Ero sivun ”Johan Henric Kellgren” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
→‎Henkilöhistoria: Kirjoitusvirhe.
Rivi 10:
Tukholmassa Kellgren toimi yliopistossa latinankielisen kirjallisuuden dosenttina. Vuonna 1780 hän sai [[Ruotsin kuninkaallinen kirjasto|Kuninkaallisen kirjaston]] kirjastonhoitajan viran ja oli vuodesta 1785 kuninkaan sihteeri. Hän kuului [[Utile dulci -seura]]an ja perusti [[Stockholms-Posten]] -sanomalehden. Kellgren sai suurimman kunnianosoituksensa 1786, kun [[Kustaa III]] nimitti hänet [[Ruotsin akatemia]]n jäseneksi 1786. Hän liittyi 1788 [[Ruotsin kuninkaallinen musiikkiakatemia|Ruotsin kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan]].<ref name=oit/>
 
Kellgrenin runoissa on paljon satiirista sävyä, mikä johti kiistoihin useiden kriitikoiden kanssa. Häntä oli runoilijana luonnehdittu terveen järhjenjärjen edustajaksi, ironikoksi ja rationalistiksi, mutta hän saattoi olla myös intohimoinen rakkauslyyrikko, ja myöhäistuotannossaan hän oli romantiikan edelläkävijä.<ref name=oit/> Erityisesti hänen myöhäisemmässä tuotannossaan näkyy vaikutteita [[Gotthold Ephraim Lessing]]iltä ja [[Johann Wolfgang von Goethe]]ltä. Kellgren kirjoitti esipuheen [[Carl Michael Bellman]]in teokseen ''Fredmans epistlar'' (suom. ''Fredmanin epistoloita'').
 
Kellgren kuoli keväällä 1795. Hänen kuolemansa jälkeen 1796 julkaistiin Kellgrenin kirjoituksia kolmiosaisena kokoelmana ''Samlade skrifter''.