Ero sivun ”Rauhanaate” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Wikisitaateissa kerrotaan pasifismista.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6:
 
== Sanan merkitys ja historia ==
Ennen [[sota]] oli normaali asioiden tila. [[Adam Smith]] asettui tätä vastaan teoksessaan [[Kansojen varallisuus]] (1776) puolustamalla rauhaa ja valittamalla sodan tuhoista ja kustannuksista ja sen tuottamasta korkeasta [[julkinen velka|julkisesta velasta]]. Nämä liberaalien taloustieteilijöiden ajatukset nostivat sodan kynnystä, tekivät siitä epänormaalin, kertoo Stanfordin yliopiston historian professori Priya Satia teoksessaan ''Empire of Guns''.<ref>{{verkkoviite|osoite=https://marginalrevolution.com/marginalrevolution/2018/06/empire-of-guns.html|nimeke=Empire of Guns|julkaisu=Marginal Revolution|ajankohta=19.6.2018|tekijä=Tyler Cowen}}</ref><ref>{{verkkoviite|osoite=https://history.stanford.edu/people/priya-satia|nimeke=Priya Satia|ajankohta=2018|julkaisija=Stanford University}}</ref>
 
Ennen termiä ''pasifismi'' rauhanyhdistysten ja kansainvälisten rauhanjärjestöjen jäsenet kutsuivat itseään ”rauhan tekijöiksi” ja ”rauhan puolestapuhujiksi”, mutta yleisimmin kuitenkin ”rauhan ystäviksi”. Nämä nimitykset koettiin hankaliksi ja aktivistit pyrkivät löytämään liikkeelle kuvaavan nimityksen. Sanan ''pasifismi'' otti ensimmäisenä käyttöön ranskalainen rauhanaktivisti Émile Arnaud, joka käytti termiä yleisessä mielessä kuvaamaan kansainvälistä rauhanliikettä. Termiä ''pasifismi'' käytettiin virallisesti ensimmäisen kerran 10. yleismaailmallisessa rauhankokouksessa [[Glasgow|Glasgow’ssa]] vuonna 1901 viittaamaan sodanvastaiseen ajattelutapaan. Glasgow’n kongressin jälkeen monet rauhanjärjestöjen jäsenet alkoivat kutsua itseään ''pasifisteiksi''. Termin oli määrä kattaa kaikki, jotka työskentelivät rauhan säilyttämisen ja sodan ehkäisemisen puolesta. Pasifismi merkitsi myös yhteiskunnallista toimintaa ja erottautui näin joitain uskonnollisia lahkoja leimanneesta yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumattomuuden perinteestä.<ref name=cortright_2728>Cortright, s. 27-28.</ref>
 
Termin käyttöönoton jälkeen alkoi keskustelu sen tarkasta merkityksestä ja soveltamisesta. Näkemyserot kärjistyivät rauhanliikkeen hajoamiseen [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] syttyessä vuonna 1914. Valtaosa rauhanliikkeen jäsenistä lähti sotaan ja vain murto-osa vastusti sotaa edelleen. Sodan jälkeisinä vuosina pasifismin merkityksestä kiisteltiin laajasti. Sotaan lähtemistä vastustaneet halusivat yksinoikeuden käsitteeseen ja kavensivat sen määritelmän kattamaan vain sodan ehdottoman hylkäämisen. Sodan kauhut olivat saaneet yhä useammat ihmiset ehdottoman sodanvastaisiksi ja näin pasifismi sen kapeassa merkityksessä tuli yleisestilaajemmin hyväksytyksi.<ref name=cortright_2728/>
 
== Suomalaisia pasifisteja ==
Liberaali senaattori [[Leo Mechelin]] oli tunnettu rauhanaktiivi ja kuuluisa myös johtamastaan passiivisesta vastarinnasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteen [[sortokausi|sortovuosina]]. [[Suomen Rauhanliitto|Suomen Rauhanliiton]] säätiö on nimetty hänen mukaansa. Mechelin toimi myös kansainvälisen rauhankongressin varapuheenjohtajana ja ajoi kansainvälistä lainsäädäntöä rauhan takeeksi.
Merkittävä suomalainen pasifisti oli [[Arndt Pekurinen]], joka teloitettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana hänen kieltäydyttyään osallistumisesta maanpuolustustoimintaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Paasilinna, Erno | Nimeke=Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-1-13242-3}}</ref> Myös [[Yrjö Kallinen]] oli kuuluisa suomalainen pasifisti – jopa maailmanhistoriallisestikin mielenkiintoinen tapaus, sillä vaikka oli pasifisti, hän toimi vuosina 1946–1948 Suomen [[puolustusministeri]]nä.
 
Merkittävä suomalainen pasifisti oli [[Arndt Pekurinen]], joka teloitettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana hänen kieltäydyttyään osallistumisesta maanpuolustustoimintaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Paasilinna, Erno | Nimeke=Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus | Julkaisupaikka=Helsingissä | Julkaisija=Otava | Vuosi=1998 | Tunniste=ISBN 951-1-13242-3}}</ref> Myös [[Yrjö Kallinen]] oli kuuluisa suomalainen pasifisti – jopa maailmanhistoriallisestikin mielenkiintoinen tapaus, sillä vaikka oli pasifisti, hän toimi vuosina 1946–1948 Suomen [[puolustusministeri]]nä.
 
== Katso myös ==