Ero sivun ”Reininkulta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Lisätty lähde |
||
Rivi 14:
[[Tiedosto:Giants and Freia.jpg|thumb|200px|Jättiläiset vangitsevat [[Freija|Freian]]. [[Arthur Rackham]]in kuvitusta vuoden 1910 Wagnerin Reininkultaan.]]
'''Reininkulta''' ({{k-de|Das Rheingold}}) on [[Richard Wagner]]in yksinäytöksinen [[ooppera]].<ref name=s13/> Sen ensiesitys oli [[München]]issä [[1869]]. Wagner aloitti oopperan tekemisen maanpaossa [[Sveitsi]]ssä [[1853]] saatuaan idean [[Nibelungin sormus (oopperat)|Nibelungin sormukseen]] 1848.<ref name=s13/> Wagner kirjoitti ja sävelsi Reininkullan vuodessa, mutta ooppera sai ensiesityksensä vasta 15 vuotta myöhemmin. Reininkullan Suomen ensiesitys oli [[Suomalainen ooppera|Suomalaisessa oopperassa]] [[19. maaliskuuta]] [[1930]].
Reininkulta on ensimmäinen osa neljästä oopperasta koostuvaa [[Nibelungin sormus]] -sarjaa ([[Der Ring des Nibelungen]]), ja Wagner olisi alun perin halunnut esittää sen vasta, kun koko sarja olisi valmis. Reininkulta on huomattavasti lyhyempi kuin sarjan myöhemmät osat ollen pituudeltaan noin kaksi ja puoli tuntia. Teoksen levytykset mahtuvat usein kahdelle täyteen ahdetulle CD-levylle.
Rivi 35:
=== Neljäs kohtaus ===
Maan pinnalla Wotan ja Loge sanovat Alberichille, että tämän on annettava vapautensa pantiksi kultahippuaarteensa, Tarnhelm-kypärän ja sormuksen. Alberich sanoo kiukkuisena, että he ovat aivan yhtä paljon varkaita kuin hänkin, mutta se ei estä Wotania riuhtaisemasta sormusta Alberichilta. Alberich kiroaa raivoissaan sormuksen ("Nytkö olen vapaa, todella vapaa?"). Kun jumalat ovat palanneet takaisin, jättiläiset suostuvat palauttamaan Freian Alberichin kulta-aarretta vastaan vain, jos se ylettyy Freian pituuteen asti. Jumalat kasaavat valtavan kultakasan Freian eteen, kulta riittää reilusti, mutta silti Fasolt näkee vielä häivähdyksen Freian hiuksista, Tarnhelm-kypärän on ne verhottava, vielä Fasolt näkee Freian silmän loisteen, sormuksen on se peitettävä, mutta Wotan ei suostu antamaan sormusta ("Jätä minut rauhaan, sormusta en luovuta!"), mutta silloin maan jumalatar Erda saapuu paikalle ja varoittaa Wotania, että kirottu sormus aiheuttaisi tuhon jumalille ("Varo, Wotan, varo!"). Erda katoaa ja Wotan suostuu antamaan sormuksenkin jättiläisveljeksille. Jättiläiset kiistelevät sormuksesta, kunnes Fafner tappaa Fasoltin ja ottaa kullan, sormuksen sekä Tarnhelm-kypärän mukaansa. Kirous on näyttänyt voimansa, Donner karkottaa usvan ("Heda, heda, hedo!") ja Froh luo sateenkaarisillan jättiläisten rakentamaan linnoitukseen, jonka nimeksi Wotan antaa [[Valhalla]]. Orkesterista soi enteellisesti Miekan motiivi. Kukaan ei kuule Reinintyttärien valitusta Reininkullan perään.
==Lähteet==
{{Viitteet|viitteet=
<ref name=s13>{{ Lehtiviite | Otsikko = Richard Wagnerin satavuotismuisto
| Julkaisu = Sana | Ajankohta = 01.05.1913 | Numero = 5 | Sivut = 19-21
| www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/502273?page=20| www-teksti = Kansalliskirjasto
| Viitattu = 13.07.2018
}}</ref>
}}
== Aiheesta muualla ==
| |||