|
| kotisivu =
}}
'''Klaus Maria Brandauer''' (oik. Klaus Georg Steng, s. [[22. kesäkuuta]] [[ 1944]], [[Bad Aussee]], Itävalta) on [[itävalta]]lainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän myös opettaa arvovaltaisessa Max Reinhardt Seminarissa [[Wien]]issä Itävallassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.viennale.at/de/gast/klaus-maria-brandauer | Nimeke = Klaus Maria Brandauer | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2012 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Viennale | Viitattu = 1.4.2013 | Kieli = {{de}} }}</ref>
Aloittaessaan näyttelijänuransa vuonna 1962 hän otti taiteilijanimekseen äitinsä tyttönimen Maria Brandauer. Työskenneltyään teatterissa ja televisiossa hän teki ensimmäisen filmiroolinsa vuonna 1972 elokuvassa ''The[[Tehtävä Salzburg ConnectionSalzburgissa]]''. Vuonna 1981 Brandauer teki loistavankehutun roolityön [[István Szabó]]n ohjaamassa elokuvassa ''[[Mefisto (elokuva)|Mefisto]]''. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan [[Oscar-palkinto|Oscar-palkinnon]]. Brandauer sai roolistaan myös mm. [[Jussi (palkinto)|Jussi-palkinnon]]. Pääosa ''Mefisto''-elokuvassa käynnisti Brandauerin kansainvälisen uran. Seuraavina vuosina hän näytteli mm. Bond-elokuvassa ''[[Älä kieltäydy kahdesti]]'' (1983) Maximilian Largon roolissa ja paroni Bror von Blixen-Finecken roolissa elokuvassa ''[[Minun Afrikkani]]'' (1985).
Roolistaan paroni Blixeninä hän voitti [[Golden Globe]] –palkinnon parhaasta miessivuosasta ja oli myös Oscar-ehdokkaana.
Vuonna 1989 hän ohjasi ensimmäisen elokuvansa ''Georg Elser – Einer aus Deutschland'', jossa hän myös näytteli pääosassa. Hän on näytellyt myös monissa teatterirooleissa.
Vuonna 2006 tuli kuluneeksi 50 vuotta saksalaisen näytelmäkirjailijan [[Bertolt Brecht]]in kuolemasta. Brandauer ohjasi Brechtin ja [[Kurt Weill]]in vuonna 1928 tekemän ''[[Kolmen pennin ooppera]]n'' juhlanäytöksen. Brandauer valitsi Puukko-Mackin osaan ''[[Die Toten Hosen]]'' –punkyhtyeen laulusolistin Campinon (oik. Andreas Frege). Tämä herätti hämmästystä teatterialan asiantuntijoiden keskuudessa. Näytelmä sai ristiriitaisen vastaanoton. Campinon roolityötä kehuttiin, mutta näytelmän tavanomaista ohjausta moitittiin. Brandauer sai buuauksia näytelmän ensi-illassa, kun hän tuli kumartamaan yleisölle näytännön päätteeksi.
Brandauer oli naimisissa elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Karin Brandauerin (oso.s. MϋllerMüller) kanssa vuodesta 1963 vuoteen 1992, jolloin Karin Brandauer kuoli vaikeaan sairauteen. Avioliitosta on yksi lapsi.
Heinäkuussa 2007 Brandauer avioitui Berliinissä elämänkumppaninsa apulaisohjaaja Natalie Krennin kanssa. Brandauerin poika Christian oli tilaisuudessa todistajana.
Klaus Maria Brandauer asuinpaikkoina ovat nykyään [[Altaussee]], [[Wien]] ja [[New York]].
== Elokuvat ==
*[[Tehtävä Salzburgissa]] 1972
*The Salzburg Connection 1972
*A Sunday in October 1979
*[[MefistoMephisto (elokuva) | Mefisto]] 1981
*Never say Never Again – [[Älä kieltäydy kahdesti]] 1983
*Oberst Redl - [[Eversti Redl]] 1985
*Out of Africa – [[Minun Afrikkani]] 1985
*Streets[[Kullatut of Goldkadut]] 1986
*The Lightship -[[Majakkalaiva (elokuva)|Majakkalaiva]] 1986
*[[Hanussen]] 1988
*Burning[[Polttava Secretsalaisuus]] 1988
*The[[Sankari Russiavai Housevakooja]] 1990
*White[[Valkohammas Fang(vuoden –1991 elokuva)|Valkohammas]] 1991
*Becoming Colette 1992
*Raamattu: Jeremia 1998
*Introducing[[Dorothy Dandridge (elokuva)|Dorothy Dandridge]] 1999
*[[The Diver – Sukeltaja]] 1999
*[[Druids – Taistelu Galliasta]] 2001
*Everyman’s Feast 2002
* [[Tetro]] 2009
== Lähteet ==
| 