Ero sivun ”Francisco Franco” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 67:
Vuonna [[1947]] Franco julisti Espanjan jälleen monarkiaksi, mutta ei määrännyt kuningasta, vaan hän jatkoi valtionhoitajan asemassa diktaattorina. Hänellä oli oikeus valita seuraajansa, ja vuonna 1954 hän valitsi [[Juan Carlos I|Juan Carlos de Borbónin]] Espanjan prinssiksi ja seuraajakseen. Vuonna [[1969]] prinssi vannoi kuninkaanvalan.<ref name=mv /> Hän oli tasavaltalaisten syrjäyttämän kuninkaan, [[Alfonso XIII|Alfonso XIII:n]] pojanpoika. Laillinen kruununperijä olisi ollut hänen isänsä, Barcelonan kreivi Juan de Borbón. Päätös yllätti karlistipuolueen kruununtavoittelijat. Franco pyrki nyt kouluttamaan prinssistä diktatuurin jatkajan. Vuoteen [[1973]] mennessä Franco luopui pääministerin virasta ja pysyi vain valtion päämiehenä ja armeijan ylipäällikkönä.
 
Francon valtakaudella – kuten myöhemminkin – Espanjan hallinnolle aiheuttiaiheuttivat huolta itsenäisyyttä tavoittelevien [[baskit|baskien]] liikehdintä ja terrori-iskut. Niin kutsutussa Burgosin baskioikeudenkäynnissä joulukuussa [[1970]] tuomittiin kuusi baskia kuolemaan erään poliisipäällikön murhasta, vaikka syytteitä ei pystytty näyttämään toteen täysin aukottomasti. Kansainvälisen vastalausemyrskyn seurauksena Franco muutti tuomiot 30 vuoden vankeusrangaistuksiksi.<ref>Dan Gordin, Olavi Laine ja Kari Tapiola: ''Maailma 1945–71'', s. 138. Helsinki: Otava, 1972.</ref> Valtaantulonsa 35-vuotispäivänä lokakuun alussa [[1971]] Franco armahti noin 3&nbsp;000 poliittista vankia.<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1973'', s. 13. Helsinki: Otava, 1972. ISBN 951-1-00062-4.</ref> Kesäkuussa 1973 Franco nimitti uudeksi pääministeriksi amiraali [[Luis Carrero Blanco]]n, jota oli pidetty pitkään Francon "oikeana kätenä". Carrero Blancon nimityksellä Francon katsottiinkin haluavan turvata politiikkansa jatkuvuuden.<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1974'', s. 92. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-01072-7.</ref> Carrero Blanco sai kuitenkin surmansa baskien separatistijärjestö [[ETA (järjestö)|ETA]]:n tekemässä pommi-iskussa Madridissa saman vuoden joulukuussa.<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1975'', s. 31. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01580-X.</ref>
 
Francon valtakauden lopulla Espanja osallistui [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi]]in (Etyk), joka huipentui [[Helsinki|Helsingissä]] heinä- ja elokuun vaihteessa 1975 pidettyyn huippukokoukseen. Espanjan edustajana Etykin päätösasiakirjan allekirjoitti Francon joulukuussa 1973 pääministeriksi nimittämä [[Carlos Arias Navarro]].<ref>''Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976'', s. 9. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02085-4.</ref>