideaoppiin kytkeytyvät tietoteoreettiset näkemyksensä Platon esitti ennen kaikkea dialogeissa ''[[Theaitetos (dialogi)|Theaitetos]]'' ja ''[[Menon (dialogi)|Menon]]''. ''Theaitetoksessa'' esitetään kysymys siitä, mitä tieto on. Vastauksena edetään kohti [[Tietoteoria#Perinteinen tiedon määritelmä|klassista tiedon määritelmää]]: tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus.<ref>Platon: ''Theaitetos''.</ref> ''Menon'' puolestaan esittää Platonin näkemykset tiedon luonteesta ja oppimisesta. Se alkaa kysymyksellä siitä, voidaanko [[hyve]]ttä opettaa, ja etenee ajatukseen asioiden muistiinpalauttamisesta (''[[anamneesiAnamnesis|anamnēsis]]''), jonka mukaan oppimisessa on kyse ennalta olleen tiedon uudelleenlöytämisestä, sekä ajatukseen ''oikeasta mielipiteestä'', käsityksestä joka on oikea mutta jolla ei kuitenkaan ole selkeitä perusteita.<ref>Platon: ''Menon''.</ref>
 
Tiedon uudelleenpalauttaminen mieleen, eli muistaminen, oli Platonille ikuisen idean tavoittamista. Siinä missä aistit käsittelivät vaihtuvia, liikkuvia asioita, muisti tavoitti levossa olevia ja pysyviä asioita, eikä Platonille mikään muu ollut pysyvää kuin ideat. Muistiinpalauttamisen kautta tietoteoria kytkeytyi ajatukseen sielun kuolemattomuudesta ja ennaltaolosta.<ref name="Curnow-Plato"/>