Ero sivun ”Reposaari” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
→‎Historia: - kyseessä ei ollut Turun yliopisto, vaan Turun Akatemia, joka aivan eri asia.
Rivi 35:
[[Reposaaren satama]]n kehitys oli nopeaa. Jo vuonna 1770 saarelta lastattiin puutavaran lisäksi muun muassa 80 000 tynnyriä [[terva]]a. Myös laivanvarustus saatiin käyntiin. Vuonna 1774 ensimmäisen Porissa rakennetun laivan Gustaf III:n kotisatama oli Reposaari. Laivojen lastaaminen ja purkaminen tapahtui Reposaaressa pitkään ilman monimutkaisempia satamarakennelmia. Reposaarella oli siihen pitkät perinteet. Vuonna 1778 Reposaareen rakennettiin ensimmäinen laituri. Rakennelma tehtiin porvariston päivätyöllä ja kaupungin varoilla. Porin satamalaitoksen syntymäpäivänä pidetään yleisesti Floran päivää 13. toukokuuta 1780. Tuolloin Porin maistraatti teki päätöksen periä satamassa käyviltä laivoilta satamamaksua Reposaarelle rakennetun laiturin kunnossapitämiseksi.
 
1700-luvun alussa [[Turun yliopistoakatemia|Turun Akatemian]]n professori [[Israel Nesselius]] esitti kirjoituksessaan ”Om Finnland Hufwudstad och Hufwud-commersie” suunnitelman, jossa Reposaaresta olisi tullut Suomen [[pääkaupunki]]. Samaisessa suunnitelmassa luonnosteltiin myös yhtenäisen vesireitin avaamista [[Saimaa]]lta [[Päijänne|Päijänteen]] ja Kokemäenjoen kautta [[Pohjanlahti|Pohjanlahteen]]. Vaikka suunnitelmat eivät toteutuneetkaan, Reposaari oli hetken [[1870-luku|1870-luvulla]] Suomen vilkkain vientisatama. [[Björneborgs Tidning]] kirjoitti 20. kesäkuuta 1877, että sataman redillä oli tuolloin yhtä aikaa jopa 160 laivaa odottamassa lastausta tai purkua. Tämän jälkeenkin Reposaari oli pitkään tärkeä vientisatama, kunnes [[Mäntyluoto]]on rakennettiin moderni satama ja sinne rautatie.
 
Ruotsalaisen pääoman turvin rakennettiin vuonna 1873 [[Reposaaren saha|Reposaaren höyrysaha]], joka oli [[1900-luku|1900-luvulle]] tultaessa kehittynyt erääksi koko Suomen merkittävimmistä sahalaitoksista. Sahan perustaminen merkitsi radikaalia käännettä Reposaaren kehitykselle: miltei asumattomasta ulkosaaresta tulikin yhtäkkiä vilkas kaupunkimainen saha- ja satamayhdyskunta ja sen etäisyys kantakaupungista vain vahvisti yhdyskunnan omaa identiteettiä. Saha ehti juuri täyttää pyöreät sata vuotta, kun se lakkautettiin vanhanaikaisena ja kapasiteetiltaan riittämättömänä vuonna 1974. Sahan työväen asunnot ovat edelleen käytössä, mutta asukkaat ovat joutuneet etsimään itselleen töitä muualta.