Ero sivun ”Furanokumariinit” versioiden välillä

Furokumariinit keräävät eli [[Absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorpoivat]] helposti [[aallonpituus]]alueella 320–400 [[Nanometri|nm]] olevan [[Fotoni|fotonin]] energian johtuen aineiden rengasrakenteista, jotka ovat elektronirakenteeltaan energeettisesti otollisia tälle [[Ultraviolettisäteily#UVA|UVA-säteilyn]] absorptiolle. Energian avulla renkaiden [[elektroni]]t [[Viritystila|virittyvät]] ja ne kiinnittyvät [[additioreaktio]]lla [[Kovalenttinen sidos|kovalenttisesti]] johonkin solun [[DNA]]-juosteiden [[pyrimidiini]]emäksistä. Aineet kiinnittyvät lähinnä [[tymiini]]en 5,6-[[Kaksoissidos|kaksoissidoksiin]] omien [[furaani]]renkaidensa 4',5'-kaksoissidoksista tai vaihtoehtoisesti, mutta vähäisemmässä määrin, [[pyroni]]renkaidensa 3,4-kaksoissidoksista. Furokumariinit voivat myös kiinnittyä hyvin vähäisissä määrin [[sytosiini]]in. [[RNA]]:ssaissa [[urasiili]] korvaa tymiinin, joten furokumariinit sitoutuvat sen sijaan helposti [[urasiili]]inurasiiliin samalla tavoin.<ref name=":3">{{Lehtiviite|Tekijä=G. D. Cimino, H. B. Gamper, S. T. Isaacs, J. E. Hearst|Otsikko=Psoralens as photoactive probes of nucleic acid structure and function: organic chemistry, photochemistry, and biochemistry|Julkaisu=Annual Review of Biochemistry|Ajankohta=1985|Numero=54|Sivut=1151–1193|Pmid=2411210|Doi=10.1146/annurev.bi.54.070185.005443|Issn=0066-4154|www=https://www.annualreviews.org/doi/pdf/10.1146/annurev.bi.54.070185.005443}}</ref>

[[Tiedosto:Psoralen Crosslink.tiff|pienoiskuva|[[Psoraleeni]]n (punainen) muodostama verkkosidos kahden tymiidiinintymidiinin välillä. Pyronisidos vasemmalla ja furaanisidos oikealla. (DNA:ssa tymidiinit eivät tosin pariudu normaalisti keskenään kuten kuvassa).|alt=]]

DNA:ssa kiinni olevat furokumariinit absorpoivat herkästi toisenkin UVA-fotonin. Tällöin nejotkin niistä kiinnittyvät vielä vapaana olevan pyroni- tai furaaniryhmänsä kaksoissidoksesta DNA-juosteen vastinemäksen kanssa. Emäs on yleensä [[adeniini]] (A), koska aineet sitoutuvat ensimmäisessä valoreaktiossaan helpoiten tymiiniin (T). Aineet muodostavat siis kovalenttisia [[Verkkosidos|verkkosidoksia]] juosteiden välille lähinnä AT-emäsparien kohdalta. Tämä estää solua erottamasta DNA-juosteita toisistaan, jolloin solu ei voi [[Transkriptio|lukea DNA:ta]] ja tuottaa sen pohjalta itselleen elintärkeitä [[Proteiini|proteiineja]] ja muita geenituotteita.<ref name=":5">{{Lehtiviite|Tekijä=Anthonige Vidya Perera, James Brian Mendenhall, Charmain Tan Courcelle, Justin Courcelle|Otsikko=Cho Endonuclease Functions during DNA Interstrand Cross-Link Repair in Escherichia coli|Julkaisu=Journal of Bacteriology|Ajankohta=2016-10-21|Vuosikerta=198|Numero=22|Sivut=3099–3108|Pmid=27573016|Doi=10.1128/JB.00509-16|Issn=0021-9193|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5075039/}}</ref> Myös vain yhteen DNA-juosteeseen sitoutuneet furokumariinit saavat aikaan [[apoptoosi]]n, mutta kahden juosteen välisiset sidokset ovatsaavat haitallisempiatämän helpommin aikaan.<ref name=":2" />