Kalajokilaaksosta muodostui yksi [[Herännäisyys|herännäisyyden]] keskuspaikoista 1800-luvun alkupuolella. [[Pohjanmaa]]n herännäisyyden johtomiehinä olivat [[Niilo Kustaa Malmberg]] ja Ylivieskan [[kappalainen]] [[Jonas Lagus]]. Maakunnan heränneet perustivat 1920 Raudaskylään kristillisen opiston, joka on Suomen suurin kristillinen kansanopisto ja -korkeakoulu. [[Raudaskylän kristillinen opisto]] kokoaa vuosittain noin 200 [[opiskelija]]a eri puolilta Suomea.<ref name="Finlandia8" />
[[Pelto]]alaa lisättiin 1800-luvulla voimakkaasti, mutta pelkkä maanviljelysmaanviljely ei kyennyt elättämään tasaisesti kasvavaa väestönmäärää.<ref name="Finlandia8" /> Vaikean tilanteen laukaisi rautatie. Kunnan elinkeinoelämä alkoi kehittyä, kun se sai oman rautatien [[1886]]. Tuolloin nimittäin rannikkoa pitkin kulkevaksi suunniteltu [[Pohjanmaan rata]] rakennettiinkin [[Kokkola]]–[[Oulu]]-välillä sisämaahan ja vedettiin [[Ylivieskan rautatieasema|Ylivieskan läpi]]. Sanotaan tunnetun ylivieskalaisen kirjailijan ja valtiopäivämiehen Pietari Päivärinnan vaikuttaneen 1882 valtiopäivillä ratkaisevasti radan varhaiseen rakentamiseen ja ainakin sen linjaukseen, ja näin myös vaikuttaneen suuresti koko Ylivieskan tulevaan kehitykseen.<ref>[http://www.kirjastovirma.fi/paivarinta/3 Valtiopäivämies toi rautatien kotipitäjäänsä]</ref> Myöhemmin tehtiin myös yhdysrata [[Iisalmi|Iisalmeen]], tämä [[Iisalmi–Ylivieska-rata]] valmistui 1925. Ylivieskasta tuli rautateiden tärkeä risteysasema, joka nopeasti alkoi kehittyä Kalajokilaakson talous- ja kulttuurielämän keskukseksi. Parantuneet liikenneyhteydet vetivät puoleensa myös [[Teollisuus|teollisuutta]]. Jo 1930-luvun alussa esitettiin ajatus Ylivieskan kirkonkylän muuttamisesta [[kauppala]]ksi. Kauppala Ylivieskasta tuli kuitenkin vasta 1965, mutta jo kuuden vuoden päästä 1971 se sai kaupunginoikeudet. Tähän nopeaan kehitykseen oli syynä kaupunkikeskuksen puuttuminen silloisen [[Oulun lääni]]n eteläosasta.<ref name="Finlandia8" />
