Ero sivun ”Rita Hayworth” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
1. lähteet
Rivi 19:
| elonet = 224977
| palkinnot =
| ehdokkuudet = [[Golden Gelobe]] (1965)
}}
'''Rita Hayworth''' (alk. '''Margarita Carmen Cansino'''; [[17. lokakuuta]] [[1918]] [[New York]] – [[14. toukokuuta]] [[1987]] New York) oli [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[näyttelijä|elokuvanäyttelijä]]. Hän oli [[1940-luku|1940-luvun]] suosituimpia naistähtiä ja seksisymboleita.
 
== Elokuvaura ==
Margarita Carmen Cansino syntyi vuonna 1918 [[Brooklyn]]issä.<ref name="britannica">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.britannica.com/biography/Rita-Hayworth| Nimeke = Rita Hayworth| Julkaisu = Encyclopædia Britannica| Ajankohta = 2018| Julkaisija = Encyclopædia Britannica, Inc| Viitattu = 3.7.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> Hänen isänsä oli espanjalaissyntyinen tanssija [[Eduardo Cansino]] ja hänen äitinsä [[Ziegfeld Follies]] -showryhmään kuulunut Volga Haworth.<ref name="nyt">{{Verkkoviite | Osoite = https://archive.nytimes.com/www.nytimes.com/learning/general/onthisday/bday/1017.html| Nimeke = Rita Hayworth, Movie Legend, Dies| Tekijä = Krebs, Albin| Julkaisu = NYTimes.com| Ajankohta = 2018| Julkaisija = The New York Times Company| Viitattu = 3.7.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref>
Margarita Carmen Cansino syntyi Eduardo Cansinon ja Volga Hayworthin lapsena [[Brooklyn]]issa. Isänsä puolelta hänellä oli [[espanja]]laista [[romanit|romanisukua]] ja äidin puolelta [[irlanti]]laista.
 
Margarita Cansino alkoi käyttää itsestään lyhennettyä nimeä Rita, kun hän alkoi 12-vuotiaana tanssia ammattimaisesti. Hänet tunnettiin nimellä Rita Cansino vielä elokuvauransa alussa.<ref name="nyt"/>
Hän aloitti uransa 1930-luvulla, kun hänet otti palkkalistoilleen [[Columbia Pictures|Columbia]]-studio, joka muokkasi hänelle uuden ulkonäön ja imagon kohtalokkaana ja sulavana maailmannaisena. Hayworthin läpimurto tapahtui elokuvan ''[[Vain enkeleillä on siivet]]'' (1939) myötä.
 
Eduardo Cansinon uran takia perhe muutti [[Los Angeles]]iin. Rita alkoi esiintyä isänsä rinnalla Meksikon [[Tijuana]]n ja [[Agua Caliente (Tijuana)|Agua Calienten]] klubeilla. Cansino oli 16-vuotias, kun [[Fox Film|Fox Film Companyn]] tuottaja löysi hänet Meksikosta ja teki hänen kanssaan sopimuksen.<ref name="nyt"/>
Suuren tähden Hayworthista tekivät musikaalit, joissa hänen vastanäyttelijöinään toimivat [[Fred Astaire]] ja [[Gene Kelly]]. Vuonna 1946 Hayworth näytteli elokuvassa ''[[Gilda]]'', jonka nimirooli teki hänestä amerikkalaisen elokuvan ikonin. Gilda jäi hänen kuuluisimmaksi roolikseen, joka leimasi Hayworthin julkista persoonaa tämän loppuelämän ajan.
 
Cansinon ensimmäinen elokuva oli ''[[Under the Pampas Moon]]'' (1935). Sen jälkeen hän esiintyi useissa pienissä rooleissa, muun muassa elokuvissa ''[[Danten Helvetti (vuoden 1935 elokuva)|Danten Helvetti]]'', ''[[Charlie Chan Egyptissä]]'', ''[[Human Cargo]]'' ja ''[[Meet Nero Wolfe]]''. Cansino jäi kuitenkin sopimuksettomana tilaan, kun Fox Company yhdistyi [[Twentieth Century Pictures]]in kanssa.<ref name="nyt"/>
Hayworth jatkoi elokuvauraansa aktiivisesti myös ''Gildan'' jälkeen, mutta ei saanut yltään kuuluisimman roolinsa aiheuttamaa painolastia. Hän itse sanoi: ”Miehet menevät sänkyyn Gildan kanssa, mutta heräävät minun vierestäni.” Myöhemmän uran tärkeimpiä elokuvia olivat [[Orson Welles]]in ''[[Nainen Shanghaista]]'' (1948) ja [[George Sidney]]n ''[[Ystävämme Joey]]'' (1957).
 
Cansino tapasi vuonna 1937 liikemies Edward Judsonin, jonka kanssa hän meni naimisiin. Judson toimi vaimonsa managerina ja avusti tätä muuttamaan imagoansa. Cansino otti käyttöön äitinsä tyttönimen ja lisäsi siihen ’y’-kirjaimen lausumisen selventämiseksi. Hayworthin ulkonäkö muutettiin tummahiuksisesta latinosta kastanjanruskeaksi maailmannaiseksi. Judson palkkasi myös lehdistöavustajia, joiden avulla Hayworth sai nimensä ja kuvansa sanomalehtiin ja fanijulkaisuihin. Tämän avulla Hayworth sai lopulta seitsemänvuotisen sopimuksen [[Columbia Pictures]]iin.<ref name="nyt"/>
Vuonna 1965 Hayworth sai parhaan naispääosan [[Golden Globe]] -ehdokkuuden elokuvasta ''[[Areenan hurjapäät]]''. Vuonna 1999 [[American Film Institute]] valitsi hänet vuosisadan 25 tärkeimmän naisnäyttelijän joukkoon.
 
Hayworthin ensimmäiset elokuvat Columbialla olivat pääosin pienen budjetin [[B-elokuva|b-elokuvia]]. Näistä poikkeus oli ''[[Vain enkeleillä on siivet]]'' (1939). Hän esitti siinä naisivuosaa pettävää vaimoa ja sai ensimmäiset myönteiset huomioinsa kriitikoilta.<ref name="nyt"/>
 
Hayworth teki vuonna 1941 [[Warner Bros.|Warner Brothersille]], jossa oli lainasopimuksella, elokuvan ''[[Kilpakosijat juhlimassa]]'' ja Columbialle ''[[Häätanssi (elokuva)|Häätanssin]]'', jossa hän näytteli [[Fred Astaire]]n tanssikumppania. Hayworth pääsi roolin ansiosta ''[[Time]]''-lehden kanteen, ja se teki hänestä julkkiksen. Hayworth esiintyi vuoden 1942 aikana suosituissa elokuvissa ''[[Kaunis Sally]]'', ''[[Manhattan (vuoden 1942 elokuva)|Manhattan]]'' ja ''[[Karnevaalit Riossa]]''.<ref name="nyt"/>
 
[[Gene Kelly]]n vastanäyttelijänä Hayworth oli elokuvassa ''[[Kansikuvatyttö (elokuva)|Kansikuvatyttö]]'' (1944). Rooli herätti myös ''[[Life]]''-lehden huomion, ja lehti julkaisi Hayworthista [[pin-up]]-kuvan, jossa hän poseerasi viettelevästi mustassa pitsiasusteessa.<ref name="nyt"/> Siitä tuli toisessa maailmansodassa palvelleiden yhdysvaltalaisten sotilaiden suosituin pin-up-kuva.<ref name="britannica"/>
 
Vuonna 1946 Hayworth näytteli elokuvassa ''[[Gilda]]''. [[Film noir]] -elokuvassa hän oli lajityypin perushahmo, nainen, joka oli sekä petollinen viettelijä että pahoinpidelty uhri. ''Gilda'' oli ajalleen huomattavan rohkea elokuva, ja siinä oli seksuaalisesti vihjailevaa kuvastoa ja dialogia. Hayworthin uran tunnetuin kohtaus lienee hänen striptease-esitys, jonka aikana hän lauloi kappaletta ”Put the Blame on Mame”.<ref name="britannica"/>
 
Kaksi vuotta ''Gildan'' jälkeen Hayworth teki silloisen miehensä [[Orson Welles]]in ohjaaman film noirin ''[[Nainen Shanghaista]]''. Hänen roolinsa kyynisenä viettelijänä oli yksi hänen uransa ylistetyimpiä. ''Life''-lehti alkoi samoihin aikoihin kutsua Hayworthia ”Rakkauden jumalattareksi”.<ref name="britannica"/>
 
Hayworth piti 1949–1951 taukoa urastaan ollessaan naimisissa prinssi [[Aly Khan]]in kanssa. Hän myös alkoi turhautua ammattiin, sillä hän ei missään vaiheessa täysin sopeutunut julkisuuselämän kiroihin. Turhautumista lisäsi hänen vaikea liittonsa laulaja [[Dick Haymes]]in kanssa. Hayworthin 1950-luvun parhaimpia elokuvia olivat ''[[Trinidad (elokuva)|Trinidad]]'' (1952) ''[[Salome (vuoden 1953 elokuva)|Salome]]'' (1953), ''[[Sade (vuoden 1953 elokuva)|Sade]]'' (1953), ''[[Ystävämme Joey]]'' (1957), ''[[Eri pöydissä]]'' (1958), ''[[Tie Corduraan]]'' (1959).<ref name="britannica"/>
 
Hayworth esiintyi 1960-luvulla enää hajanaisesti.<ref name="britannica"/> Hänen elokuviinsa kuuluivat muun muassa ''[[Areenan hurjapäät]]'' (1964), josta hän oli [[Golden Globe]] -ehdokkaana, ja ''[[Operaatio Opium]]'' (1966).<ref name="nyt"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.biography.com/people/rita-hayworth-9332633| Nimeke = Rita Hayworth Biography| Julkaisu = Biography.com| Ajankohta = 27.4.2017| Julkaisija = A&E Television Networks| Viitattu = 3.7.2018 | Kieli = {{en}}}}</ref> Hayworthin viimeinen elokuva oli ''[[Pappi vai paholainen]]'' (1972). Hän yritti 1970-luvun alussa käynnistää [[Broadway (teatteri)|Broadway]]-uraa, mutta se epäonnistui, kun hänellä oli vaikeuksia muistaa vuorosanojaan.<ref name="britannica"/>
 
Vuonna 1965 Hayworth sai parhaan naispääosan [[Golden Globe]] -ehdokkuuden elokuvasta ''[[Areenan hurjapäät]]''. Vuonna 1999 [[American Film Institute]] valitsi hänet vuosisadan 25 tärkeimmän naisnäyttelijän joukkoon.
 
== Yksityiselämä ==
Rivi 282 ⟶ 298:
== Katso myös ==
* ''[[Rita Hayworth – avain pakoon]]'', Stephen Kingin novelliin perustuva elokuva
 
== Lähteet ==
{{viitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==