Ero sivun ”Whitesnake” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti ylimääräisen *.
Valtlai (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 39:
Whitesnakesta kehittyi vuoden 1978 aikana Coverdalelle varsinainen yhtye ja samana vuonna yhtye julkaisi ''[[Snakebite (EP)|Snakebite EP:n]]''. Se oli Whitesnaken ensimmäinen julkaisu, mutta se uudelleenpaketoitiin jo samana vuonna (Coverdalen ''Northwinds''-albumin kappaleilla täydennettynä) jälleen nimellä ''[[Snakebite]]''.{{lähde}}
 
''Snakebitea'' seurasi Whitesnaken ensimmäinen kunnon pitkäsoitto, joka myös julkaistiin vuonna 1978. Kyseessä oli ''[[Trouble (Whitesnaken albumi)|Trouble]]'', joka sai nimensä Coverdalen ensimmäisen lapsen samanaikaisesta syntymästä.<ref>{{cite web|url=http://www.youtube.com/watch?v=nMOkqrq-R_Y&feature=related|title= Haastattelu David Coverdalen kanssa.|date= 2003}}</ref> Levyllä soitti myös Coverdalen entinen yhtyetoveri [[Jon Lord]], jonka kanssa hän oli ollut samaan aikaan Deep Purplessa vuosina 1973–1976.<ref>{{cite web|url= http://jonlord.org/a-biography/|title= Jon Lordin biografia|accessdate= 9.10.2010}}</ref> Vaikkei levy ollutkaan suuri menestys (se ylsi Britannian myyntitilastoissa vain sijalle 50,<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=4494|title= ''Trouble'' listatiedot.|archiveurl=http://archive.is/eNs1|archivedate=2012-05-24}}</ref> ja albumin kaksi singleä eivät nousseet listoille lainkaan), se sisälsi sille ajalle suosittuja kappaleita, kuten ”Take Me with You”, jota yhtye tulisi esittämään vielä 2000-luvullakin.<ref>{{cite web|url= http://www.youtube.com/watch?v=jvJtLJHNmho&hd=1|title= Whitesnake esittämässä "Take Me With Youn" vuonna 2005.}}</ref> ''Trouble''-kiertueen aikana Whitesnake, ja sen kokoonpano Coverdale, Lord, [[Micky Moody]], [[Bernie Marsden]], [[Neil Murray]] ja [[Dave Dowle]], äänitti myös kuuden kappaleen live-albuminlivealbumin, ''[[Live at Hammersmith (Whitesnaken albumi)|Live at Hammersmith]]'', mutta se julkaistiin vain [[Japani]]ssa.<ref>{{cite web|url= http://www.amazon.com/Live-at-Hammersmith-Whitesnake/dp/B00000761V|title= ''Live at Hammersmith'' Amazon.com.|accessdate= 9.10.2010}}</ref><ref name="Whitesnake ''Music in Review''.">[http://www.youtube.com/watch?v=wPHiusqFcxg Whitesnake ''Music in Review''.]</ref>
 
Kiertueen jälkeen yhtye palasi takaisin studioon äänittämään toista pitkäsoittoaan. Vuoden 1979 loppupuolella julkaistiin ''[[Lovehunter]]'', joka aiheutti pientä kohuakin hieman rohkealla kannellaan, jossa nähdään alaston nainen jättimäisen käärmeen päällä. Siitä huolimatta levy nousi edeltäjiään korkeammalle Britannian myyntilistoilla, vaikkei sijaa 29 korkeammalle.<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=4749|title= ''Lovehunter'' listatiedot.|archiveurl=http://archive.is/vshJ|archivedate=2012-05-24}}</ref> Levyltä julkaistiin myös single, ”[[Long Way from Home]]”, joka ei kuitenkaan noussut Britanniassa sijaa 55 korkeammalle.<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/songinfo.php?id=8537|title= "Long Way from Home" listatiedot.}}</ref> Singlen B-puoli, ”Walking in the Shadow of the Blues”, muodostui kuitenkin Whitesnaken suosituimmiksi kappaleiksi.<ref name="Whitesnake ''Music in Review''."/> Levyn päätöskappale ”We Wish You Well” tulisi myös olemaan niin sanottu "konserttioutro" tähän päivään asti, sillä kappale soi kaiuttimista jokaisen Whitesnake-konsertin päätteeksi.{{lähde}}
Rivi 47:
Pian ''Lovehunter''-albumin julkaisun jälkeen Deep Purplen entinen rumpali [[Ian Paice]] liittyi Whitesnakeen ja oli mukana albumin kiertueellakin.<ref name="Whitesnake sukupuu 1978-1981."/> Kiertueen aikana yhtye esiintyi muun muassa kuuluisalla [[Reading Festival|Readingin festivaalilla]].<ref>Uudelleenmasteroidun ''Ready an’ Willingin'' lehtinen, sivu 8.</ref> Paicen liittyminen lisäsi myös Whitesnaken yhteyttä hajonneeseen Purpleen, jolloin yhtye sai entistä enemmän huomiota. Paicen ensimmäinen levy Whitesnaken kanssa osoittautuikin yhtyeen siihen mennessä menestyneimmäksi. Vuoden 1980 ''[[Ready an’ Willing]]'' (numero 6 Britannian myyntilistoilla<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=4977|title=''Ready an' Willing'' listatiedot.|archiveurl=http://archive.is/L66r|archivedate=2012-05-24}}</ref> ja 90. Yhdysvalloissa) sisälsi myös Whitesnaken ensimmäisen brittihitin; Bernie Marsdenin säveltämän singlen ”[[Fool for Your Loving]]”, joka ylsi sijalle 13 Britanniassa.<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/songinfo.php?id=8780|title= "Fool for Your Loving" listatiedot.|accessdate= 9.10.2010}}</ref>
 
Levyn julkaisun jälkeen yhtye aloitti maailmankiertueensa, jonka aikana äänitettiin myös live-albumilivealbumi. Kyseinen ''[[Live...In the Heart of the City]]'' äänitettiin vuoden 1980 kesäkuun lopulla kuuluisassa [[Hammersmith Odeon]]issa. Levy julkaistiin saman vuoden lokakuussa tupla-LP:nä, joka sisälsi myös ''Live at Hammersmith'' -levyn toisella vinyylillä. ''Live...In the Heart of the City'' osoittautui menestykseksi yltäen sijalle 5 Britanniassa.<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=5141|title= ''Live...In the Heart of the City'' listatiedot.|accessdate= 9.10.2010|archiveurl=http://archive.is/2LU9|archivedate=2012-05-24}}</ref> Levyltä onnistuttiin julkaisemaan singlekin; Whitesnaken cover-versio [[Bobby Bland]]in ”[[Ain’t Love in the Heart of the City]]” -kappaleesta, josta yhtye oli tosin julkaissut studioversion ''Snakebite''-EP:llä (1978). Vaikkei se olekaan alun perin omaa tuotantoa, ”Ain’t Love in the Heart of the City” -kappaleesta on tullut yksi Whitesnaken suosituimpia kappaleita, ja se on pysynyt yhtyeen livesetissä tähän päivään saakka.{{lähde}}
 
Jo vuoden 1980 lopulla Whitesnake oli aloittanut äänittää uutta studiolevyä. Vuoden 1981 alussa julkaistu ''[[Come an’ Get It]]'' oli jälleen suuri menestys Whitesnakelle päästen sijalle kaksi Britanniassa,<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=5270|title= ''Come an' Get It'' listatiedot.|archiveurl=http://archive.is/F6kv|archivedate=2012-05-24}}</ref> mutta vain sijalle 151 Yhdysvalloissa. Levyn singleistä ”[[Don’t Break My Heart Again]]” ylsi Britanniassa sijalle 17,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://chartarchive.org/r/9138| Nimeke = ChartArchive - Whitesnake - Don't Break My Heart Again |Julkaisija = ChartArchive.org| Viitattu = 7.11.2013}} {{en}}</ref> ja ”[[Would I Lie to You]]” sijalle 37.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://chartarchive.org/r/9226| Nimeke = ChartArchive - Whitesnake - Would I Lie To You |Julkaisija = ChartArchive.org| Viitattu = 7.11.2013}} {{en}}</ref> Yhtye aloitti jälleen kiertueen, johon kuului esiintyminen myös kuuluisalla [[Monsters of Rock]] -festivaalilla.<ref>{{cite web|url= http://www.gophoto.it/view.php?i=http://acdczone.com/acdcblog/wp-content/uploads/2011/08/1981a.jpg|title= Monsters of Rock 1981 juliste.|accessdate= 24.8.2012}}</ref>
Rivi 84:
=== 2002–2009: 25-vuotisuudelleenkokoaminen ja ''Good to Be Bad'' ===
[[Tiedosto:WhitesnakeInSofia.JPG|thumb|Whitesnake esiintymässä vuonna 2008.]]
Vuonna 2002 EMI pyysi David Coverdalea kokoamaan uuden Whitesnake-kokoelmalevyn juhlistaakseen Whitesnaken 25-vuotisjuhlavuotta tulevana vuonna. Kun Coverdalelta kysyttiin aikoisiko hän kiertää, hän kokosi uuden Whitesnake-kokoonpanon, joka koostui hänestä, kitaristeista [[Doug Aldrich]] ja [[Reb Beach]], kosketinsoittaja [[Timothy Drury]]sta, basisti [[Marco Mendoza]]sta ja aiemmasta rumpalista Tommy Aldridge. Yhtye alkoi kiertää maailmaa, joka johtikin Whitesnaken viralliseen paluuseen. Yhtye nauhoitti vuonna 2004 uuden live-DVD:n ja CD:n nimeltä ''Live in the Still of the Night'', joka julkaistiin vuonna 2006.<ref>{{cite web|url= http://www.amazon.com/Whitesnake-Still-Night-Deluxe-Combo/dp/B000E0OEVW|title= ''Live...in the Still of the Night'' Amazon.comissa}}</ref> Levy sisälsi materiaalia kaikilta Whitesnaken ajoilta, ja menestyikin suhteellisen hyvin. Mutta ennen kuin levy julkaistiin, Marco Mendoza oli lähtenyt yhtyeestä, ja hänet korvannut [[Uriah Duffy]]. Myös vuonna 2006 Coverdale allekirjoitti uuden levytyssopimuksen [[SPV (yritys)|SPV]]:n kanssa<ref>{{cite web|url= http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=55981|title= Blabbermouth.net uutisoi Whitesnaken kirjoittaneen levytyssopimuksen Steamhammer/SPV:n kanssa.|date= 3.8.2006|accessdate= 10.10.2010}}</ref> ja julkaisi toisen live-albuminlivealbumin, nimeltään ''[[Live: In the Shadow of the Blues]]'', joka sisälsi myös neljä uutta studiokappaletta. Whitesnake jatkoi kiertämistä kunnes Tommy Aldrige lähti yhtyeestä joulukuussa 2007. Hänet korvasi [[Chris Frazier]].<ref>{{cite web|url= http://www.roadrunnerrecords.com/blabbermouth.net/news.aspx?mode=Article&newsitemID=87363|title= Blabbermouth.net uutisoi Whitesnaken ilmoittaneen uuden rumpalinsa|date= 27.12.2007|accessdate= 10.10.2010}}</ref>
 
Keväällä 2008 julkaistiin Whitesnaken uusi studioalbumi ''[[Good to Be Bad]]'', joka olikin yhtyeen menestynein sitten ''Slip of the Tonguen''. Levy menestyi etenkin Britanniassa, missä se ylsi sijalle 7 myyntilistoilla<ref>{{cite web|url= http://www.chartstats.com/albuminfo.php?id=8296|title= ''Good to Be Bad'' listatiedot|archiveurl=http://archive.is/TZ81|archivedate=2012-05-24}}</ref> ja voitti ''[[Classic Rock]]'' -lehden vuoden parhaan albumin palkinnon.<ref>{{cite web|url= http://www.billboard.biz/bbbiz/content_display/industry/e3iac3113c71beb425a2077b14d2a9bec78|title= ''Classic Rock'' -palkintojen voittajat.|accessdate= 11.10.2010}}</ref> Whitesnake jatkoi kiertämistä ympari maailmaa esiintyen muun muassa [[Sauna Open Air]] -festivaalilla Suomessa 2008<ref>{{cite web|url= http://www.80srocks.net/index.php?option=com_content&task=view&id=87&Itemid=51|title= 80srocks.net uutisoi Whitesnaken tulevan Suomeen 2008.|accessdate= 11.10.2010}}</ref> ja Download-festivaalilla Englannissa 2009.
Rivi 287:
* ''[[1987 Versions]]'' &nbsp;<small>(1987)</small>
 
===Live-albumitLivealbumit===
* ''[[Live at Hammersmith (Whitesnaken albumi)|Live at Hammersmith]]'' &nbsp;<small>(1980)</small>
* ''[[Live...In the Heart of the City]]'' &nbsp;<small>(1980)</small>