Vanadiinia pidetään ihmiselle myrkyttömänä. Se voi päätyä kehoon lähinnä vatsan kautta. Suurin osa ruoansulatuselimistöön päätyneestä vanadiinista ei kerry elimistöön, vaan poistuu luonnollisen toiminnan kautta. Teollisista käsittelylaitoksista peräisin olevat vanadiinioksidit puolestaan voivat mahdollisesti aiheuttaa myrkyllisiä vaikutuksia, jos niitä hengitetään suuria määriä.<ref name=":1" />
Vanadiini on toisiksitoiseksi runsain [[siirtymämetalli]] merivesissä. Merelliset makrolevät käyttävätkin vanadiinin oksoanioneja, [[Vanadaatti|vanadaatteja]], hyödyksi [[Halidi|halidien]] peroksidaatioreaktioissa, joissa halidi (X) muutetaan muotoon X<sup>+</sup>. Vanadaatteja esiintyy vanadaatti-riippuvaisten haloperoksidaasien (VHPO) aktiivisissa keskuksissa. VHPO:ta esiintyy myös [[Maaperä|maaperän]] sienissä, jäkälissä sekä [[Streptomysiini]]-bakteereissa. Näiden haloperoksidaasien biosidinisetbiosidiset sekä hapettumisominaisuudet ovat käynnistäneet tutkimukset VHPO:n hyödyntämiseksi lääkinnällisessä sekä teollisessa käytössä.<ref name=":3">{{Lehtiviite|Otsikko=Alfred Werner Lectures|Julkaisu=JBIC Journal of Biological Inorganic Chemistry|Ajankohta=2014-08-01|Numero=2|Sivut=709–712|Doi=10.1007/s00775-014-1155-0|Issn=0949-8257|www=https://link.springer.com/article/10.1007/s00775-014-1155-0|Kieli=en}}</ref>
