Ero sivun ”Elton John” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisää
Rivi 23:
1990-luvun alussa John myönsi kärsineensä uransa aikana huumeongelmista, [[alkoholismi]]sta ja [[bulimia]]sta.<ref>Norman 2002, s. 503.</ref> Hän on edelleen esillä julkisuudessa ja jatkaa [[AIDS]]in vastaista taistoa, jossa hän on ollut mukana 1980-luvun lopulta alkaen. Hän pääsi [[Rock and Roll Hall of Fame]]en vuonna 1994, ja hänet aateloitiin vuonna 1998.
 
== LapsuusElämä ja nuoruusura ==
=== Lapsuus ja nuoruus ===
Reginald Kenneth Dwight syntyi 25. maaliskuuta 1947 isovanhempiensa talossa Pinnerissä. Hänen isänsä Stanley oli ilmavoimien lentokapteeni. Isä piti perheessään vanhanaikaista järjestystä ja kuria, mitä Elton on myöhemmin kaunaisesti muistellut. Stanley ja Sheila Dwightille ei syntynyt muita lapsia.<ref>Norman 2002, s. 20–24.</ref>
 
Reginald innostui pianonsoitosta jo kolmen vuoden iässä, kun hänen isoäitinsä rohkaisi häntä kokeilemaan perheen pianoa. Hän kehittyi pian niin taitavaksi, että pystyi soittamaan kappaleen virheettömästi yhden kuuntelukerran jälkeen. Reginald aloitti pianotunnit kuusivuotiaana ja alkoi jo lapsena haaveilla konserttipianistin urasta. Opiskellessaan Pinnerin lyseossa 11-vuotias Reginald sai osa-aikastipendin [[Lontoo]]n [[Royal Academy of Music]]iin. Siellä Reginald oli mallioppilas, joka tunnettiin poikkeuksellisen hyvästä sävelkorvastaan. Lyseossa häntä pidettiin keskikertaisena ja sovinnaisena oppilaana. Reginald oli suuri [[rock and roll]]in ihailija, ja akatemiavuosiensa kuluessa hän pikku hiljaa menetti kiinnostuksensa klassiseen musiikkiin. Reginald käytti silmälaseja jo ennen tulemistaan likinäköiseksi, sillä hän halusi kunnioittaa lento-onnettomuudessa kuollutta laulaja [[Buddy Holly]]a. Hänen suosikkiurheilulajinsa oli jalkapallo, ja hän yritti katsoa kaikki [[Watford FC|Watford]]in ottelut.<ref>Norman 2002, s. 22–38.</ref>
 
==Musiikkiura==
===Varhainen ura 1962–1969===
15-vuotiaana Reginald alkoi esiintyä paikallisessa [[pub]]issa, mutta sai aluksi negatiivisen vastaanoton. Tilanne kuitenkin parani ajan kuluessa. Neljäntenä lyseovuotenaan hänet otettiin pianistiksi ja laulajaksi paikalliseen [[blues]]- ja [[rock and roll]] -yhtyeeseen The Corvettes, jonka olivat perustaneet kitaristi Stuart Brown ja basisti Geoff Dyson. Muutaman kuukauden kuluttua yhtye hajosi, mutta aloitti myöhemmin uudelleen nimellä Bluesology. Keväällä 1965 Reginald lopetti koulun keskittyäkseen musiikkiuraan, ja hänen serkkunsa Roy järjesti hänelle työpaikan apupoikana yhdysvaltalaisessa Music Mills -yhtiössä.<ref>Norman 2002, s. 44.</ref> Bluesology kasvoi viisijäseniseksi, Reginaldin ja Stuart Brownin lisäksi siihen kuuluivat rumpali Mick Inkpen, basisti Rex Bishop ja tenorisaksofonisti Mike. Inkpen suostutteli työnantajansa, Arnold Tendlerin, yhtyeen manageriksi ja sponsoriksi. Hänen rahoillaan Bluesology levytti kaksipuolisen demolevyn, jolla Reginald esitti kirjoittamansa kappaleen "Come Back Baby" ja Brown lauloi [[Jimmy Witherspoon]]in kappaleen "Times Getting Tougher Than Tough". Tendler sai yhtyeelle levytyssopimuksen [[Fontana Records|Fontanalta]], mikä ei kuitenkaan ollut niihin aikoihin merkittävä saavutus, sillä levy-yhtiöt kävivät läpi lukemattomia harrastelijayhtyeitä löytääkseen ”seuraavan [[The Beatles|Beatlesin]]”. Yhtye levytti samat kappaleet jotka olivat demolla ja single julkaistiin heinäkuussa 1965. Listamenestystä ei tullut, mutta Bluesology sai parempia esiintymistilaisuuksia. He uudistivat kokoonpanoaan ottamalla mukaan trumpetisti Pat Higgsin ja osallistuivat kykyjenetsintäkilpailuun, joka toi heille tilaisuuden esiintyä yhdysvaltalaisten [[R&B]]-artistien taustayhtyeenä Britannian kiertueilla. Reginald joutui siksi lopettamaan työt Music Millsissa ja keskittymään pelkkään musiikkiuraan.
Rivi 64:
''[[Sleeping with the Past]]'' (1989) tekee kunniaa 1960- ja 1970-lukujen r&b-soundille. Albumi oli Johnin ensimmäinen platinalevy Yhdysvalloissa vuoden 1978 jälkeen, ja se nousi Britannian listaykköseksi. Singlelistaykköseksi noussut balladi ”Sacrifice” on Johnin mukaan yksi hänen tärkeimmistä lauluistaan. Singlen menestyksen seurauksena John ilmoitti, että kaikkien hänen muidenkin brittisinglejensä tuotto ohjattaisiin [[aids]]-rahastoihin. Albumia seurannutta Euroopan-kiertuetta vaivasi Johnin alkoholin- ja kokaiininkäyttö.<ref>Immonen 2018, s. 201–207.</ref>
 
=== 1990-luku ===
Toukokuussa 1990 John äänitti seitsemän kappaleen mittaisen konserttinsa [[MTV Unplugged|MTV:n Unplugged]] -sarjaan. Saman vuoden heinäkuussa hän hakeutui vieroitushoitoon [[Chicago]]on ja sen jälkeen moniin vieroitusohjelmiin, joiden avulla hän pääsi eroon päihteistä, bulimiasta ja ylensyönnistä.<ref>Immonen 2018, s. 206–208.</ref>
 
Vuonna 1990 julkaistu kokoelmalevy ''[[The Very Best of Elton John]]'' nousi Johnin eniten myydyksi albumiksi Britanniassa. Samana vuonna Yhdysvalloissa Johnilta julkaistiin neljän CD:n boksi ''[[To Be Continued...]]'' Seuraavana vuonna julkaistiin boksi ''[[Two Rooms: Celebrating the Songs of Elton John and Bernie Taupin]]'', jonka mukana tuli kaksikon haastattelun sisältävä kirja, uran läpikäyvä video sekä cd, jolla hänen musiikkiaan esittivät muut tähtiartistit.<ref>Immonen 2018, s. 209–211.</ref>
=== 1990-luvulta nykypäivään ===
 
Elton John asui vuonna 1991 puolet ajastaan Lontoossa ja puolet [[Atlanta]]ssa Yhdysvalloissa, missä hän osallistui esimerkiksi aids-tapahtumiin ja kiinnostui [[baseball]]ista.<ref>Immonen 2018, s. 210.</ref> Vuonna 1992 hän perusti [[Elton John Aids Foundation]] -säätiön tukemaan aids-tutkimusta. Vuoteen 2018 mennessä säätiö on kerännyt yli 200 miljoonaa dollaria.<ref>Immonen 2018, s. 218–219.</ref> John on kertonut harjoittavansa aids-hyväntekeväisyyttä kiitollisuudestaan siitä, ettei itse saanut HIV-tartuntaa hyvin aktiivisesta seksielämästään huolimatta.<ref>Immonen 2018, s. 233.</ref>
Elton John on työskennellyt [[1990-luku|1990-luvulta]] lähtien monien musikaali- ja elokuvamusiikkiprojektien parissa. Hän ja sanoittaja [[Tim Rice]] saivat [[Parhaan laulun Oscar-palkinto|Oscar-palkinnon]] "[[Can You Feel the Love Tonight]]" -laulusta, jonka he tekivät [[The Walt Disney Company|Disneyn]] elokuvaan ''[[Leijonakuningas]]'' (1994). John on säveltänyt lauluja myös ''[[The Road to El Dorado]]'' -animaatioelokuvaan.
 
John esiintyi aidsiin menehtyneen ystävänsä [[Freddie Mercury]]n muistokonsertissa huhtikuussa 1992. ''[[The One (Elton Johnin albumi)|The One]]'' (1992) oli Johnin ensimmäinen studioalbumi vuoden 1988 jälkeen. Albumi sisältää aikaisempaa enemmän koneiden käyttöä. Se nousi brittilistan kakkoseksi ja myi Yhdysvalloissa tuplaplatinaa. Albumia seurasi vuoden mittainen maailmankiertue. Seuraava albumi ''[[Duets (Elton Johnin albumi)|Duets]]'' (1993) sisältää duettoja tunnettujen artistien kanssa.<ref>Immonen 2018, s. 212–221.</ref>
John on säveltänyt musiikkia New Yorkin ja Lontoon musikaalikeskuksiin. [[Broadway (teatteri)|Broadwayllä]] hänen musiikkiaan on kuultu ''Aida''-musikaalissa sekä ''Leijonakuninkaan'' näyttämösovituksessa. [[West End]]ille hän on säveltänyt ''[[Billy Elliot (musikaali)|Billy Elliot]]'' -menestysmusikaalin.
 
John otettiin [[Rock and Roll Hall of Fame]]en vuonna 1994. Seuraavana kesänä hän teki kuuden viikon kesäkiertueen [[Billy Joel]]in kanssa. John teki [[Tim Rice]]n kanssa musiikin [[Disney]]n menestyksekkääseen piirroselokuvaan ''[[Leijonakuningas]]'' (1994), ja kappale ”[[Can You Feel the Love Tonight]]” oli hänen menestynein singlensä vuosiin. Se voitti myös parhaan alkuperäiskappaleen Oscarin vuonna 1995 sekä Golden Globen. Myös elokuvasta tehty musikaali on ollut suosittu [[Broadway (teatteri)|Broadway]]lla. Vuonna 1995 John sai myös [[Brit Award]]in pitkästä urastaan.<ref>Immonen 2018, s. 225–232.</ref>
Elton teki ensimmäisen uuden albuminsa 90-luvulla vuonna 1992. Albumin nimi oli ''[[The One (Elton Johnin albumi)|The One]]''. Nimikkokappale nousi hyvin suosituksi. Muita kuuluisia kappaleita oli "The Last Song" ja "Simple Life". 1995 Eltonin kuuluisa ''Made In England'' ilmestyi. Nimikkokappale "Made In England" sekä mm. "Believe", "Blessed", "Please", "Lies" ja "Belfast". ''[[The Big Picture]]'' tuli vuonna 1997 ja hitit, "Something About The Way You Look Tonight" ja "Live Like Horses", sekä "Recover Your Soul" olivat nimikko hittikappaleita.
 
Albumi ''[[Made in England]]'' (1995) muistuttaa tyyliltään hiukan Johnin 1970-luvun albumeja. Se sai hyvät arvostelut ja nousi korkealle monen maan albumilistoilla.<ref>Immonen 2018, s. 229–233.</ref>
 
John konsertoi koko 1990-luvun ajan ahkerasti, mutta vuonna 1996 hän esiintyi vain tukikonserteissa. Hän myös sävelsi Tim Ricen kanssa musiikkia näytelmiin ja piirrosmusikaaliin ''[[Tie El Doradoon]]'', joka sai ensi-iltansa vuonna 2000. Hän oli myös ostanut Watfordin jalkapallojoukkueen takaisin, ja seura nousi kahdessa vuodessa [[Valioliiga]]an.<ref>Immonen 2018, s. 237–238.</ref>
 
John lauloi vuonna 1997 liikenneonnettomuudessa kuolleen ystävänsä [[Walesin prinsessa Diana|prinsessa Diana]]n hautajaisissa kappaleensa ”[[Candle in the Wind]]” uusitulla sanoituksella. Singlestä tuli kaikkien aikojen toiseksi myydyin single, ja sen myyntituotot ohjattiin Dianan muistorahastoon.<ref>Immonen 2018, s. 244–245.</ref>
 
Seuraava albumi ''[[The Big Picture]]'' (1998) on balladikeskeinen ja sisältää jälleen jonkin verran ohjelmoitua musiikkia.<ref>Immonen 2018, s. 241–242.</ref>
 
Kuningatar aateloi Elton Johnin helmikuussa 1998. Keväällä John erotti managerinsa John Reidin tämän aiheutettua Johnille 20 miljoonan punnan tappiot. Johnille asetettiin [[sydämentahdistin]] kesällä 1999. Vuoden 2000 Grammy-juhlissa Johnille myönnettiin legendan Grammy-palkinto.<ref>Immonen 2018, s. 247–253.</ref>
 
===2000-luku===
Elton John viettää paljon aikaansa [[Atlanta]]ssa, [[Georgia (osavaltio)|Georgian]] eteläisessä osavaltiossa, ja hänen viime levyillään on selviä amerikkalaisvaikutteita. Monet kriitikot pitävät vuonna 2001 julkaistua ''[[Songs from the West Coast]]'' -albumia Elton Johnin paluuna musiikillisille juurilleen. Vuonna 2004 Elton palasi levytysstudioon, ja levytti joka maassa flopanneen ''Peachtree Road''in. ''The Captain and The Kid'' julkaistiin vuonna 2006, joista "Tinderbox" ja "The Bridge" ovat kuuluisimmat kappaleet. Kyseinen albumi on ''[[Captain Fantastic and the Brown Dirt Cowboy]]n'' "jatko-osa", eli tämän pohjalta tehty albumi.
 
John sävelsi [[West End]]ille ''[[Billy Elliot (musikaali)|Billy Elliot]]'' -menestysmusikaalin (2005).
Elton John ilmoitti tammikuussa 2018 että syyskussa 2018 Yhdysvalloista alkava ja kolme vuotta kestävä ''Farewell Yellow Brick Road'' -maailmankiertue on hänen viimeinen konserttikiertueensa. Sen jälkeen hän keskittyy perheeseensä mutta jatkaa edelleen musiikin tekemistä ja saattaa vielä konsertoida Britanniassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.is.fi/musiikki/art-2000005537774.html | Nimeke = Elton John, 70, vetäytyy konserttilavoilta: ”Elämäni prioriteetit ovat nyt toiset” | Tekijä = | Ajankohta = 25.1.2018 | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Viitattu = 11.7.2018 }}</ref>
 
Elton John ilmoitti tammikuussa 2018 että syyskussa 2018 Yhdysvalloista alkava ja kolme vuotta kestävä ''Farewell Yellow Brick Road'' -maailmankiertue on hänen viimeinen konserttikiertueensa. Sen jälkeen hän keskittyy perheeseensä mutta jatkaa edelleen musiikin tekemistä ja saattaa vielä konsertoida Britanniassa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.is.fi/musiikki/art-2000005537774.html | Nimeke = Elton John, 70, vetäytyy konserttilavoilta: ”Elämäni prioriteetit ovat nyt toiset” | Tekijä = | Ajankohta = 25.1.2018 | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Viitattu = 11.7.2018 }}</ref>
 
== Esiintyjä ja hyväntekijä ==