Ero sivun ”Jakob Bremer” versioiden välillä

Jacob Bremerillä oli omistuksia Turun sokeritehtaassa ja molemmissa tupakkatehtaissa, Järvenojan paperitehtaassa, Åvikin lasitehtaassa, Kupittaan tiilitehtaassa, sahoissa Koskella ja Luvialla sekä Itä-Intian kauppakomppaniassa. Hän omisti useita liiketiloja, sätereitä, rälssitiloja ja mm. Tuorlan rusthollin Piikkiössä, jossa hänen pojantyttärensä [[Fredrika Bremer]] syntyi.

 

Isä Isac Bremer kuoli Jakobin ollessa vuoden ikäinen ja perhe menetti suuren osan omaisuudestaan tulipalossa vuonna 1714. Hän kävi kuusi vuotta triviaalikoulua ja työskenteli menestyksekkäästi Västeråsin kaupungin lääninhallituksen virassa alle 20-vuotiaana muutaman vuoden ajan.

<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://sok.riksarkivet.se/Sbl/Mobil/Artikel/16937|nimeke=Jacob Bremer|julkaisu=sok.riksarkivet.se|viitattu=2018-06-26}}</ref>

Vähitellen hänelle kertyi muita virkoja kuten jäsenyys Turun hallioikeuden johtokunnassa 1740. Liike-elämän puolella Jacob laajensi toimintaansa laivanvarustukseen sekä teollisuuteen. Vuodet 1742—43 hän joutui toimimaan Tukholmasta käsin ns. pikku vihan aikaan. Muutaman vuoden päästä hän oli Suomessa ja omisti 1748 rakennetun Åvikin lasitehtaan Mårten Depongin kanssa Somerolla, joka oli pitkään maan suurin.

 

Jacob Bremerin suuren tarmokkuuden osoituksena voi pitää hänen toimintaansa turkulaisen teollisuuden merkittävänä alullepanijana. Vuonna 1757 Bremer perusti yhtenä osakkaana Turun sokeritehtaan, josta hän lopulta omisti puolet ja 1763 Turun tupakkatehtaan, jossa hän oli pääosakas. Hän pisti pystyyn Järvenojalle paperitehtaan 1764 yhdessä lankonsa Hans Henrik Wittfoothin kanssa ja otti 1765 hoitoonsa yhdessä Johan Christopfer Frenckellin kanssa Turun ainoan kirjapainon, jonka hän sittemmin antoi vävylleen.

 

Vuodesta 1755 Bremer oli Turun merimieshuoneen johtaja. Hänen kyvykkyydestään liikemiehenä kirjoitettiin arvostavasti vuoden 1770 valtiopäiväkertomuksessa. Vuoden 1766 perukirjoituksessa omaisuus oli arvioitu yli miljoonan (1,100,027) kuparitaalerin arvoiseksi. Tällä summalla olisi voinut ostaa noin 20 000 tynnyriä ruista (1700-luvulla tynnyri = 165 litraa) .<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://luggude.slektforskning.se/wiki/Priser,_l%C3%B6ner,_mynt-_och_sedelenheter|nimeke=Priser, löner, mynt- och sedelenheter - LuggudeWiki|julkaisu=luggude.slektforskning.se|viitattu=2018-06-26|ietf-kielikoodi=sv}}</ref>

 

Bremerillä ei ollut perittyä omaisuutta hänen aloittaessaan kauppiasuraansa. Vauraus kasvoi työteliäisyydellä, säästäväisyydellä ja tarkalla suunnittelulla. Hän ei ottanut vastaan arvonimiä tai muita kunnianosoituksista, joita aikalaiset hänelle tarjosivat.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://juhansuku.blogspot.com/2008/05/turun-rikkain-mies.html|nimeke=Juhan suku-uutiset: Turun rikkain mies|julkaisu=Juhan suku-uutiset|ajankohta=2008-05-23|viitattu=2018-06-25}}</ref> Hänellä oli hyvä terveys ja rauhallinen mieli, hän eli 75-vuotiaaksi. Testamentissaan hän lahjoitti suuret summat (2000 ja 6000 hopeariikintaalaria/''rdr sp'') Turun kauppiaitten ja maistraatin virkamiesten köyhille leskille sekä Västeråsin köyhille.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://sok.riksarkivet.se/Sbl/Mobil/Artikel/16937|nimeke=Jacob Bremer|julkaisu=sok.riksarkivet.se|viitattu=2018-06-26}}</ref>

 

Toisesta avioliitosta 18. huhtikuuta 1767 hovioikeuden asessori Eric Gustaf Saloniuksen tyttären [[Ulrika Fredrika Bremer|Ulrika Fredrika Saloniuksen]] kanssa hänellä oli poika Karl Fredrik Bremer (1770–1830), jonka tytär oli [[Fredrika Bremer]].<ref>[http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu01158.pdf Kaisa Savolainen, Fredrika Bremer lasten asialla, pro gradu, Tampereen yliopisto]</ref> Heillä oli myös tytär Agata Bremer (1774—1810), joka kuoli Tukholmassa naimattomana.

 

{{Viitteet}}