Ero sivun ”Venäjän–Turkin sota (1828–1829)” versioiden välillä

kh
(kh)
| muut_taistelut =
}}
'''Venäjän–Turkin sota''' oli sota [[Osmanien valtakunta|Osmanien valtakunnan]] ja [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisarikunnan]] välillä vuosina 1828–1829. Sota syttyi epäsuorasti [[Kreikan vapaussota|Kreikan vapaussodasta]] ja [[Navarinon taistelu|Navarinon lahden taistelusta]]. Venäjä ei pyrkinyt kokonaisvaltaiseen voittoon osmaneista muiden suurvaltojen, kuten [[Ranska]]n ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittien]]muodostaman uhan takia. Heidän uhatessaan kuitenkin [[Istanbul]]ia [[Adrianopoli]]n piirityksellä [[Mahmud II]] suostui lopulta pyytämään rauhaa Venäjän [[Nikolai I]]:ltä. [[Adrianopolin rauha]] vuonna 1829 palautti osmaneille heidän alueensa [[Balkan]]ilta, mutta alueet [[Etelä-Kaukasia]]ssa menetettiin venäläisille.
 
==Tausta==
[[Tiedosto:Boevoj epizod 1828-1829.jpg|thumb|vasen|[[Ivan Diebitch]]in johtamat joukot [[Bulgaria]]ssa.]]
Kreikka oli kapinoinut Osmanien valtakuntaa vastaan 1800-luvun alussa. Euroopassa kapina herätti huomiota osmanisulttaani [[Mahmud II]]:n kapinaa kukistamaan lähettämän [[Egypti]]n varakuningas [[Muhammad Ali (Egypti)|Mehmet Alin]] vuoksi, jonkasillä tämän johtamat joukot toteuttivat verilöylyn [[Ateena]]ssa vuonna 1827. Venäjän keisari [[Aleksanteri I]] ei ollut puuttunut tapahtumiin Kreikassa, mutta hänen seuraajansa [[Nikolai I]] aloitti kreikkalaisten tukemisen. Venäjän vaikutusvalktaavaikutusvaltaa pelänneet [[Yhdistynyt kuningaskunta]] ja [[Ranska]] aloittivatalkoivat puolestaan painostamaan Mahmudia, jotta tämä myöntäisi kreikalaisillekreikkalaisille autonomian. Kun tämä ei onnistunut ndiplomatiandiplomatian kautta, ulkovallat aloittivat Turkin ja Egyptin merisaarron. Venäläisen laivaston amiraali [[Dimitri Sejavin]] vastasi [[Bosporinsalmi|Bosporinsalmen]] saarrosta ja amiraali [[Login Geiden]] saarrosta [[Dardanellit|Dardenneleilla]]. Ranskalais-englantilainen laivasto oli saapunut tarkkailemaan venäläisen laivaston toimia [[Navarinon lahti|Navarinon lahdella]], jonne saapui samaan aikaan myös turkkilais-egyptiläinen laivasto-osasto. Joku avastiavasi hermostuksissaan tulen ja [[Navarinon taistelu|seuranneessa taistelussa]] muslimien laivasto upotettiin.<ref name="vssv">{{Kirjaviite | Tekijä = Pertti Luntinen | Nimeke = Sota Venäjällä, Venäjä sodassa | Vuosi = 2015 | Luku = | Sivu = 249-251 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-952-222-666-2}}</ref>
 
==Sota==
[[Tiedosto:Siege of Varna 1828.jpg|thumb|Varnan piiritys, [[Alexander Sauerweid]]in maalaus vuodelta 1836.]]
[[Tiedosto:Kars 1828.jpg|thumb|Karsin piirtyspiiritys, [[January Suchodolski]]n maalaus vuodelta 1839.]]
Mahmud ei lannistunut tappiostaan, vaan hän uskoi ulkovaltojen näennäisen liittouman olevan heikko. Hän kehottikin alaimaisiaanalamaisiaan ryhtymään [[jihad]]iin venäläisiä vastaan ja Venäjän Nikolai vastasi sodanjulistuksella huhtikuussa 1828 Venäjän vietyä ensin päätökseensä aikaisemman [[Venäjän–Persian sota (1826–1828)|sotansa Persiaa vastaan]].<ref name="vssv" />
 
Osmanien valtakunta oli heikentynyt merkittävästi sitten suuruutensa päivien ja sillä oli hallussaan Venäjälle strategisesti tärjkeitätärkeitä kohteita, kuten [[Istanbul]] ja sen salmet. Venäjän tavoitteena ei ollut kuitenkaan kuolliniskun antaminen. Valtakunnan lopullinen hajoaminen saattaisi johtaa kaaokseen ja suurvaltojen keskinäisenkeskinäiseen kamppailuun sen perinnönjaosta. Sotaan ryhdyttiinkin yhteisymmärrysessäyhteisymmärryksessä sen rajallisuudesta ulkovaltojen kanssa ja niimpäniinpä Ranska, Britannia, [[Preussi]] tai [[Habsburgien valtakunta|Itävalta]] eivät protestoineet Venäjän sotatoimia.<ref name="vssv" />
 
Kesäkuussa 1828 sotamarsalkka [[Pjotor Wittgenstein]]in johtamat kolme venäläistä jalaväkiarmeijakuntaajalkaväkiarmeijakuntaa ja yksi ratsuväkiarmeijakunta etenivät [[Bessarabia]]ta kohti [[Dobrudža]]a. [[Mustameri|Mustallamerellä]] niiden sivustaa suojasi Mustanmeren laivasto, joka toi myös joukkoja turkkilaisten rannikkolinnoituksia vastaan. [[Valakia]] ja [[Moldavia]] olisivat saatteneetsaattaneet olla houkuttelevia kohteita, mutta niiden alueille ei edetty, koska turkkilaiset olivat hävittäneet niiden alueita aiemmin perusteellisesti. Wittgensteinin olikin tarkoitus edetä [[Tonava]]lta [[Adrianopoli]]in ja edelleen Istanbuliin. Hyökkäys tyrehtyi Wittgensteinin jouduttua sitomaan Nikolain käskystä suuren osan joukoistaan [[Šumla]]n piirittämiseksi. Šumlan puolustajat tekivät sitkeää vastarintaa ja venäläisten joukkoja vaivasivat taudit. Venäläisten komentajaksi vaihdettiin ruhtinas [[Aleksand Menšikov]], joka ei kuitenkaan hänkään saavuttanut sen suurempaa menestystä hänen yrittäessään turhaan piirittää myös [[Silistra]]a. Loka-marraskuussa venäläsitenvenäläisten oli pakko palata takaisin talven takia.<ref name="vssv" />
 
[[Kaukasus|Kaukasuksen]] rintamalla Venäjän aiempaa Persian vastaista sotaa johtanut [[Ivan Paskevitš]] valtasi osmanien hallussaan pitämät [[Kars]]in ja [[Erzurum]]in kaupungit, [[Akhaltsikhe|Ahiskan]] linnoituksen ja [[Poti]]n sataman.<ref name="Wall">{{Kirjaviite | Tekijä = Thomas de Wall | Nimeke = The Caucasus - An Introduction | Vuosi = 2010 | Sivu = 40 | Selite = | Julkaisija = Oxford Univeristy Press | Tunniste = ISBN 978-0-19-539976-9 | Kieli ={{en}} }}</ref>
 
Venäläiset saapuivat takaisin vuonna 1829 tällä kertaa kneraalikenraali [[Ivan Diebitch]]in johdolla. Silistra piiritettiin uudelleen ja turkkilaisista otettiin merkittävä hediänvoitto heidän yritettyään murtaa piiritys. Silistran lopulta kukistuttua venäläisten eteneminen jatkui kohti [[Burgas]]ia. Eri turkkilaispäälliköiden hajanaiset joukot voitettiin yksitelleenyksitellen. Turkkilaiset kärsivät merisaarron takia myös nälästä ja miespulasta. Elokuussa venäläiset olivat edenneet Adrianopolin tunutmaan ja he piirittivät kaupungin. Mahmud päätyi nyt pyytämään rauhaa Nikolailta, johon tämä suostuikin.<ref name="vssv" />
 
==Seuraukset==
Nikolai ei halunnut suututtaa ranskalaisia ja brittejä liian kovilla rauhanehdoilla osmaneille. Sitä paitsi Diebitchin joukot olivat kärsineet sotarektellä'änsotarektellään raskaita tappioita etenkin tautien takia. Mahmud ei puolestaan halunnut ulkovalloilta apua Venäjää vastaan, sillä apu olisi tehnyt hänet riippuvaiseksi auttajistaan. Venäjän ja Osmanien valtakunnan välinen rauhansopimus allekirjoitettiin [[Adrianopolin rauha|Adrianopolissa]] vuonna 1829. Osmanit saivat takaisin vebnäläistenvenäläisten miehittämät alueet [[Balkan]]illa. Toisaalta [[Serbia]] sai suuremman autonomian ja myös Valakian ja Moldavian asema vahvistui. Mahmud sitoutui 102 miljoonan [[rupla]]n sotakorvauksiin ja Venäläisetvenäläiset liittivät valtakuntansavaltakuntaansa osmanien [[Anapa]]n alueen Kaukasuksella.<ref name="vssv" /> Venäläisten voitettua sekä turkkilaiset, että persiaalisetpersialaiset aiemmassa sodassa [[Etelä-Kaukasia]]sta tuli kiinteä osa Venäjän valtakuntaa.<ref name="Wall" />
 
==Lähteet==
6 615

muokkausta