Ero sivun ”Jugoslavian hajoamissodat” versioiden välillä

Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
{{Pääartikkeli|[[Slovenian sota]], [[Kroatian sota]]}}
 
Yhdysvallat ja EuEU vastustivat etukäteen Slovenian ja Kroatian itsenäistymistä, samoin liittoarmeija ja monet muut Jugoslavian hallinnon instituutiot. Liittovaltion presidenttineuvosto oli halvaantunut ja ainoa voimakas poliittinen toimija oli Slobodan Milosevicin johtama kommunistis-nationalistinen serbiklikki. Liittoparlamentti julisti armeijan estävän tasavaltojen itsenäistymisyritykset. Kroatia ja Slovenia julistautuivat itsenäiseksi [[25. kesäkuuta]] [[1991]],<ref name="TANJUG">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tanjug.rs/news/392/two-decades-since-breakup-of-yugoslavia.htm | Nimeke =Two decades since breakup of Yugoslavia | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =24.6.2011 | Julkaisupaikka = Belgrad | Julkaisija =Tanjug | Viitattu =1.2.2013 | Kieli ={{en}} }}</ref>. Liittoarmeija lähetti Kroatiasta panssareita valtaamaan Kroatian raja-asemat ja lentokentät. Suppeahkon sotilasoperaation tarkoituksena oli lähinnä näyttää liittoarmeijan voima. Liittoarmeija valtasikin menestyksellä useimmat raja-asemat. Mutta sloveenit olivat järjestäneet melko tehokkaan aluepuolustuksen, joka nujersi liittoarmeijan joukot monin paikoin jo 28. kesäkuuta. Sloveenit tukkivat panssarien tiet rekoilla sopivissa paikoissa ja saartoivat liittoarmeijan varusmiehiä kasarmeihin. Liittoarmeija vastasi pommittamalla Slovenian radio- ja TV-asemia ja tulittamalla ilmasta<ref>Lautela 1992, s 95</ref> tiesulkuina olevia rekkoja. Serbijohtoisen liittoarmeijan etupäässä varusmiehistä ja ei-serbeistä koostuneelta varusmiehistöltä puuttui halua taistella, ja saarrettujen, huollon puuttessa oleiden yksiköiden sotilaita antautuikin noin 2700. Taistelujen kestäessä alkoi vilkas diplomatia, joka johti ensimmäiseen tulitaukoon teoriassa jo 1. heinäkuuta. Taistelut jatkuivat vielä 4. heinäkuuta asti. [[Slovenian sota]] kesti vain vähän aikaa ja aiheutti melko pienet tappiot puolin ja toisin,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-17847681 | Nimeke = Slovenia profile | Selite = | Julkaisu = BBC News | Ajankohta = | Julkaisija = BBC | Viitattu =12.8.2012 | Kieli = {{en}}}}</ref> koska Milošević ei tosissaan halunnut pitää vähäserbistä Sloveniaa osana maataan. Tämän jälkeen Miloševićin kansalliskiihkoinen Serbia alkoi luoda ensin peitetysti, mutta ajan kuluessa yhä avoimemmin [[Suur-Serbia]]a Kroatian alueelle<ref name="Rutanen_1994_41">Rutanen 2002, s. 41</ref>, ajaen kroaatteja Kroatian serbialueilta väkivalloin pois. Franjo Tudjmanin johtamalla Kroatian hallinnolla, varsinkin puolustusministeri [[Gojko Susak]]illa oli osittain kiihkokansallinen asenne serbejä vastaan. Parissa tapauksessa myös äärikroaatit kohdistuivat serbeihin väkivaltaa, mikä kiihdytti konfliktia. Mutta toisaalta Franjo Tudjman horjui sodan ja rauhan välillä koska vähätteli serbien halua taistella Kroatiaa vastaan ja uskoi helppoon rauhanomaiseen ratkaisuun. Osin tämä johtui siitä, että kroaateilta puuttui aseita<ref name="Lautela 1992, s 98"/>.
 
Heinäkuun alussa serbit aloittivat jatkuvan sodan Kroatiassa, jossa he puhdistivat [[Celije]]n kylän ja [[Tenja]]ssa taisteltiin pitkään pienin joukoin, mutta rajusti. Nämä kaksi välikohtausta olivat pieniä myöhempiin taisteluihin verrattuna. Tämän jälkeen serbisissit hyökkäilivät moniin kyliin ajaen ihmisiä pois. Taistelut alkoivat koveta heinäkuun puolivälillä, ja uhriluku ja pakolaisvirta puhdistetusta serbikylistä kasvoi päivä päivältä.