Ero sivun ”Elton John” versioiden välillä

1980-luvun ensimmäisillä albumeillaan Elton John teki yhteistyötä Bernie Taupinin ohella muidenkin sanoittajien kuten [[Gary Osborne]]n kanssa. ''[[21 at 33]]'' (1980) myi Yhdysvalloissa kultaa ja Britanniassakin paremmin kuin edeltäjänsä ''[[Victim of Love]]''. Levyä seurasi Yhdysvaltain-kiertue, jolla John esiintyi [[New Yorkin keskuspuisto]]n ilmaiskonsertissa uransa suurimmalle yleisölle, noin 400&nbsp;000 kuulijalle. Kiertueen aikana hän siirtyi [[MCA Records|MCA:lta]] [[Geffen Records]]ille.<ref>Immonen 2018, s. 160–162.</ref>

 

 

''[[Too Low for Zero]]'' (1983) on jälleen kokonaan Taupinin sanoittama. John soittaa useimmilla kappaleilla pianon sijaan [[Yamaha]]-syntetisaattoria. Albumi nosti hänet takaisin suosioon: se sai hyvät arvostelut sekä nousi Britanniassa albumilistan sijalle 7 ja pysyi listalla 73 viikkoa. Myös albumilta otetut singlet ”I Guess That’s Why They Call It the Blues” ja ”I’m Still Standing” nousivat hiteiksi. Kappaleiden musiikkivideot olivat kekseliäämpiä kuin Johnin aikaisemmat videot, mutta videoiden teko oli Johnille silloin ja myöhemminkin vastenmielistä.<ref>Immonen 2018, s. 173–177.</ref>

John otettiin [[Rock and Roll Hall of Fame]]en vuonna 1994. Seuraavana kesänä hän teki kuuden viikon kesäkiertueen [[Billy Joel]]in kanssa. John teki [[Tim Rice]]n kanssa musiikin [[Disney]]n menestyksekkääseen piirroselokuvaan ''[[Leijonakuningas]]'' (1994), ja kappale ”[[Can You Feel the Love Tonight]]” oli hänen menestynein singlensä vuosiin. Se voitti myös parhaan alkuperäiskappaleen Oscarin vuonna 1995 sekä Golden Globen. Myös elokuvasta tehty musikaali on ollut suosittu [[Broadway (teatteri)|Broadway]]lla. Vuonna 1995 John sai myös [[Brit Award]]in pitkästä urastaan.<ref>Immonen 2018, s. 225–232.</ref>

 

 

John konsertoi koko 1990-luvun ajan ahkerasti, mutta vuonna 1996 hän esiintyi vain tukikonserteissa. Hän myös sävelsi Tim Ricen kanssa musiikkia näytelmiin ja piirrosmusikaaliin ''[[Tie El Doradoon]]'', joka sai ensi-iltansa vuonna 2000. Hän oli myös ostanut Watfordin jalkapallojoukkueen takaisin, ja seura nousi kahdessa vuodessa [[Valioliiga]]an.<ref>Immonen 2018, s. 237–238.</ref>

John solmi rekisteröidyn parisuhteen vakituisen miesystävänsä David Furnishin kanssa joulukuussa 2005. Liitto sai paljon mediahuomiota, koska se oli ensimmäinen tunnetun henkilön homoliitto.<ref>Immonen 2018, s. 267–268.</ref> Pariskunta yritti ensin adoptoida lasta [[Ukraina]]sta, mutta Johnin korkean iän vuoksi se ei onnistunut. Sen sijaan he hankkivat kaksi omaa poikaa [[Sijaissynnytys|sijaissynnyttäjän]] avulla, Zacharyn (s. 2010) ja Elijahin (s. 2013). John on ainakin Zacharyn biologinen isä.<ref>Immonen 2018, s. 280–289.</ref> John ja Furnish solmivat avioliiton maaliskuussa 2014 heti kun se tuli mahdolliseksi.<ref>Immonen 2018, s. 269.</ref>

 

 

Albumilla ''[[The Diving Board]]'' (2013) John käyttää aiempaa enemmän syvää alarekisteriään. Albumi myi erinomaisesti ja sai hyvät arvostelut. Johnin 32. studioalbumi ''[[Wonderful Crazy Night]]'' ilmestyi vuonna 2016. Albumi äänitettiin livenä ja sen musiikki on iloista ja vauhdikasta. Albumiensa äänitysten välissä John konsertoi yhtä ahkerasti kuin aina ennenkin ja teki laajoja ja pitkiä kiertueita.<ref>Immonen 2018, s. 292–298.</ref>